Kiitäjät (lintuheimo)
Kiitäjät, aikaisemmalta nimeltään tervapääskyt[1] (Apodidae) on kiitäjälintujen lahkoon kuuluva lintuheimo. Kiitäjät ovat samankaltaisia kuin pääskyt, mutta eivät ole niille läheistä sukua.
Kiitäjät | |
---|---|
Tervapääsky (Apus apus) |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Linnut Aves |
Lahko: | Kiitäjälinnut Apodiformes |
Heimo: |
Kiitäjät Apodidae Hartert, 1897 |
Katso myös | |
Kiitäjät (lintuheimo) Wikispeciesissä |
Ne ovat levinneet kaikkiin maanosiin, lukuun ottamatta pohjoisimpia alueita sekä laajoja aavikoita ja monia valtamerten saaria. Lauhkean vyöhykkeen kiitäjät ovat muuttolintuja ja viettävät talvet tropiikissa.
Ainoa Suomessa säännöllisesti esiintyvä kiitäjälaji on tervapääsky (Apus apus).
Ulkonäkö ja koko
Kiitäjät ovat pieniä tai keskikokoisia, muodoltaan virtaviivaisia lintuja. Niillä on pitkät, kaarevat ja terävät siivet ja ne ovat taitavia ja kestäviä lentämään. Ne ovat lyhytjalkaisia ja jalat sopivatkin vain erilaisilla pinnoilla roikkumiseen. Kiitäjillä molemmat sukupuolet ovat samannäköiset.[2]
Elintavat
Kiitäjät elävät suurimman osan ajastaan ilmassa. Ne voivat nukkua ja paritella ilmassa. Kiitäjät pesivät rakennusten ja kallioiden koloissa. Ravinnokseen ne käyttävät hyönteisiä.[2]
Heimon sukuja
- Filippiinienkiitäjät (Mearnsia)
- Haarakiitäjät (Panyptila)
- Isokiitäjät (Tachymarptis)
- Kauluskiitäjät (Streptoprocne)
- Lepakkokiitäjät (Neafrapus)
- Metsäkiitäjät (Zoonavena)
- Nokikiitäjät (Cypseloides)
- Palmukiitäjät (Cypsiurus)
- Piikkikiitäjät (Hirundapus)
- Piippukiitäjät (Chaetura)
- Pikkusalangaanit (Collocalia)
- Pussikiitäjät (Tachornis)
- Salangaanit (Aerodramus)
- Sokkokiitäjät (Schoutedenapus)
- Suomukiitäjät (Telacanthura)
- Tervakiitäjät (Apus)
- Töpökiitäjät (Rhaphidura)
- Vuorikiitäjät (Aeronautes)
- Hydrochous
Lähteet
- Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 5. Sydän–Öljykala, s. 1855–1856. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-02059-5.
- Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 236. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2.