Kiimajärvi (Kiikka)
Kiimajärvi on Pirkanmaalla Sastamalassa Kiikassa sijaitseva järvi, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistön Kokemäenjoen alueen Kikkelänjoen valuma-alueeseen.[1][2]
| Kiimajärvi | |
|---|---|
 |
|
| Valtiot | Suomi |
| Maakunnat | Pirkanmaa |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kokemäenjoen vesistö (35) |
| Valuma-alue | Kokemäenjoen yläosan alue (35.12) |
| Laskujoki | Kikkelänjoki [1] |
| Järvinumero | 35.125.1.001 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 68 m [1] |
| Rantaviiva | 12,716 km [2] |
| Pinta-ala | 1,45647 km² [2] |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Maantiede
Järven pinta-ala on 146 hehtaaria ja sen pituus on 4,0 kilometriä ja leveys 400 metriä. Järveen laskee muutama tulo-oja lähipelloilta. Erityisesti Lamminoja, joka laskee järven pohjoisosaan, on Kaitajärven, Syväjärven ja Kortejärven yhteinen laskuoja. Lamminjärvi laskee Haapaniemenlahteen, joka on Kiimajärven eteläosassa. Järven luusua sijaitsee järven kaakkoisrannalla, josta saa alkunsa 7 kilometriä pitkä Kikkelänjoki, joka laskee Kokemäenjokeen Kiikassa. Kikkelänjoki alkaa Luhdanojan nimisenä.[1][2]
Järven rantaviiva on 12,7 kilometriä pitkä ja ranta on pääosin moreeni- ja kalliopohjaista metsämaastoa. Rannat ovat monin paikoin heinittyneet ja kummassakin päässä on suota. Järvessä on kolme saarta, joista suurimmat ovat Rukosaari ja Tiinansaari. Rukosaari on 400 metriä pitkä ja siihen on raivattu peltoakin. Järven rannoilla on runsaasti loma-asutusta sekä muutama maatila. Kiimajärven taajama sijaitsee järven kaakkoispuolella. Järvelle on hyvä yhteys kantatieltä 44, joka kulkee järven sivuitse.[1][2]
Luonto
Järvi on keskimääräistä järveä monipuolisempi lintujärvi.[3]
Historia
Kiimajärven vedenpinnan korkeutta haluttiin alentaa ja vuonna 1853 asiasta jätettiin hakemus.[4] Hakemus hyväksyttiin ja vedenpintaa laskettiin hieman.[5] Tämän voi itse todeta vertaamalla vuoden 1855−56 Kalmbergin kartastossa olevaa järven rentaviivaa nykyisiin karttoihin.[6]
Lähteet
- Kiimajärvi, Kiikka (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 17.4.2019.
- OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 11.12.2014.
- Vilenius, Pauliina: Kaija Helle tekee arvokkaat luontokohteet tutuksi. Alueviesti, 3.2.2016, 34. vsk, nro 5, s. 18. Sastamala: Kustannusliike Aluelehdet Oy. ISSN 1236-0619.
- Anttila, Veikko: Järvenlaskuyhtiöt Suomessa, s. 257. Kansatieteellinen arkisto 19. Helsinki: Suomen Muinaismuistoyhdistys, 1967. Forssan kirjapaino OY.
- Kejonen, Aimo & al.:Maaperäkartan selitys, karttalehti 2121 04, 2004
- Kalmbergin kartasto: Koottu kartasto, suoraan: vihreälle kartalle (fc20050700.jpg), 1855-56
| Kokemäenjoen alue (35.1) • Vanajaveden–Pyhäjärven alue (35.2) • Näsijärven–Ruoveden alue (35.3) • Ähtärin ja Pihlajaveden reittien valuma-alue (35.4) • Ikaalisten reitin valuma-alue (35.5) • Keuruun reitin valuma-alue (35.6) • Längelmäveden ja Hauhon reittien valuma-alue (35.7) • Vanajan reitin valuma-alue (35.8) • Loimijoen valuma-alue (35.9) |