Kiilojärvi

Järvi on 300 metriä pitkä, 150 metriä leveä ja sen pinta-ala on 2,8 hehtaaria. Kiilijärvi sijaitsee suon reunassa ja suona oja on johdettu järveen. Järven laskuoja lähtee järven pohjoispäästä ja virtaa 450 metriä pudoten 7,5 metriä ennen kuin se laskee Naarvajärven Kiilosenlahteen. Kiilojärven valuma-alue on pieni, mutta mataluudesta johtuen veden laskennallinen viipymä järvessä on vain 64 vuorokautta. Järven rantaviivan pituus on 750 metriä. Länsirannat ovat suota, mutta itä- ja pohjoisrannoilla on kuivaa metsämaata. Niille rannoille on rakennettu kolme vapaa-ajan asuntoa, joille johtaa tiet Latomaan ja Kivilahden väliseltä tieltä.[2][1][4]

Vedenlaatua on tutkittu vuonna 2001. Vedenväri on ruskeaa, mikä johtuu humuspitoisuudesta (hapenkulutus CODMn 38 mg/l O2). Väriluku oli talvella 280 mg Pt/l ja kesällä 160 mg Pt/l. Lisäksi vesi oli sameaa (5,5 FTU). Veden happamuustaso oli lievästi happamalla ja järven puskurikyky happamoitumista vastaan oli hyvä. Järven happitilanne oli talvella välttävä. ja kesällä tyydyttävä. Vaikka happisaturaatio oli talvella 32% eli 4,4 milligrammaa litrassa vettä (mg O2/l), niin välitöntä uhkaa kalastolle ei ollut. Veden ravinnepitoisuudet sen sijaan olivat koholla. Typpipitoisuus oli talvella 1130 mikrogrammaa litrassa vettä (µg/l) ja fosforipitoisuus oli 27 µg/l. Kesällä fosforipitoisuus oli 21 µg/l. Arvot ovat lievästi reheville järville ominaiset. Kiilojärven virkistysarvo oli tasolla tyydyttävä ja veden latuluokka oli kesällä tyydyttävä.[3]

Vuoden 1959 peruskartassa järven nimi kirjoitettiin ”Kiilonen” ja sen pohjoisrannassa oli peltomaata, mutta ne kuuluivat viereiselle maatilalle. Viereinen suo oli vielä ojittamatta. Vuoden 1980 peruskartassa rantaan oli rakennettu neljä vapaa-ajan asuntoa ja suo oli ojitettu. Järveen laski kahdeksan lyhyttä suo-ojaa. Nykyään yksi asunnoista on hävinnyt.[1][5][6]