Kilpisjärven biologinen asema

Kilpisjärven biologinen asema on Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan kenttätutkimusasema Käsivarren Lapissa, Enontekiöllä, Kilpisjärvellä, Kilpisjärven rannalla. Se on perustettu vuonna 1964 ja laajennusosa vihittiin käyttöön vuonna 2003. Aseman johtajana on toiminut vuodesta 1991 lähtien eläintieteen dosentti, professori Antero Järvinen[1].

Kilpisjärven biologinen asema, takana Saana
Helsingin yliopiston Kilpisjärven biologisen aseman rakennukset Saanalta nähtynä kevättalvella 2004. Kuvan yläosassa jäätynyt Kilpisjärvi.

Alueen luonto

Alue on kylmintä ja korkeinta aluetta Suomessa. Vuoden keskilämpötila on −2,3 °C. Monet alueen tunturit kohoavat yli tuhannen metrin korkeuteen, kuten Saana (1 029 m) ja Halti (1 324 m). Lumi sulaa myöhään ja Kilpisjärvi on jäässä pitkälle kesäkuuhun saakka. Kasvillisuus on puutonta tunturipaljakkaa tai tunturikoivikkoa. Havupuut eivät menesty alueella. Lajistossa ovat edustettuina arktis-alpiiniset lajit. Alueella esiintyy monia tunturikasveja, hyönteisiä ja perhosia, joita ei muualta Suomesta löydy. Alue on viimeisin paikka Suomessa, jossa naali on pesinyt. Kalastossa on useita lohikaloja, kuten siika, nieriä, taimen ja harjus.

Vain Käsivarressa kasvavia putkilokasvilajeja tai alalajeja on 39, kuten esimerkiksi jääleinikki, tunturinätä, pahta-ailakki, tunturikynsimö, liekovarpio, kiirunankello ja tunturiorho. Monet tunturikasvit ovat kalkinsuosijoita ja esiintyvät vain alueen kalkkipitoisilla tuntureilla.

Ainoastaan Luoteis-Enontekiöllä tavattavia perhoslajeja on 16. Perhoslajeista harvinaisin on pohjansiilikäs (Acerbia alpina), jonka italialainen tutkimusmatkailija Giuseppe Acerbi vuonna 1799 ensimmäisenä maailmassa kuvasi Enontekiön alueelta. Perhosesta ei tuon löytövuoden jälkeen tehty havaintoja koko maailmassa ennen kuin vuonna 1962, jolloin Olavi Sotavalta sai haaviinsa elävän yksilön Saanan laelta.

Luoteis-Enontekiö on myös aina paikka Suomessa, jossa pesii merisirri. Muita harvinaisia lintulajeja ovat tunturihaukka, tunturikiuru, sepelrastas ja vuorihemppo. Ajoittain ovat pesineet myös tunturipöllö ja kiljuhanhi. Tunturipöllöjä pesi jyrsijävuonna 1974 useita pareja Käsivarressa. Norjan puolelta, Golfvirran leudontavasta vaikutuspiiristä on alueelle harhautunut ajoittain harvinaisia lintulajeja, kuten harmaahaikara ja Jäämeren vesilintulajeja.

Tutkimus
Saana-tunturi ja biologinen asema kesäkuussa

Asemalla on tutkittu muun muassa pikkunisäkkäitä ja tehty kasvi-, maaperä- ja vesistötutkimusta. Aseman pitkäaikaiset seurantatutkimukset ovat kansainvälisestikin arvokkaita. Niitä on tehty muun muassa koivun siemensadosta, kasvien kukinnasta ja hedelmien tuotannosta. Aseman viereistä Saanatunturia ja Mallan luonnonpuistoa on myös tutkittu.

Tunturisopulien ja pikkujyrsijöiden kannanvaihteluista on tehty monivuotisia tutkimuksia keskeytyksettä professori Olavi Kalelan aloittamana vuodesta 1946, joissa on pyritty selvittämään niiden runsaiden kannanvaihteluiden syitä. Pikkujyrsijöitä on asemalla tutkinut myös Asko Kaikusalo. Kololintujen pönttötutkimuksia on tehty aseman ympäristöön ripustetuissa pöntöissä. Muun muassa kirjosieppo, joka ei ole alun perin kuulunut alueen lajistoon, on saatu pesimään runsaana alueen tunturikoivikoissa.

Muita tutkimuskohteita ovat olleet muun muassa tunturiluonnon kulutuskestävyys, lumipeitteen vaikutus kasvillisuustyyppeihin sekä ilmaston lämpenemisen vaikutus pohjoisiin kasveihin. Uusinta tutkimusta on SCANNET-projektin fenologiakamera, joka ottaa päivittäin ympäri vuoden digikuvia aseman katolta. Kuvilla pystytään seuraamaan fenologisia eli vuodenaikaisia ja -välisiä vaihteluita maisemassa. Ilmatieteen laitoksen Kilpisjärven sääasema sijaitsee myös asemalla.

Aseman osallistuminen yhteistutkimuksiin
  • LTER-tutkimus, (LTER = Long Term Ecological Research), jossa tutkitaan luontoa samoilla menetelmillä ympäri maapalloa ja tulokset ovat siten vertailukelpoiset.
  • LAPBIAT2, Lapin tutkimusasemien yhteishanke
  • SCANNET, Pohjoismainen tutkimusasemaverkko.

Julkaisut
  • Asemalla tehdystä tutkimuksesta on julkaistu 33 väitöskirjaa ja yhteensä 722 julkaisua.
  • Kilpisjärvi Notes -vuosikirja.

Lähteet
  • Suurtuntureiden luonto: Kilpisjärven biologisen aseman 40-vuotisjuhlakirja. Toimittaneet Antero Järvinen ja Seppo Lahti. Palmenia, 2004. ISBN 952-10-1142-4.
  • Mikkola, Kauri & Murtosaari, Jussi & Nissinen, Kari: Perhosten lumo: Suomalainen perhostieto, s. 204. Tammi, 2005. ISBN 951-31-3317-6.
  • Matilainen, Pekka: Viimeisellä rajalla. Yliopisto, 1996, nro 17, s. 16–20.
  • Helsingin yliopisto: Kilpisjärven biologinen asema
  • Helsingin yliopisto. Ajankohtaista

Viitteet
  1. Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta Helsingin yliopiston opettaja- ja virkamiesluettelo 1918–2000. Helsingin yliopisto. Viitattu 12.4.2012.

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.