Kiinanaavikkokissa

Kiinanaavikkokissan taksonomiaa ei tunneta kunnolla. Geneettisen tutkimuksen perusteella se saattaa olla pikemminkin villikissan (Felis silvestris) alalaji. Sen määrittely omaksi lajikseen perustuu esimerkiksi morfologisiin eroihin ja mahdolliseen sympatriaan aasialaisen villikissan kanssa.[1] Muuten lajia pidetään monotyyppisenä, eli sitä ei jaeta omiin alalajeihinsa.[3]

Kiinanaavikkokissa on kissaksi keskikokoinen. Sen ruumiinrakenne on vanttera. Yleispiirteiltään se muistuttaa suurehkoa kesykissaa. Ruumiin pituus on 60–84 cm ja hännän pituus 29–35 cm. Painoa on 5,5–9 kg. Turkki on pitkä ja tiheä. Talviturkki on keltaisen harmaa ja kesäturkki keltaisen tai harmaan ruskea. Joillakin yksilöillä on selvästi erottuvia raitoja ruumiin sivuilla ja raajoissa. Vatsa, leuka ja alahuuli ovat valkoisia. Korvat ovat kolmikulmaiset ja suhteellisen pitkät. Niiden päässä on karvatupsu. Silmät ovat väriltään vaaleansiniset.[3]

Kiinanaavikkokissan levinneisyysaluetta ei tunneta kovin tarkasti. Se käsittää osia Kiinan Gansun ja Qinghain maakunnista, sekä Xinjiangin ja Sisä-Mongolian autonomisista alueista. Historiallisesti sitä on tavattu myös Sichuanin, Ningxian ja Tiibetin alueilla.[1]

Lajia tavataan vuoristoseuduilla metsissä, tasangoilla ja heinikoilla. Sen elinympäristö on 2 500–5 000 metrin korkeudella merenpinnasta.[1]

Lajin elintavat tunnetaan huonosti.[1] Laji on yksi huonoiten tunnetuista kissaeläimistä. Lisääntymiskautta lukuun ottamatta se elää todennäköisesti yksin. Se liikkuu öisin ja hämärässä. Kiinanaavikkosissat käyttävät suojapaikkoinaan puiden juurien alustaa, aluskasvillisuutta ja kivikkoja. Ne voivat myös hyödyntää murmelien ja mäyrien kaivamia pesäkoloja.[3]

Kiinanaavikkokissan saaliseläimiä ovat tsokorit (Eospalax, Myospalax), peltomyyrät, pikat ja jänikset. Tsokoreja kissa kuuntelee niiden maanalaisista käytävistä, josta ne havaittuaan se kaivaa ne nopeasti esille. Sama tekniikka toimii talvisin lumipeitteen alla kulkevien jyrsijöiden pyydystämisessä. Se voi saalistaa myös lintuja kuten fasaaneja. Sen tiedetään käyvän joskus myös siipikarjan kimppuun. Kiinanaavikkokissalle uhan voivat muodostaa susi, maakotka ja koirat.[3]

Lisääntymiskausi ajoittuu tammikuun ja maaliskuun väliselle ajalle. Tiineys kestää 60 päivää. Suurin osa pennuista syntyy toukokuun paikkeilla. Pennut itsenäistyvät noin 7–8 kuukauden ikäisinä.[3]

Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt kiinanaavikkokissan vaarantuneeksi lajiksi. Täysikasvuisia yksilöitä on arviolta noin 10 000 ja kantojen uskotaan pienentyvän.[1]

Pääasiallisia uhkia lajille on jyrsijöiden myrkyttäminen tuhoeläiminä, sekä laiton metsästys turkkien takia.[1] Laji kuuluu CITES-sopimuksen liitteeseen II ja sillä on suojeltu asema Kiinassa.[3]