Kikkeri

Kikkeri[1] (ven. Кике́рино, Kikerino) on maalaiskunta, sen keskustaajama sekä erillinen kyläryhmä Leningradin alueen Volossovan piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Inkerin ylängöllä seitsemän kilometriä Volossovasta koilliseen. Taajamassa on 2 100, Kikkerin sovhoosin asutuksessa 127, Suuren-Kikkerin kylässä 37 ja Pienessä-Kikkerissä 31 sekä koko kunnassa 2 400 asukasta (vuonna 2011)[2].

Kikkeri
Кикерино, Kikerino

Kikkerin kylänraittia.

Kikkeri

Koordinaatit: 59°27′50″N, 29°37′30″E
Valtio Venäjä
Alue Leningradin alue
Piiri Volossovan piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi taajama
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 51,54 km²
Väkiluku (2011) 2 400











Maantiede ja asutus

Kikkerin kunnan pinta-ala on 51,54 neliökilometriä. Se rajoittuu pohjoisessa Volossovan piirin Kupanitsan, lännessä Volossovan ja etelässä Kalttinan kuntiin sekä idässä Hatsinan piiriin.[3] Pinta-alasta 44,5 % on metsää, 39,0 % maatalousmaata ja 13,1 % asuinaluetta[4].

Suurin osa kunnasta kuuluu pinnanmuodostukseltaan tasaiseen Inkerin ylänköön. Alueella ei ole jokia tai järviä.[5] Seudulla on paljon karsti-ilmiöitä[6]. Hyötykaivannaisiin kuuluu dolomiitti[7].

Keskustaajaman lisäksi kuntaan kuuluvat Kikkerin sovhoosin ja 81. kilometrin asutukset sekä kuusi kylää: Lipakora (ven. Lipovaja Gora), Orponja (Arbonje), Orponjan moisio (Myza Arbonje), Pieni-Kikkeri (Maloje Kikerino), Rokovitsa (Rogovitsy) ja Suuri-Kikkeri (Bolšoje Kikerino)[3]. Kunnan alueella sijaitsee kuusi puutarhapalsta-aluetta. Kesäasukkaiden määräksi arvioidaan lähes 2 000 henkeä.[8]

Historia

Kikkeri mainitaan ensimmäisen kerran Novgorodin Vatjan viidenneksen verokirjassa vuonna 1499/1500[9]. 1600-luvulla seudulle muutti inkerinsuomalaisia, jotka kuuluivat Kupanitsan luterilaiseen seurakuntaan[10]. Nykyisen taajaman paikalla oli kartano ja maantien varrella majatalo. Vuonna 1870 rakennettiin Kikkerin rautatieasema, jonka ympärille syntyi huvila-asutusta.[11]

Pjotr Vaulin perusti vuonna 1906 Kikkeriin keramiikkapajan, jonka tuotteita on käytetty monien arvorakennusten koristelussa. Vuonna 1920 sen pohjalta muodostettiin posliini- ja keramiikkatehdas Gorn, joka teki konkurssin 2000-luvun alussa.[12] Vuosina 1930–2004 Kikkerillä oli kaupunkimaisen taajaman status[13][14].

Liikenne, talous ja palvelut

Kikkerin kautta kulkee Namkun, Hatsinan ja Iivananlinnan välinen rautatie sekä Hatsinan ja Opoljan ja Hattulan ja Kemppaalan (Kempolovo) väliset maantiet. Rokovitsasta haarautuu tie Kalttinaan.[15]

Kunnan talous perustuu rakennustarvikkeiden tuotantoon. Maataloutta harjoittaa kaksi Kalttinan kunnassa sijaitsevaa maatalousyritystä.[16] Noin neljäsosa työvoimasta työskentelee naapurikunnissa tai Pietarissa[17].

Kikkerissä toimii lastentarha, koulu, kulttuuritalo, kirjasto, pieni poliklinikka ja joukko kauppoja[18]. Taajamassa on vuonna 1997 valmistunut inkerinsuomalaisten vanhusten palvelutalo[9].

Nähtävyydet ja matkailu

Orponjan, Pienen-Kikkerin ja Rokovitsan kylien läheltä on löydetty muinaisia kurgaani- ja kivikehyshautoja. Kikkerin taajaman rakennusmuistomerkkejä ovat 1900-luvun vaihteesta peräisin oleva Vaulinin kartano ja vuosina 1908–1909 pystytetty ortodoksinen kirkko, joka suljettiin vuonna 1939 ja palautettiin seurakunnalle vuonna 1994. Kikkerin asemalla on Venäjän kansalaissodassa ja toisessa maailmansodassa kaatuneiden muistomerkki.[19] Matkailupalveluita ei ole[20].

Lähteet

Viitteet
  1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 96. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2.
  2. Generalnyi plan, s. 46.
  3. Generalnyi plan, s. 14.
  4. Generalnyi plan, s. 104–105.
  5. Generalnyi plan, s. 32, 37.
  6. Generalnyi plan, s. 30–31.
  7. Generalnyi plan, s. 37–38.
  8. Generalnyi plan, s. 47.
  9. Kultura Leningradskoi oblasti enclo.lenobl.ru. Viitattu 25.6.2014. (venäjäksi)
  10. Mustonen, Juuso: Inkerin suomalaiset seurakunnat, s. 55–56. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1931.
  11. Generalnyi plan, s. 16.
  12. Administratsija munitsipalnogo obrazovanija Kikerinskoje selskoje poselenije: Istorija poselenija admkikerino.ru. Arkistoitu 27.8.2014. Viitattu 25.6.2014. (venäjäksi)
  13. Administrativno-territorialnoje delenije Leningradskoi oblasti, s. 38. Leningrad: Lenizdat, 1973.
  14. Administrativno-territorialnoje delenije Leningradskoi oblasti, s. 18. Sankt-Peterburg: Komitet po vzaimodeistviju s organami mestnogo samoupravlenija Leningradskoi oblasti, 2007.
  15. Generalnyi plan, s. 17.
  16. Generalnyi plan, s. 42.
  17. Generalnyi plan, s. 48.
  18. Generalnyi plan, s. 50–55.
  19. Generalnyi plan, s. 100–102.
  20. Generalnyi plan, s. 44.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.