Kiilameriahven

Kiilameriahven[3] (Plectropomus laevis) on meriahventen (Serranidae) heimoon ja meriahventen (Epinephelinae) alaheimoon kuuluva indopasifisella merialueella tavattava kalalaji. Se on arvostettu ruokakala, vaikka onkin aiheuttanut lukuisia ciguatera-myrkytystapauksia.[1][2][4]

Kiilameriahven
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Luukalat Osteichthyes
Alaluokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Lahko: Ahvenkalat Perciformes
Heimo: Meriahvenet Serranidae
Alaheimo: Meriahvenet Epinephelinae
Tribus: Epinephelini
Suku: Plectropomus
Laji: laevis
Kaksiosainen nimi

Plectropomus laevis
(Lacépède, 1801)[2]

Synonyymit[2]
  • Labrus laevis Lacepède, 1801
  • Bodianus cyclostomus Lacepède (ex Commerson), 1802
  • Bodianus melanoleucus Lacepède, 1802
  • Plectropoma maculatum Playfair & Günther, 1867
Katso myös

  Kiilameriahven Wikispeciesissä
  Kiilameriahven Commonsissa

Koko ja ulkonäkö

Kiilameriahven Malediiveilla.

Kiilameriahven voi saavuttaa noin 125 senttimetrin pituuden (TL) ja noin 18 kilogramman painon. Sillä on kaksi värivaihetta. Toisessa pohjaväritys on valkea tai vaaleankeltainen ja kyljissä on viisi mustaa pystyä raitaa tai laikkuriviä. Toisessa taas pohjaväritys on ruskea, oliivinvärinen, punainen tai lähes musta, kylkien mustat kuviot ovat himmeät tai niitä ei ole lainkaan ja lisäksi päässä, kyljissä ja osassa eviä on lukuisia sinisiä tummareunaisia täpliä.[5][6]

Kiilameriahvenella on kylkiviivallaan 83–97 suomua. Selkäevässään lajilla on 78 piikkiruotoa ja 10–12 pehmeää ruotoa. Peräevässään kiilameriahvenella on kolme piikkiruotoa ja kahdeksan pehmeää ruotoa. Rintaevissään sillä on 1618 ruotoa.[5][6]

Levinneisyys ja elintavat

Kiilameriahventa tavataan alueella Afrikan itärannikolta ja Intian valtameren saarilta Riukiusaarille, etelässä Korallimerelle ja idässä Marshallsaarille, Marquesassaarille, Australsaarille ja Rapan saarelle asti.[2] Lajin elinympäristöjä ovat koralliriuttojen ulkoreunat korkeintaan 100 metrin syvyisissä vesissä.[1]

Kiilameriahvenen ravintoa ovat kalat ja toisinaan myös äyriäiset. Se saavuttaa sukukypsyyden noin kahden vuoden iässä. Laji on protogyyninen hermafrodiitti (kaikki yksilöt aluksi naaraita ja muuttuvat myöhemmin koiraiksi). Sukupuolenvaihdos tapahtuu 8–9-vuotiaana. Kiilameriahven voi saavuttaa ainakin 20 vuoden iän.[1]

Lähteet

  1. Choat, J.H., Amorim, P., Sadovy, Y., Law, C., Suharti, S., Samoilys, M., Ma, K., To, A., Myers, R. & Rhodes, K.: Plectropomus laevis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-1. 2018. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 20.9.2022. (englanniksi)
  2. Parenti, Paolo & Randall, John E.: An annotated checklist of the fishes of the family Serranidae of the world with description of two new related families of fishes. FishTaxa, 2020, s. 92. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 20.9.2022. (englanniksi)
  3. Varjo, Markku; Koli, Lauri & Dahlström, Harri: Maailman kalojen nimet, s. 72. Suomen Biologian Seura Vanamo, 2004. ISBN 951-9108-13-0.
  4. McGrouther, Mark: Bluespotted Coral Trout, Plectropomus laevis (Lacépède, 1801) 17.1.2021. Australian Museum. Viitattu 20.9.2022. (englanniksi)
  5. Randall, John E. & Heemstra, Phillip C.: FAO Species Catalogue (Vol 16 – Groupers of the World, s. 291–292. Rooma: FAO, 1993. ISBN 978-9251031254. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 20.9.2022). (englanniksi)
  6. Anam, Rashid & Mostarda, Edoardo: Field identification guide to the living marine resources in Kenya, s. 178. Rooma: FAO, 2012. ISBN 978-92-5-107239-4. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 20.9.2022). (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.