Kiikoinen

Kiikoinen (ruots. Kikois) on entinen Suomen kunta, joka itsenäisenä kuntana kuului Satakunnan maakuntaan. Vuoden 2013 alusta Kiikoinen liitettiin Pirkanmaan maakunnassa sijaitsevaan Sastamalan kaupunkiin, jolloin siitä tuli osa Pirkanmaan maakuntaa. Vuonna 2012 kunnassa asui 1 245 ihmistä,[2] ja sen pinta-ala oli 144,32 km2, josta 6,26 km2 oli vesistöjä.[1] Väestötiheys oli 9,02 asukasta/km2. Kiikoisten naapurikunnat olivat Kokemäki, Lavia, Ulvila, ja Sastamala. Aikaisempia naapurikuntia olivat Kauvatsa, Keikyä, Kiikka, (yhdistyneinä vuodesta 1981 Äetsä), Kullaa, Suodenniemi ja Tyrvää.

Kiikoinen
Kikois
Entinen kunta – nykyiset kunnat:
Sastamala

vaakuna

sijainti

Sijainti 61°27′05″N, 022°34′40″E
Maakunta Satakunnan maakunta
Seutukunta Pohjois-Satakunnan seutukunta
Kuntanumero 254
Hallinnollinen keskus Kiikoisten kirkonkylä
Perustettu 1847
Liitetty 2013
– liitoskunnat Sastamala
Kiikoinen
– syntynyt kunta Sastamala
Pinta-ala 144,32 km² [1]
(1.1.2012)
– maa 138,06 km²
– sisävesi 6,26 km²
Väkiluku 1 245  [2]
(31.12.2012)
– väestötiheys 9,02 as./km² (31.12.2012)

Kiikoinen sijaitsee Pirkanmaan ja Satakunnan maakuntien rajalla. Se siirtyi Pirkanmaasta Satakuntaan vuonna 1997 mutta vaihtoi maakuntaa uudelleen liittyessään pirkanmaalaiseen Sastamalaan vuoden 2013 alussa. Kiikoisten kunnanvaltuusto päätti asiasta 18. huhtikuuta 2012. Liittymisestä päätettiin äänin 10–7. Kymmenen kokoomuksen valtuutettua äänesti puolesta ja seitsemän keskustalaista vastaan. [3]

Kiikoisten asutus on keskittynyt Jaaran, kirkon seudun ja Tervahaudan alueille. Kirkon ja Tervahaudan välissä sijaitsee kunnan ainoa peruskoulu, 1990-luvun alussa rakennettu Toukolan koulu.

Historia

Kiikoisten alueelta on tehty muutamia kivikauden aikaisia esinelöytöjä. Myöhemmin seutu kuului kauan Sastamalan pitäjän erämaihin.[4]

Suurin osa Kiikoisista, erityisesti läntinen Kiikoinen, on asutettu enimmäkseen etelästä Kiikasta päin. Alueen itäosien asuttajat sen sijaan olivat usein Tyrvään kylien torppareita. Kiikoinen on perustettu vuonna 1847, jolloin se irrotettiin omaksi kappeliseurakunnakseen Tyrvään seurakunnan Kiikan kappelista. Itsenäiseksi seurakunnaksi Kiikoisista tuli virallisesti vuonna 1904, joskin itsenäistyminen toteutui vasta vuonna 1922. Arkkitehti Pehr Johan Gylichin suunnittelema puukirkko on vuodelta 1851.

Kiikoisten ensimmäinen kansakoulu aloitti toimintansa kirkonkylässä vuonna 1891. Kiikoisten Osuusmeijeri perustettiin vuonna 1903 ja säästöpankki vuonna 1907. Kiikoisiin asutettiin viime sotien jälkeen Pyhäjärven (Vpl) siirtoväkeä. Kiikoinen oli koko historiansa aikana luonteeltaan korostetun selvästi maatalouskunta, jossa mikään toinen elinkeino ei saavuttanut merkittävää jalansijaa. Vuoden 1960 väestönlaskennan mukaan peräti 68 prosenttia kiikoislaisista sai toimeentulonsa maa- ja metsätaloudesta. Kunnalle oli ominaista myös keskimääräistä pienempi tilakoko ja maatilojen melko alhainen koneellistumisaste.[4]

Kulttuuri

Kiikoinen tunnetaan "kuttupitäjänä", mihin viittaa myös Gustaf von Numersin suunnittelemassa ja vuonna 1956 vahvistetussa[5] kunnan vaakunassa esiintyvä pukki. Kunnassa on vuodesta 1969 lähtien järjestetty vuosittain heinäkuussa Kiikoisten Purpurijuhlat. Kiikoisten purpuri on yksi vanhimpia purpuritansseja.[6]

Kiikoisten pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla siansyltty, vanhanajan rievä johon käytetään naurista tai palsternakkaa, sekä puolukasta ja talkkunasta sekoitettu marjasokkara.[7]

Liikenne

Kunnan kautta kulkevat valtatie 11 ja kantatie 44, jotka risteävät Tervahaudassa. Matkaa Kiikoisista Sastamalan keskustaan on noin 30 km. Lähimpiä suurempia kaupunkeja ovat Pori (45 km) ja Tampere (65 km). Lähimmät rautatieasemat ovat Kokemäen ja Vammalan rautatieasemat ja lähin lentokenttä Porin lentoasema.

Kylät

Jaara, Kiikoinen, Kuorsumaa, Niemenmaa, Myöntee, Rautu, Jylhänmaa, Nevanperä, Hongistonmaa, Tervahauta.

Luonto
Kiikoisjärvi ilmakuvassa.

Suurimmat järvet ovat Kiikoisjärvi ja Kuorsumaanjärvi. Kolmas suurehko järvi, Marjajärvi, kuivatettiin viljelysmaaksi 1960-luvun lopulla. Kunnan tunnuseläin on liito-orava ja tunnuskasvi sinivuokko.

Kiikoisten kunta on maastonmuodoiltaan varsin tasaista ja se kuuluu Satakunnan kangasmaastoihin, joilla peruskalliota peittää lähes kaikkialla moreeni. Koska kallioperä on granodioriittia, alue on melko tasaista ja korkeimmatkaan kukkulat eivät nouse 20 metriä korkeammalle ympäröivästä maastosta. Alue on metsäistä lukuun ottamatta laajoja viljelyaukeita Kiikoisjärveen laskevan Pajistonojan laaksossa sekä Jaaranjoen ja Hyssänojan alueilla. Kyseiset viljelyaukeat sekä pienemmät moreeniselänteiden väliset peltoaukeat ovat merkittäviä kulttuurimaisemia. Vaikka suurmaisema on suhteellisen tasaista, on moreeniselänteiden reunavyöhyke pienipiirteistä ja kumpuilevaa. Reunavyöhykkeellä kiemurtelevan Tervahauta-Jaara tien varrella on paljon vaihtelevia näkymiä.[8]

Tunnettuja kiikoislaisia

Lähteet
  1. Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2012 1.1.2012. Maanmittauslaitos. Viitattu 2.1.2013.
  2. Suomen asukasluvut kuukausittain – Kunnittain aakkosjärjestyksessä 31.12.2012. Väestörekisterikeskus. Viitattu 16.1.2013.
  3. Kiikoinen liittyy Sastamalaan ja Pirkanmaahan 18.4.2012. Helsingin Sanomat. Viitattu 19.4.2012.
  4. Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela: Suomenmaa 3: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 308–311. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1970.
  5. Mitä-Missä-Milloin 1980, s. 161
  6. Pessi, Tapio: Kiikoisten Purpurit juhlii 50-vuotista taivaltaan tavallista näyttävämmin 27.6.2019. Satakunnan Kansa.
  7. Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 37. Helsinki: Patakolmonen Ky.
  8. Kiikoinen, Taajama-alueen osayleiskaava (pdf) kiikoinen.fi. 21.6.2004. Arkistoitu 19.11.2011. Viitattu 11.7.2010.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.