Kiertotatar

Kiertotatar kasvaa yleensä alle sata senttimetriä pitkäksi, mutta voi kasvaa 150 cm pitkäksi.[3] Varsi on köynneliäs, särmikäs, karhea ja tyviosastaan haarautuva, nopeasti kasvava ruoho. Lehdet ovat kolmiomaiset hertta- tai poikkikantaiset, lehtilapa on 2–8 cm pitkä, suippokärkisiä, molemmin puolin karheita mutta kaljuja, tyviliuskat tavallisesti teräviä. Korvakkeet ovat yhtyneet vartta ympäröiväksi lyhyeksi, kalvomaiseksi tupeksi. Kukinto on jopa kahdeksankukkainen sykerömäinen tai tähkämäinen viuhko lehtihangoissa sekä varren ja haarojen latvoissa. Kukkaperä on 1–3 mm pitkä. Kehä on kaksikiehkurainen ja viisilehtinen. Yhdislehtinen emiö 2- tai 3-haarainen, vartalot ylös saakka yhdistyneet. Heteitä 8. Kiertotatar kukkii heinä-elokuussa. Hedelmä on kolmisärmäinen pähkylä, musta ja himmeä, joka jää kehälehtien suojaan, 3,5–4 mm pitkä.[4][5]

Kiertotatar on kosmopoliitti, se elää lähes koko Euroopassa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Lisäksi se esiintyy Siperiassa ja Pohjois-Amerikassa, johon se on levinnyt ihmisen mukana. Laji on yleinen Etelä-Suomesta Peräpohjolaan asti, pohjoisimmassa Lapissa harvinainen.[6][7][3][8]

Pelloilla, puutarhoissa, joissa se on usein kiusallinen rikkaruoho, sekä tienvarsilla, joutomailla, kaatopaikoilla, pientareilla ja kalliokedoilla. Rikkakasvina sitä esiintyy kuivilla laihoilla kivennäismailla, joissa kalkkia on köyhästi. Kasvia voi torjua poistamalla kukintoja ennen siementämistä ja parantamalla maan ravinteikkuutta. Rikkakasvina köynnös on ongelmallinen ja voi painaa heikkoja viljelyskasveja maahan.[9] Kun kiertotatar löytää tukikasvin, sen varsi alkaa kiertyä tuen ympäri, ensin tyveltä katsoen myötäpäivään ja myöhemmin vastapäivään, siten se pääsee kohoamaan muun kasviston tasalle ja pärjää kilpailussa valosta. Se haaroo runsaasti muodostaen jopa metrin levyisiä pehkoja.[10][4]