Kiiminki

Kiimingin alue on kohonnut vedenpinnan yläpuolelle melko myöhään. Seudulta on silti löytynyt merkkejä merkittävästä kivikautisesta asutuksesta, näistä tärkeimpänä Linnasaaren jätinkirkko. Rautakaudella alueen asuttajia olivat lappalaiset, joita kainulaiset ryhtyivät verottamaan 800-luvulla. Lappalaisten verottaminen siirtyi 1200-luvulla pirkkalaisille. Kiimingin eräalueet houkuttelivat myös karjalaisia, jotka katsoivat alueen kuuluvan eränautintaansa.[7]

Vakinaisesti seudun asuttivat savolaiset. Ensimmäisen tilan raivasi Kiimingin kylään Olli Koppelo, jonka nimi mainitaan Ii pitäjän vuoden 1555 käräjäkirjassa. Vuonna 1570 Kiimingin kylässä oli verokirjojen mukaan 10 taloa. Uudisasutus kärsi venäläisten ja karjalaisten hävitysretkistä, minkä vuoksi talonpojat muodostivat omat sotajoukkonsa Kiiminki- ja Iijokilaaksojen talollista. Joukon johtoon valittiin Ala- ja Yläkiimingin rajalla asustanut Pekka Vesainen. Kesällä 1589 Vesaisen talonpoikaisjoukko teki kostoretken Vienanmeren rannikolle ja valloitti Kantalahden kaupungin. Voittoisaa sotaretkeä seurasi karjalaisten kostoisku Iijokilaaksoon. Kiimingin taloista poltettiin kahdeksan, muun muassa Vesaisen kotitalo. Kun seutu liitettiin Täyssinän rauhassa 1595 Ruotsiin, asutus alkoi tihentyä. 1770-luvulla asukkaita oli noin 600. [7]

Kiiminkiläiset saivat aluksi elantonsa kalastuksesta, metsästyksestä ja maanviljelyksestä. Tervanpolton kulta-aika alkoi Pohjois-Pohjanmaalla 1721 solmitun Uudenkaupungin rauhan jälkeen. Kiimingissäkin poltettiin tervahautoja ahkerasti. Tervanpolton taannuttua tilalle tulivat metsätyöt. Lisäksi kiiminkiläismiehet ovat olleet kuuluisia puuastioiden valmistajia.[7]

Kiimingin kirkko

Kiimingin kunnanrajat vuoden 1960 tilastokartassa

Kiimingin seutu kuului 1400-luvun alussa perustettuun Iin emäseurakuntaan. Vuonna 1691 Kiimingistä tuli Iin rukoushuonekunta. Ylikiimingin tullessa kappeliksi 1732 alettiin Kiiminkiä kutsua sekaannuksen välttämiseksi Alakiimingiksi. Vuoteen 1752 saakka Alakiimingillä ja Kuivaniemellä oli yhteinen kappalainen, mutta sen jälkeen emäkirkon papit hoitivat jumalanpalvelukset määräpyhinä. Kiimingin kirkko rakennettiin Matti Hongan johdolla vuosina 1759–1760. Vuonna 1766 Ala- ja Ylikiimingille asetettiin yhtenäinen kappalainen. Alakiiminki sai kappelin oikeudet 1781 ja omaksi kirkkoherraseurakunnaksi se erotettiin 1858, jolloin se myös sai nykyisen nimensä. Kiimingin seurakuntaan kuuluivat aluksi kappeleina Ylikiiminki ja Haukipudas, mutta Haukipudas itsenäistyi omaksi seurakunnakseen 1873 ja Ylikiiminki 1909.[7]

Asutus kasvoi voimakkaasti 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa väkiluku oli kohonnut jo 2 000:een. Kiimingin asukasluku kasvoi 1900-luvun alkupuolella, mutta 1950-luvun väestönkehitys kääntyi tappiolliseksi. 1960-luvulla väkiluku alkoi jälleen kasvaa. Kiiminki koki voimakkaan elinkeinorakenteen murroksen 1960-ja 1970-luvulla.[7] Vuonna 1868 kuntaan palkattiin koulumestari. Kiimingin kunnankirjasto perustettiin vuonna 1871. Vuonna 1895 Kiimingin ensimmäinen kansakoulu avataan Kirkonkylällä. Vuosina 1913, 1931, 1950 ja 1952 avattiin Huttulaan, Jääliin, Ylikylään ja Tirilänkylään kansakoulut. Yläkansakoulu avattiin 1923 Hannukselaan. Jääliin avattiin 1934 piirikirjasto. Sotien jälkeen vuonna 1945 Kiimigin meijerirakennus muutettiin kulkutautisairaalaksi ja sairasmajaksi. Vuonna 1962 keskikoulu aloitti toimintansa Kiimingissä. 1964 laajennettiin kirjaston uusiksi sivupisteiksi Alakylässä, Huttukylässä ja Hannuksessa. Kiimingin keskikoulu ja lukio yhdistettiin 1968. Vuonna 1973 valmistuivat Kiimingin uusi kunnantalo ja pääkirjaston rakennus. Samana vuonna lasten päiväkotitoiminta sekä ohjattu perhepäivähoito aloitettiin.[8] Vuonna 2007 Jäälissä avattiin toinen yläaste, koulun nimeksi tuli Laivakankaan koulu. Vuonna 2009 Kiimingissä avattiin ABC-liikenneasema[9] ja viidennet liikennevalot Kuusamontien ja seututie 848 risteykseen.[10] Aiemmat neljät liikennevalot sijaitsivat Välikylässä ja Jäälissä.

Vuoden 2013 alusta Kiiminki liittyi Ouluun ja muuttui yhdeksi sen suuralueista.

Kiimingin maisemia luonnehtivat tasaiset metsämaat ja laajat suot. Kiimingin kallioperä kuuluu Pohjois-Pohjanmaan liuskevyöhykkeeseen, jonka hallitsevia kivilajia ovat fylliitit. Kunnan halki kulkee niin sanottu Kiimigin liuskejakso, josta on tavattu muun muassa kupari- ja rautamalmia sekä volframia sisältävää scheeliittiä. Kunnan keskiosissa on ohuita kalkkikivikerrostumia. [7]

Maalajeista yleisin on moreeni. Soraa ja hiekkaa on etenkin Kiiminkijoen eteläpuolella Jolosjoen varrella ja Kotajärven seudulla. Pienistä harjukummuista muodostuva Kiiminkijoen eteläpuolinen harjujakso alkaa Ylikiimingin itärajalta ja kaartuu Kiimingin läpi Haukiputaan puolelle. Kotajärven harjuesiintymä on lyhyt neljän harjun muodostelma, johon liittyy Perämeren rannikolle ulottuva hiekkakenttä. Moreeni on laajoilla alueilla turpeen peitossa. Kiimingin kasvullisesta metsämaasta on 50-60% kuusimetsää, mikä on harvinaista muuten mäntyvaltaisella Pohjois-Pohjanmaalla. Kallioperän kalkin ansioista Kiimingin kasvillisuus on rehevää. Kirkonkylän pohjoispuolella on kalkkikivialuetta, missä kasvaa harvinaista tikankonttia. Tikankontti on myös Kiimingin nimikkokasvi.[12] Kunnan maa-alasta noin puolet on suota. Suotyypeistä yleisin on räme, mutta varsinkin kalkkialueille on runsaasti lettoja.[7]

Kiiminki on tasaista lakeutta, jossa korkeuserot ovat yleensä alle 10m. Länsiosassa maanpinta on kauttaaltaan 50m:n tason alapuolella, itäosassa maanpinta nousee 60-70m tienoille. Vaihtelevinta maaston on Kotajärven ja Kiiminkijoen eteläpuolella kulkevan harjulaakson alueella. Kunnan korkein kohouma on Rukavaara (80 m) Hannuksen eteläpuolella.[7]

Kiiminkiä halkoo kaakosta luoteeseen Kiiminkijoki, joka levittäytyy paikoin puolen kilometrin levyiseksi virraksi sulkien sisäänsä useita saaria. Kiiminkijoessa on monia koskia, joista huomattavin on Koitelinkoski. Kiiminkijoki kuuluu kansainväliseen Project Aqua-vesiensuojeluohjelmaan. Kiiminkijoen lohen lisääntyminen päättyi kuitenkin 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa todennäköisesti vesien pilaantumisen ja liiallisen pyynnin vuoksi. Joen veden tilan ja laadun parantamiseksi käynnistettiin 1980-luvulla laaja puhdistusohjelma.

Kunnan alueella on useita järviä. Pohjoisrajalla olevista järvistä Kotajärvi, Tervajärvi ja Loukkojärvi laskevat Kiiminkijokeen Haukiputaan puolella. Eteläosan järvistä Nurmijärvi kuuluu Kiiminkijoen vesistöalueeseen, mutta Saarijärvi ja Jäälinjärvi virtaavat mereen Oulun pohjoispuolitse Kalimenojaa pitkin.[7]

Kunnan vaakunan vihreä väri kuvaa maa- ja metsätalouden valta-asemaa ja vuolinraudat käsityöperinnettä. Vaakunan laatijat ovat Olof Eriksson ja Oskari Jauhiainen. Kiimingin kunnanvaltuusto on hyväksynyt vaakunan 17.6.1968 ja sisäasiainministeriö vahvistanut sen 1.10.1968.[13]

Kiimingin kylien asukasluvut olivat 31. joulukuuta 2004:[14]

• Kirkonkylä (4 025 asukasta)
• Alakylä (925)
• Hannus (322)
• Huttukylä (456)
• Jääli (4 880)
• Tirinkylä (515)
• Ylikylä (655)

Kyliä jotka kuuluvat yo. alueisiin

• Haipuskylä
• Välikylä

• Oskari Jauhiaisen museo
• Kiimingin kirkko
• Koiteli
• Siiran museo
• Huttukylän museo

Kiimingissä ja sen kylissä on lukuisia ensimmäisen ja toisen asteen oppilaitoksia. Kiimingin kirkonkylällä on Kiimingin lukio, Kiiminkijoen koulu sekä Kiiminkipuiston koulu. Jäälissä sijaitsevat Jäälin koulu (1-4 luokat) ja Laivakankaan koulu (5-9 luokat).

Kiiminkiä palvelevat joukkoliikennelinjat 34, 35, 35N, 38, 38A, 38AB, 38B, 38J, 38JL, 38BJ ja 38Y (ajalla 12.8.2020–6.6.2021).

Kiimingin pitäjäruoaksi nimettiin 1980-luvulla lihavelli eli ohra- tai vehnäjauhoilla suurustettu lihakeitto.[15]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kiiminki Wikimedia Commonsissa