Kilohailivoileipä

Kilohailivoileipä (vir. kiluvõileib), myös kilohailileipä (vir. kiluleib)[1] ja kiluvoileipä on Viron ja virolaisen keittiön perinteinen[2] pikkupurtava tai välipala, jossa ruisleipäviipaleen päälle levitetään voita ja sen jälkeen lisätään kilohailifileetä.[3] Kilohailivoileipä on sormisyötävä avopintainen ja suolainen maustekalaleipä eli tumma leipä, jonka päällä on voin ja kalan lisäksi viipaloitua, hienonnettua tai hienoksi raastettua keitettyä kananmunaa ja erilaisia höysteitä mm. sipulisilppua, ruohosipulia tai hakattua tilliä jokaisen maun tai paikan mukaan.

Maailman pisin kilohailivoileipä Raatihuoneentorilla Tallinnassa, v. 2014

Se on kansallisherkku, jossa leipäviipaleen päälle laitetaan anjovismaista kalasäilykettä, usein maustesuolattua, savustettua, marinoitua tai paistettua kilohailia, joten se muistuttaa vappuista sillivoileipää.[4] Kilohailivoileipä on helpolla ohjeella valmistettava herkullinen merellinen alku-, ilta- tai vaikka yöpala.

Voileivästä saa erilaisia muunnelmia käyttämällä leivänpäällisenä täytteenä viiriäisenmunaa, munavoita, purjoa, marinoitua punasipulia, toisinaan uppo-[5] tai paistettua munaa[6] tai tumman sijasta vaaleaa paahtoleipää.[7] Leivälle voi ensin levittää huoneenlämpöisestä tuorejuustosta ja keitetyistä kananmunista sauvasekoittimella vatkatun, majoneesilla, suolalla ja sitruunamehulla hieman maustetun kerman. Voileivästä saa myös lämpimän välipalan paistamalla se öljytyllä paistinpannulla tai paahtamalla se täytteineen kuumassa uunissa.[8] Leipä voi olla klassisessa muodossaan tai voi nähdä hieman vaivaa ja leikata kuoret ruisleipäviipaleista ja käyttämällä piparkakkumuotteja voi antaa sille pyöreän tai muun, esimerkiksi yhdellä haukkauksella eli kerralla suuhun pantavan muotoilun.[9] Vielä uudemman ajan kilohailileivät tarjotaan hapankerma-, kermaviili- tai smetanahyytelön, hapankurkkusiivujen, tillimajoneesin ja mustaleipäkrutonkien, tai jopa viipaloidun kurpitsan kera.[10]

Kilohailivoileipä osa Viron ruokakulttuuria ja sitä syödään yleisesti kaikkialla maassa. Sitä voidaan syödä mihin aikaan tahansa päivästä ja sitä tarjoillaan usein juhlissa.[3] Kilohailileipä on tyypillinen itsenäisyyspäivän eväs, josta myös joka vuosi jonkinlainen muunnos on tarjolla presidentin vastaanotolla.[4][11]

Sanomalehtien Postimees ja Õhtuleht[12] tiedotuksien mukaan 15. toukokuuta 2014 Raatihuoneentorilla valmistettiin maailman pisin kilohailileipä osana Tallinnan vuotispäivän avajaistapahtumaa.[13] Ennätyspitkän voileivän raaka-aineeksi valittiin kilohaili, koska Tallinnaa on pitkään kutsuttu kilohailikaupungiksi (vir. kilulinn).[14] Kilohailileipää valmistivat kokit lähes 20 ravintolasta ja kahvilasta. Paikan päällä torilla esivalmistetut pienemmät voileivät yhdistettiin ja koristeltiin, jonka jälkeen kokonaisuus välittömästi leikattiin palasiksi ja jaettiin ihmisille muun muassa pormestari Edgar Savisaaren toimesta.[15] Voileipä oli hieman yli 20 metriä pitkä ja 30 senttimetriä leveä ja sitä tuki kymmenen pöytää.[16] Maailman pisimmän kilohailileivän valmistamisen järjesti kantakaupungin hallitus ja sponsorina toimi kalanjalostusta ja -tuotteiden markkinointia harjoittava yritys Viru Rand OÜ.