Kiinan tataarit
Kiinan tataarit (塔塔尔族 Tǎtǎěrzú) muodostavat yhden 56 etnisestä ryhmästä, jotka Kiinan hallitus on virallisesti tunnustanut. Heidän esi-isiään ovat Volgan tataareihin kuuluneet kauppiaat jotka asettuivat pääasiassa Luoteis-Kiinaan, Xinjiangiin. Kiinan tataareja oli vuonna 2000 4 890, ja pääosa heistä asuu Yiningin, Ürümqin ja Tachengin kaupungeissa[1].
Kiinan tataarit 塔塔尔族 Tǎtǎěrzú |
|||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|
Väkiluku | 4 890 | ||||||
Merkittävät asuinalueet
|
|||||||
Kielet | tataari, uiguuri, kazakki, kiina. | ||||||
Uskonnot | sunnalainen islam | ||||||
Sukulaiskansat | Volgan tataarit |
Kiinassa nimeä "tataarit" käytettiin kaikista turkkilaisia kieliä puhuneista kansoista 1900-luvun alulle saakka. Kiinan tataarit puhuvat tataaria, minkä lisäksi oppineet puhuvat Xinjiangin muita kieliä uiguuria, kazakkia ja kiinaa.[2]
Historia
Ensimmäiset historialliset maininnat tataareista kiinalaisissa lähteissä käytävät tataareista nimeä dadan. Tuolloin tataarit olivat osa turkkilaista kaanikuntaa sen hajoamiseen saakka 700-luvulla. Suurin osa nykyisistä Kiinan tataareista polveutuu kuitenkin 1800-luvulla maahan tulleista Volgan ja Kaman tataareista.[2] Tuolloin heitä muutti Xinjiangin kaupunkeihin kauppiaina, mikä oli mahdollista Venäjän-Kiinan välisten sopimusten takia vuosina 1851 ja 1881. He myivät esimerkiksi karjaa, vaateita, turkiksia ja teetä. Pieni vähemmistö heistä alkoi viljellä maata ja paimentamaan karjaa. Noin kolmasosasta tuli räätäleitä tai pientuottajia.[3] Vuosina 1996 ja 1997 tataarit tukivat, tai olivat ainakin myötämielisiä tuolloin nousseelle uiguurinationalismille. Kiinan tataarien joukossa on ollut myös pantataarilaisuuden tukijoita, mutta koska he ovat maantieteellisesti niin kaukana tataarien pääosasta ja heidän määränsä Kiinassa on niin pieni, ei tataareihin kiinnitetty keskushallinnon taholta juurikaan huomiota.[2]
Lähteet
- The Tartar ethnic minority china.org.cn. Viitattu 7.11.2014. (englanniksi)
- James S. Olson: An ethnohistorical dictionary of China, s. 322–324. Greenwood Press, 1998. ISBN 0–313–28853–4. (englanniksi)
- Paul Friedrich, Norma Diamond: Encyclopedia of World Cultures - Russia and Eurasia / China, s. 492–493. G.K. Hall & Co., 1994. ISBN 0-8161-1810-8. (englanniksi)