Kieltoverbi

Kieltoverbi on verbi, jonka avulla muodostetaan verbien kieltomuodot. Kieltoverbillä on usein vajaa taivutus ja yleensä esimerkiksi infinitiivi puuttuu.

Kieltoverbi eri kielissä

Kieltoverbi on tyypillinen uralilaisten kielten piirre[1].

Indoeurooppalaisissa kielissä kieltomuoto muodostetaan taipumattomalla partikkelilla (proto-indoeurooppalainen *ne, latinan nōn), joka liitetään taipuvaan pääverbiin. Englannissa sen yhteydessä käytetään usein (vaillinnaista) apuverbiä (do, be, have, shall, will, may, need). Uralilaisten kielten kieltoverbi on itse apuverbin kaltainen, vaikka esiintyykin myös yksinään.

Suomi

Suomen kielessä kieltoverbi taipuu persoonissa ja tapaluokissa (indikatiivi ja imperatiivi)[2], mutta aikamuoto- eli tempustaivutus on nykysuomesta kadonnut. Verbillä tiedetään lähes varmasti olleen rikas nominaali- ja tempustaivutus, josta nykysuomessa on jäljellä enää partisiippinen "epä-" ja murteissa ensimmäisen infinitiivin instruktiivi eten- esimerkiksi "etenkehtainen"[3][4][5][6]. Menneen ajan taivutusvartalo oli es- (esim. es(i)t, es(i)n jne.) ja siitä on jälkiä ainoastaan viron etelämurteissa sekä liivin kielessä, jossa se on säilynyt sellaisenaan. Aines rekonstruoidaan tyypillisesti jo kantauralin mennyttä aikaa ilmaisseeksi -sj-preteritimuodoksi: kantauralin preteritillä oli kaksi tunnusta, -j ja -sj, joista -sj-preteritin käyttö oli ilmeisesti jo tuolloin jotenkin rajoitettua, mahdollisesti juuri kieltoverbin kontekstiin, mutta varmuutta asiasta ei ole. -j-preteritistä puolestaan kehittyi mm. suomen kielen imperfekti.[7][8]

Indikatiivi, konditionaali ja potentiaali

Persoona Yksikkö Monikko
1. en emme
2. et ette
3. ei eivät

Imperatiivi

Persoona Yksikkö Monikko
1. - älkäämme
2. älä älkää
3. älköön älkööt

[9]

Viro

Viron kielessä kieltoverbi taipuu persoonissa ja tapaluokissa. Indikatiivissa, konditionaalissa ja kvotatiivissa ei taivutusta kuitenkaan enää ole. Persoonataivutuksen oletetaan kadonneen 1300- ja 1400-luvuilla indoeurooppalaisten kielten, erityisesti saksan ja alasaksan, vaikutuksesta. Tosin persoonataivutusta tavataan vieläkin joissakin murteissa.[10]

Indikatiivi, konditionaali ja kvotatiivi

Persoona Yksikkö Monikko
1. ei ei
2. ei ei
3. ei ei

Imperatiivi

Persoona Yksikkö Monikko
1. - ärgem
2. ära ärge
3. ärgu ärgu

Inarinsaame

Inarinsaamessa kieltoverbi taipuu persoonissa ja tapaluokissa.

Indikatiivi, konditionaali ja potentiaali

Persoona Yksikkö Kaksikko Monikko
1. jie´m iän ep
2. jie´h eppee eppeđ
3. ij iä´vá iä

Imperatiivi

Persoona Yksikkö Kaksikko Monikko
1. iällum iäl´loon iällup
2. ele ellee elleđ
3. iä´lus iällus iällus

Pohjoissaame

Pohjoissaamessa kieltoverbi taipuu persoonissa ja tapaluokissa.

Indikatiivi, konditionaali ja potentiaali

Persoona Yksikkö Kaksikko Monikko
1. in ean eat
2. it eahppi ehpet
3. ii eaba eai

Imperatiivi

Persoona Yksikkö Kaksikko Monikko
1. allon allu allot
2. ale alli allet
3. allos alloska alloset

Lähteet
  1. KIELITIETO: URALILAISTEN KIELTEN OMINAISPIIRTEET ugri.net. Viitattu 24.7.2020.
  2. Määritelmät: kieltoverbi Iso suomen kielioppi. Viitattu 24.7.2020.
  3. J. Korpela: Ei: on se verbi! jkorpela.fi. Viitattu 24.7.2020.
  4. etenkehtainen Suomen murteiden sanakirja. Viitattu 24.7.2020.
  5. Arvo Laanest: Einführung in die ostseefinnischen Sprachen. Hamburg: H. Buske, 1982. 12387296. ISBN 3-87118-487-X, 978-3-87118-487-1. Teoksen verkkoversio (viitattu 31.8.2021).
  6. Tummavuori): Suomen kielen rakenne ja kehitys. [Helsinki]: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000. 58290641. ISBN 951-45-9221-2, 978-951-45-9221-8. Teoksen verkkoversio (viitattu 31.8.2021).
  7. Arvo Laanest: Einführung in die ostseefinnischen Sprachen. Hamburg: H. Buske, 1982. 12387296. ISBN 3-87118-487-X, 978-3-87118-487-1. Teoksen verkkoversio (viitattu 16.9.2022).
  8. kantaurali elisanet.fi. Arkistoitu 17.10.2022. Viitattu 17.10.2022.
  9. § 108 Kieltoverbin ja kielteisten liittomuotojen taivutus Iso suomen kielioppi. Viitattu 24.7.2020.
  10. Hannu Remes: MUODOT KONTRASTISSA (pdf) (SUOMEN JA VIRON VERTAILEVAA TAIVUTUSMORFOLOGIAA) jultika.oulu.fi. 10.6.2009.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.