Kiljukotka

Kiljukotka (Clanga clanga, syn. Aquila clanga) on suuri petolintu. Se on noin 65 cm pitkä ja sen siipienväli on 160 cm. Vanha lintu on kokonaan lähes musta tai hyvin tummanruskea. Nuoret linnut ovat useimmiten myös hyvin tummia ja siiven peitinhöyhenissä on suuret valkoiset pisaratäplät. Kiljukotka muistuttaa hyvin paljon muita kotkia, erityisesti pikkukiljukotkaa.

Kiljukotka
Kiljukotka talvehtimassa Israelissa.
Kiljukotka talvehtimassa Israelissa.
Uhanalaisuusluokitus

Vaarantunut [1]

Vaarantunut
Suomessa:

Äärimmäisen uhanalainen [2]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Päiväpetolinnut Accipitriformes
Heimo: Haukat Accipitridae
Alaheimo: Varsinaiset kotkat
Suku: Kiljukotkat Clanga
Laji: clanga
Kaksiosainen nimi

Clanga clanga
(Pallas, 1811)
Synonyymit
  • Aquila clanga
Kiljukotkan levinneisyys. Vihreällä pesimä- ja sinisellä talvehtimisalue.
Kiljukotkan levinneisyys. Vihreällä pesimä- ja sinisellä talvehtimisalue.
Katso myös

  Kiljukotka Wikispeciesissä
  Kiljukotka Commonsissa
Clanga clanga

Vanhin suomalainen rengastettu kiljukotka on ollut vähintään yhden vuoden ja 11 kuukautta vanha.[3]

Levinneisyys

Kiljukotka on levittäytynyt pohjoisesta Euroopasta aina Aasiaan saakka, talvehtii Kaakkois-Euroopassa, Keski-idässä ja Etelä-Aasiassa. Koko Siperian taigan halki yltävän levinneisyysalueensa ja vähäisen parimääränsä (maailmanlaajuiseksi kannaksi arvioidaan noin 3 000 paria) takia kiljukotka on maailmanlaajuisesti uhanalainen. Kiljukotka on kadonnut Suomen vakituisesta pesimälajistosta, ja se luokitellaan maasta hävinneeksi lajiksi.[4] Muutamia harhailijoita tavataan Suomessa kuitenkin vuosittain, ja satunnaispesintöjä on todettu 2000-luvulla[5]. Ympäristöministeriön päätöksellä (n:o 1209/95) lähes kaikille Suomen pesimälintulintulajeille on määritelty ohjeellinen arvo; kiljukotkan ohjeellinen arvo on 6 728 euroa[6].

Elinympäristö

Lintu elää kosteikko-, metsä- ja suoalueilla, joilta se metsästää pieniä nisäkkäitä, lintuja, matelijoita, sammakoita sekä kaloja.

Lisääntyminen

Kiljukotkalla on suuri pesä puussa, johon se munii 1–2 munaa. Poikasista jää käytännöllisesti katsoen aina eloon ainoastaan vahvempi poikasten keskinäisen kilpailun takia.

Nimi

Tieteellinen nimi Aquila (lat.) tarkoittaa kotkaa ja tulee mahdollisesti sanasta aquilus ("tummanvärinen"). Lajinimi clanga tulee kreikan sanasta klange ("meteli", "kalke").[7]

Lähteet
  • Jobling, James, A.: The Helm Dictionary of Scientific Bird Names. Christopher Helm, 2010. ISBN 978-1-4081-2501-4.

Viitteet
  1. BirdLife International: Clanga clanga IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.3. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 24.2.2017. (englanniksi)
  2. Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 566. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3. Teoksen verkkoversio (viitattu 24.7.2021).
  3. Lintujen ikäennätykset Luomus. 28.5.2019. Viitattu 19.7.2020.
  4. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.). 2001. Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki
  5. http://atlas3.lintuatlas.fi/tulokset/laji/kiljukotka
  6. Ympäristöministeriön asetus rauhoitettujen eläinten ja kasvien ohjeellisista arvoista Viitattu 28.8.2020.
  7. Jobling, 2010
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.