Kilikian armenialaiskuningaskunta

Kilikian armenialaiskuningaskunta (arm. Կիլիկիայի հայկական թագավորություն) oli muinainen kuningaskunta Vähässä-Aasiassa. Valtiota on kutsuttu myös Vähä-Armenian ja Pikku-Armenian kuningaskunnaksi. [1]. [2]

Kilikian armenialaiskuningaskunta Կիլիկյան Հայաստան Giligyan Hayastan
1080–1375
lippu vaakuna
Kilikian armenialaisvaltio ja sen pääkaupunki Sis.
Valtiomuoto	Monarkia
Pääkaupunki	Sis
Uskonnot	Kristinusko
Edeltäjät	Armenia osana Bysanttia
Seuraaja	Mamelukkien sulttaanikunta
Infobox OK

Kilikian armenialaiskuningaskunnan lyöttämä raha, noin vuosilta 1080–1375.

Valtakunta sai alkunsa noin vuonna 1080 Rubenid-dynastiana, ja sitä hallitsi Bagratidin perhe, joka eri aikoina hallitsi Armenian ja Georgian valtaistuimia. Heidän pääkaupunkinsa oli alun perin Tarsus, jonka nimeksi sittemmin tuli Sis (nykyinen Kozan). Kilikia oli vahva Euroopan ristiretkeläisten liittolainen, ja se piti itseään kristikunnan linnakkeena idässä. Mongolit valloittivat samaan aikaan suuria alueita Keski-Aasiassa ja Lähi-idässä, joten armenialaiset Het'um-suvun ja Het'umid-suvun hallitsijat pyrkivät luomaan armenialaisten ja mongolien liittouman vastustamaan ​​yhteisiä muslimivihollisia, varsinkin mamelukkeja ja paikallisesti danishmendejä. Ristiretkivaltiot hajosivat 1200–1300-luvulla ja mongolit kääntyivät islamiin, jolloin Armenian kuningaskunta jäi ilman alueellisia liittolaisia. Kun mamelukkien säälimättömät hyökkäykset jatkuivat Egyptissä 1300-luvulla, Kilikian Armenian Lusignanin dynastia ajautui sisäiseen uskonnolliseen konfliktiin ja lopulta hajosi vuonna 1375.[1]

Kaupallinen ja sotilaallinen vuorovaikutus eurooppalaisten kanssa toi uusia länsimaisia vaikutteita Kilikian asukkaiden elämään. Aatelisto omaksui Euroopasta muun muassa ritarilaitoksen, pukumuodin ja ranskankielisten arvonimien ja nimien käytön sekä ranskan puhekielenä. Lisäksi Kilikian yhteiskunta siirtyi perinteisestä järjestelmästä lähemmäksi länsimaista feodalismia. Ristiretkeläiset puolestaan veivät takaisin Eurooppaan armenialaista osaamista, kuten vaikutteita armenialaisesta linna- ja kirkkoarkkitehtuurista. Kilikian Armenia menestyi taloudellisesti, ja Ayasin satama toimi idän ja lännen välisen kaupan keskuksena.[3]