Kidō senshi Gundam

1970-luvulla animaatiota pidettiin yleisesti lapsille tarkoitettuna ja lelumarkkinoiden jatkeena. Silti jo ennen Kidō senshi Gundamia Tähtiritarienn ja Lupin III:n kaltaiset elokuvat olivat laajentaan vanhemmalle yleisölle suunnattun animaation markkinoita.

Aiemmin Tetsujin 28-gōn (1963) ja Mazinger Z:n (1972) kaltaiset animet olivat raivanneet tietä robottianimegenrelle, jossa tyypillisesti oikeamielinen sankari ohjastaa voimakasta jättiläisrobottia ja taistelee pahaa organisaatiota vastaan palauttaakseen rauhan maailmaan. Näissä vihollisen rooliin tarvittiin avaruusolentoja tai vieraan kulttuurin edustajia. Niinpä Gundam, jossa sekä tarinan sankarit että viholliset olivat normaaleja ihmisiä, oli nuorelle katsojakunnalle uutta. Lisäksi Gundam yritti vielä tuoda robottianimegenreen kokonaisvaltaisen sotatilan kuvaamisen.

Animaatioissa esiintyvien robottien pohjalta luodut lelut olivat myös tärkeä myyntiartikkeli sarjojen sponsoreina toimineille leikkikaluvalmistajille. Koska itse sarjan kohtalo riippui usein lelujen myyntimenestyksestä, pyrittiin sarjan roboteille antamaan muodonmuutoksen tai yhteenliittymismahdollisuuden kaltaisia voimia, jotka lelumuodossa kiinnostaisivat lapsia. Niinpä sarjan pää- mobile suit Gundamille annettiin prototyyppiosien varjolla sarjan edetessä voimanlisäyksiä ja yhdistettäviä osia. Toisaalta vihollisarmeijan massatuotettu yksikkö Zaku kohotti sarjan militaristista henkeä ja sai osakseen susiota, vaikka sarjan ensiesityksen aikaan sponsorit eivät ajatelleet sen tuotteistamista.

Näin Kidō senshi Gundam suunniteltiin vetoamaan niin lapsiin kuin vanhempiinkin katsojaryhmiin. Gundam osoitti, että oli mahdollista saavuttaa laaja kohdeyleisö lisäämällä juonen ja tapahtumaympäristön todellisuudentuntua rikkomatta silti robottianimegenren rajoja. Gundamin pääjuoni keskittyi kahden poliitisen ryhmittymän vastaisen sodan mylleryksessä olosuhteiden pakottamana selviytyäkseen taistelemaan joutuvien päähenkilöiden kuvaamiseen. Vaikka tarina seurasi päähahmoja, taustalla etenevä sota ja tarinan poliittinen taso vetosivat vanhempiin katsojiin. Päähenkilö Amurolle, hänen tovereilleen ja vihollisina toimiville zeonlaisille luotiin vuorosanoilla ja eleillä omat persoonallisuudet. Myös sankarien taustalla olevan Liittovaltion säröileminen ja vihollisen puolella taistelevan Char Aznablen kostotarina toivat omat elementtinsä tarinaan.

Kidō senshi Gundamin kehitys alkoi aluksi nimellä Freedom Fighter, eikä siihen ollut tarkoitus sisällyttää robotteja. Tähtiritarien ja Jules Vernen Kahden vuoden loma-ajan tavoin tarinan oli tarkoitus kertoa avaruualuksen nuoren miehistön selviytymistaistelusta avaruussodan pyörteissä. Tässä vaiheessa päähenkilöiden suunniteltiin taistelevan avaruushävittäjillä avaruusolentoja vastaan.

Sponsori Clover kuitenkin toivoi sarjaan leluina suosittuja jättiläisrobotteja sekä muodonmuutos- ja yhteenliittymiskykykyisiä taistelukoneita. Studio Nuessa työskentelevä tieteiskirjailija Haruka Takachiho kehotti tuotantotiimiä tutustumaan Robert A. Heinleinin kirjaan Starship Troopers. Studio Nue työsti Heinelinin kirjassa esiintyvien ”powered suit” -robottipukujen kuvan pohjalta 18-metrisen ”mobile suit” -koneen luonnoksen. Robotille annettiin tässä vaiheessa työnimi Ganbōi. Tämä muutettiin ensin englannin kielen saattuetta merkitsevää ”convoy”-sanaa muistuttavaksi Gunboyksi, ja lopulta sanaan liitettiin tuolloin suositun Charles Bronsonin tv-mainosrepliikki ”Ūn, Mandom”in innoittamana ”Freedomin” -dom-pääte (japanilaisittain -dam), jolloin lopputuloksena oli ”Gundam”.

Lopullisessa muodossaan pääosarobotti Gundam koostui irrotettavista ylä- ja alaosasta, joiden välissä oli muotoaan muuttava pienoishävittäjä. Myös Heinleinin powered suitista vaikutteita saanut Guncannon ja panssarivaunumainen Guntank käyttivät tätä systeemiä.

Vaikka kolme pääosarobottia olivat kaikki tarinassa prototyyppikoneita, kuvattiin Zeonin Zakut alusta alkaen massatuotettuina sotakoneina. Lisäksi, vaikka nämä kolme protyyppiä olivatkin tarinan keskiössä, ne eivät yksin kääntäneet sodan kulkua tarinan edetessä. Zakun perijiksi kehitetyt Zeonin mobile suitit kuten Dom ja Gelgoog samoin kuin Gundamiin pohjautuva liittovaltion massatuotettu GM esiintyvät myös suurin joukoin tarinan edetessä. Mobile suitien olemassaoloa selittämään Gundamin maailmaan sijoitettiin myös kuvitteelliset Minovskin hiukkaset. Nämä hiukkaset tekevät käyttökelvottomiksi sähkömagneettisten aaltojen perusteella ohjautuvat aseet häiritsemällä niiden ohjauslaitteistoja, millä selitetään se, että taistelut käydään Gundamissa pääasiassa lähietäisyydeltä. Kiinnittämällä erityistä huomiota myös avaruuden painottomuuden kuvaamiseen ja muihin pieniin yksityiskohtiin pyrittiin lisäämään Kidō senshi Gundamin todellisuudentuntua. Näiden asioiden vuoksi sarja on viime vuosina alettu sanoa real robot -genren äidiksi.

Vielä yksi Gundamin keskeisistä käsitteistä on newtype. Gundamin maailmassa newtype-ihmiset ovat evoluution seuraava askel, joilla on yliluonnolliselta vaikuttava havaintokyky. Aluksi tällä oli tarkoitus selittää tarinan sankari Amuron yli-inhimillinen suorituskyky, mutta lopulta myös päävastustaja Char Aznable ja Amuron tapaama tyttö Lalah Sune osoittautuvat newtypeiksi. Näiden kolmen välillä tapahtuu murhenäytelmä, joka pakottaa päähahmot kysymään, mitä ”uusi ihmistyyppi” oikein tarkoittaa.

Vaikka Kidō senshi Gundamin aikoihin oli jo julkaistu moderneja avaruusoopperoita, ei sen ilmestymisen aikaan pidetty mahdollisena, että absurdeja jättiläisrobotteja käyttämällä voitaisiin kertoa vakava tarina, joka ei olisi juoneltaan vain yksinkertainen hyvän ja pahan välinen taistelu. Gundamin katsojaprosentit sen ensilähetyksen aikaan olivatkin heikot: keskimäärin vain 9,1 % Nagoyan ja 5,3 % Kantōn alueilla.[2] Tämän vuoksi Gundam-lelut eivät myyneet lelu-yhtiöiden odottamalla tavalla, ja lopputuloksena 52-osaiseksi tarkoitettu sarja päättyi sponsorien painostuksesta osaan 43.

Gundamista kuitenkin kirjoitettiin ajoittain innostuneita lehtijuttuja, ja sarjan suosio kasvoi pikku hiljaa myöhäisteinien keskuudessa. Niinpä sarjan viimeisten jaksojen katsojaluvut olivat lähetysajankohtaan nähden kohtuulliset.

Gundamin ensimmäisen lähetyskierroksen päätyttyä sarjan fanit ja animaatiolehdet vaativat uusintaesitystä, ja kun Gundam uusittiin sama toistui. Näin Gundam vähitellen tuli osaksi yleistä populäärikulttuuria. Sarja sai uusintakierroksellaan yli 10 % katsojaluvut, ja vuonna 1982 keskimääräinen prosentti Nagoyan seudulla oli jo 25,7 % (korkeimmillaan 29,1 %). Näin Gundamin suosio kasvoi todistetusti televisionkatsojien keskuudessa.

Puoli vuotta sarjan ensimmäisen uusinnan päättymisen jälkeen Gundam-tuotteiden oikeudet saanut Bandai toi markkinoille Gundam-pienoismallit, jotka saavuttivat nuorimmat ikäryhmät mukaan lukien räjähdysmäisen suosion. Tämä osaltaan auttoi Gundamin suosion kasvua. Hyvän myynnin johdosta Bandai julkaisi Mobile Suit Variation -pienoismallijatkosarjan, joka sisälsi sarjan roboteista virallisia muunnelmia, joita ei kuitenkaan itse sarjassa nähty. Tämä ja alan lehdissä esitellyt erilaiset Gundam-skenaariot ja lehtijutut entisestään syvensivät Gundamin maailmaa. Myös Haruka Takachiho julkaisi omia mielipiteitään siitä, missä määrin Gundamin teknologia ja newtypet olisivat todellisuudessa mahdollisia.

Lokakuussa 1980 ilmoitettiin, että televisiosarjasta muokattaisiin elokuva muokkaamalla olevassaolevaa ja lisäämällä uutta materiaalia. Ensimmäinen elokuva käsitti sarjan osat 1–13, ja se sai ensi-iltansa 14. maaliskuuta 1981 Shōchiku-yhtiön jakelemana. Elokuva nimetiin yksinkertaisesti Kidō senshi Gundamiksi, mutta erotukseksi sarjasta siitä käytetään joskus elokuvan päätöskappaleen mukaan nimeä Suna no jūjika hen. Ensi-iltaa ennakoiden 2. helmikuuta 1981 Shinjukussa järjestettiin Anime shin seiki sengen (”Animaation uuden aikakauden julistus”) -niminen tapahtuma, johon osallistui noin 15 000 nuorta. Osa paikalle tulleista oli jopa pukeutunut päähahmoiksi, kuten Chariksi ja Lalah’ksi. Osallistujien edessä Tomino piti puheen, jossa hän kyseenalaisti sen, miten yritykset saattoivat pitää animaatiota vulgäärinä ja ala-arvoisena, vaikka se sai näin suuren ihmisjoukon liikkeelle.

Ensimmäisen elokuvan menestyksen myötä ensi-iltansa saivat Kidō senshi Gundam II – ai senshi hen (tv-sarjan osat 16– 31:n alkupuoli) 11. heinäkuuta 1981 ja Kidō senshi Gundam III – meguriai sora hen (jakson 31 loppu – 43) 13. maaliskuuta. 1982. Kummankin elokuvan tunnuskappaleet nousivat Oricon-listalle, ja elokuvien oheismarkkinointi synnytti suuren mediailmiön Japanissa.

Elokuvia seurasivat Gundamin maailmaan sijoittuvat lukuisat romaanit ja sarjakuvat, ja Gudamista tulikin tuli yksi ensimmäisistä suurista mediafranchiseista. Myöhempinä vuosina lukuisat henkilöt tuottivat seitsemän vuotta Kidō senshi Gundamia myöhempään aikaan sijoittuvasta Kidō senshi Z Gundamista lähtien samaa fiktiivistä maailmanhistoriaa tai maailmankuvaa teemanaan käyttäviä Gundam-nimisiä animaatioita, romaaneja, sarjakuvia, videopelejä ynnä muita tuotteita.

Kidō senshi Gundam on monisyisten hahmojensa ja niillä aikaansaadun dramaattisuutensa vuoksi saanut osakseen paljon arvostusta neljällä vuosikymmenellä ensijulkaisustaan lähtien. Gundam ei pyrkinyt kaunistelemaan sotaa eikä toisaalta olemaan sodanvastainen julistus, ja sen omaleimainen esitystapa on vaikuttanut sarjan Gundam-sukupolveksi kutsuttujen katsojien näkemyksiin sodasta.

Gundamin menestys aikaansai uuden animaatiobuumin, ja siitä ottivat vaikutteita lukemattomat enemmän ja vähemmän onnistuneet yrittäjät. Erityisesti mecha-animessa ryhdyttiin aiempaa tarkemmin paneutumaan maailman ja päähenkilöiden kuvaamiseen ja huomioimaan myös ala-astelaisia vanhemmat ikäryhmät. Gundam-sarjan uudet teokset jatkoivat Gundam-fanien synnyttämistä jo toisessa polvessa. Myös Gundam-pienoismallit ja -lelut ovat uusine Gundameineen ja Zaku-malleineen onnistuneet säilyttämään suosionsa tähän päivään asti.

Anime shin seiki sengenin osallistujien ja muiden Gundamin katsojien joukosta kasvoi useita uuden sukupolven animevaikuttajia. Mm. kyseisenä päivänä Chariksi ja Lalah’ksi pukeutuneet tuleva animaatioiden mecha-suunnittelija Mamoru Nakano ja ääninäyttelijä Maria Kawamura osallistuivat Kidō senshi Z Gundamin tuotantoon.

Mobile suiteilla ja Minovskin hiukkasilla, jotka antoivat syyn miehitettyjen jättiläisrobottien olemassaoloon, oli suuri vaikutus animefaneihin ja -tuottajiin. Seuranneissa teoksissa pyrittiin usein perustelemaan, miksi robotit olivat ihmisen muotoisia, miksi ne olivat taistelukoneina parempia kuin nykyiset panssarivaunut ja hävittäjät, miksi taistelut käytiin lähietäisyyksillä ja miksi päähenkilö oli erinomainen (muttei kuitenkaan liian ylivoimainen) pilotti. Gundamista vaikutteensa saaneiksi voidaan katsoa mm. battroidit ja destroidit (Macross), combat armour (Taiyō no kiba Dougram), round vernian (Ginga hyōryū Vifam), armoured trooper (Sōkō kihei Votoms) jalaborit (Patlabor).

Gundamissa robotteja ei kuvattu sankarille varattuina, ainutkertaisina koneina, kun taas sitä ennen sankarin ohjastama robotti oli kuvattu upeaksi ja tyylikkääksi. Gundamia jälkeen kumpikin tyyli alkoi kehittyä omaan suuntaansa. Lopulta nämä tyylisuunnat yhdistettiin Super robot taisen -pelisarjassa, ja niitä alettiin kutsua nimillä super robot ja real robot.

Lisäksi, kuten ihmisen kokoisista roboteista tuli tutkijoiden mielenkiinnon kohde tosielämässä Tetsuwan Atomin myötä, teki Gundam mobile suiteista yhden robottitukijoiden maaleista.

”Char ga kuru”

Sanat Rin Iogi; sävel Takeo Watanabe; sovitus Yūji Matsuyama; laulu Kōichiro Hori

”Kirameki no Lalah”

Sanat Rin Iogi; sävel Takeo Watanabe; sovitus Yūji Matsuyama; laulu Keiko Toda

”Ima wa oyasumi”

Sanat Rin Iogi; sävel Takeo Watanabe; sovitus Yūji Matsuyama; laulu Keiko Toda

Edellä mainitut kolme elokuvaa julkaistiin DVD:llä vuonna 2002. Julkaisun 5.1-kanavaista ääntä varten repliikit äänitettiin uudelleen alkuperäisellä (tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta) näyttelijäkaartilla sekä efektejä ja musiikkia muokattiin. Vaikka sisältö muutoin oli täsmälleen sama kuin alkuperäisellä teatterikierroksella, useat alkuperäisen elokuvat aikanaan elokuvissa tai myöhemmin videolta nähneet fanit eivät pitäneet muutoksista. Tuottajia toivottiinkin julkaisemaan alkuperäisääniraidalla varustettu versio, joka julkaistiinkin viimein joulukuussa 2007. Tomino itse kertoi Eizō no gensokussa halunneensa lisätä efektien määrää kymmenkertaiseksi ja pitäneensä alkuperäistä äänimaailmaltaan yllättävänkin köyhänä.

Sarjan esittämisen jälkeen vuonna 1980 Shinsuke Nakajima ja Ryūsuke Ukawa julkaisivat Kingrecordsin kautta soundtrack-levyn Kidō senshi Gundam III – Amuro yo..., jonka kahdella LP:llä oli myös kuunnelmaosuus ja ennen julkaisemattomia kappaleita. Vaikka kuunnelmaosuus oli vain ote sarjan jaksojen ääniraidasta, sai se hyvän vastaanoton, koska videot tai muut tallennuslaitteet eivät vielä olleet kovin yleisessä käytössä. Levy julkaistiin uudelleen CD:llä 1991, mutta nykyisin sitä on vaikeaa saada käsiinsä. Levyllä on otteita jaksoista 1, 2, 9, 10, 19, 21, 24, 34, 36, 38, 41, 42 ja 43.

Elokuvaversion julkaisun aikoihinkin julkaistiin kuunnelmalevy.

Sarjan tekemisen aikoihin Gundamissa käytettiin vielä Kimba, valkoisen leijonan ja Tähtiritarien tyyliä vanhakantaisempia, lapsille suunnattuille animeille tyypillisiä lauluja. Toisen ja kolmannen elokuvan ilmestyessä, kun Gundam oli jo tunnustettu nuorisoanimeksi, Tominon ystävä, J-popin ja mainoslaulujen säveltäjänä tunnettu Daisuke Inoue teki ja esitti itse uudet tunnuslaulut. Erityisesti katsottiin, että kolmannen elokuvan huipennuksessa ja loppukohtauksessa soivat ”Beginning” ja ”Meguriai” toivat kokopitkinä elokuvaan sarjasta puuttunutta jännitettä.

Vuoden 2008 heinäkuuhun mennessä seuraavat levyt on uudelleenjulkaistu ja laajalti saatavilla. Singeihin on lisätty niistä alun perin EP-aikakaudella puuttuneet off vocal (karaoke) -versiot.

• Tobe! Gundam (julkaistu 25.10.2006)

1. Tobe! Gundam
   Sanat Rin Iogi; Sävel Takeo Watanabe; Sovitus Yūji Matsuyama
   Laulu: Kō Ikeda
   Taustalaulu: Feeling Free, Music Creation
2. Eien ni Amuro
   Sanat Rin Iogi; Sävel Takeo Watanabe; Sovitus Yūji Matsuyama
   Laulu: Kō Ikeda
   Taustalaulu: Feeling Free
3. Tobe! Gundam Off Vocal Version
4. Eien ni Amuro Off Vocal Version

• Char ga kuru (julkaistu 25.10.2006)

1. Char ga kuru
   Sanat Rin Iogi; sävel Takeo Watanabe; sovitus Yūji Matsuyama
   Laulu: Kōichiro Hori
2. Kirameki no Lalah
   Sanat Rin Iogi; sävel Takeo Watanabe; sovitus Yūji Matsuyama
   Laulu: Keiko Toda, Singers Free
3. Char ga kuru Off Vocal Version
4. Kirameki no Lalah Off Vocal Version

• Ima wa oyasumi (julkaistu 25.10.2006)

1. Ima wa oyasumi (vuorosanoilla)
   Sanat Rin Iogi; sävel Takeo Watanabe; sovitus Yūji Matsuyama
   Laulu: Keiko Toda
2. Eien ni Amuro
   Sanat Rin Iogi; sävel Takeo Watanabe; sovitus Yūji Matsuyama
   Laulu: Kō Ikeda
   Taustalaulu: Feeling Free
3. Ima wa oyasumi (ilman vuorosanoja)
4. Ima wa oyasumi (vuorosanoilla)
5. Eien ni Amuro Off Vocal Version

• Suna no jūjika (julkaistu 22.11.2006)

1. Suna no jūjika
   Sanat Shinji Nakayama; sävel Shinji Nakayama; sovitus Nozomi Aogi
   Laulu: Takajin Yashiki
2. Star Children
   Sanat Rin Iogi; sävel Takajin Yashiki; sovitus Hiromoto Tobisawa
   Laulu: Takajin Yashiki
3. Suna no jūjika Off Vocal Version
4. Star Children Off Vocal Version

• Ai senshi (julkaistu 22.11.2006)

1. Ai senshi
   Sanat Rin Iogi; sävel Daisuke Inoue; sovitus Daisuke Inoue
   Laulu: Daisuke Inoue
2. Kaze ni hitori de
   Sanat Rin Iogi; sävel Daisuke Inoue; sovitus Daisuke Inoue
   Laulu: Daisuke Inoue
3. Ai senshi Off Vocal Version
4. Kaze ni hitori de Off Vocal Version

• Meguriai (julkaistu 22.11.2006)

1. Meguriai
   Sanat Rin Iogi, Masao Urino; sävel: Daisuke Inoue; sovitus Shirō Sagisu
   Laulu: Daisuke Inoue
2. Beginning
   Sanat Rin Iogi; sävel ja sovitus Daisuke Inoue
   Laulu: Daisuke Inoue
3. Meguriai Off Vocal Version
4. Beginning Off Vocal Version

• Kidō senshi Gundam CD-Box (julkaistu 21.12.2006)

Vuosina 1979–1983 ilmestyneet 14 levyä julkaistiin uudelleen pahvikoteloissa.

TV-sarjan pääohjaaja Yoshiyuki Tomino kirjoitti sarjan pohjalta vanhemmille ikäluokille suunnatun romaanin, joka julkaistiin Asahi Sonoramassa. Tarinan edetessä romaani poikkeaa täysin TV-sarjasta ja sen tapahtumat ovat täysin ristiriidassa seuraajasarjojen, kuten Z Gundamin kanssa. Myöhemmin Kadokawa shoten julkaisi romaanin kolmeen osaan jaettuna Kadokawa Sneaker -merkin alla. Asahi Sonorama -version kansikuvat olivat Kunio Ōkawaran käsialaa, kun taas Yoshinobu Aohachi piirsi varsinaiseen tarinaan kuvat. Kadokawan version kuvitti Haruhiko Mikimoto.

Suurimpana erona TV-sarjaan tarinan sankari Amuro kaatuu kesken tarinan, mikä aikanaan oli suuri yllätys sarjan faneille. Hajime Katoki kuvaili Gundam Fixin viimeisessä numerossa kohtausta ja sen tuomia tunteita. Hänen mukaansa uudelleenjulkaisujen yhteydessä Tomino harkitsi Amuron ja Hayaton kuolemien uudelleenkirjoitusta sovittaakseen tarinan yhteen Z Gunamin kanssa, mutta luopui ajatuksesta ajateltuaan sen olevan hänen aikaisemman minänsä kieltämistä. Lisäksi eroja on myös Zeonin ja Liittovaltion kuvauksessa. Liittovaltion hallinnon korruptio etenee ja jotaa byrokraattien esittämiseen pahoina hahmoina, mikä osaltaan kytkeytyy Z Gundamissa nähtävään AEUGin ja Titaanien väliseen konfliktiin. Osa romaanin esittämistä yksityiskohdista sisällytettiin myös myöhempiin elokuvaversioihin (Amuron äidin nimi, Gihrenin sihteeri Cecilia Iren, Hayaton siirtyminen Guncannonin ohjaamiseen).

Vain romaanissa esiintyvä Charin erikois- Rick Dom on myös sittemmin nähty mm. useissa videopeleissä.

Tomino kirjoitti lisäksi sivutarinana kertomuksen Mikkai – Amuro to Lalah, mutta tämä seuraa TV-sarjan tapahtumia. Aluksi tarina julkaistiin kahdessa osassa Kadokawa mini -sarjassa, mutta sittemmin yksissä kansissa Kadokawa Sneaker -pokkarina.

Asahi Sonoramassa julkaistiin vielä Masaaki Nakanen kirjoittama romaaniversio, mutta se seurasi melko tarkasti tv-sarjan tapahtumia. Vuonna 2005 sen painos oli loppuunmyyty.

Samaan aikaan tv-sarjan ensiesityksen yhteydessä vuonna 1979 julkaisi Akita shoten shōnen-mangalehti Bōken’ōssa Yū Okazakin sarjakuvaversion. Sarja eteni kuukaudessa neljä kertaa kolmenkymmenen minuutin jakson voimin, kun taas sarjakuva joutui tulemaan toimeen rajoitetulla sivumäärällä julkaisutahdin ollessa vain kerran kuussa mutta silti etenemään samaan tahtiin kuin televisiosarja. Lisäksi Bōkenō oli suunnattu jossain määrin televisiosarjaa nuoremmalle kohderyhmälle, minkä seikkojen johdosta sarjakuva poikkesi monilta osin tv-sarjasta. Lopulta sarjakuvan julkaisu lopetettiin kesken noin tarinan puolivälissä. Asiaa käsitellään tarkemmin artikkelissa Kidō senshi Gundam (Bōken’ōn sarjakuva).

Vuonna 1992 Yasuhisa Kondō alkoi julkaista alkuperäisen sarjakuvan uusioversiota Bandain Cyber Comics -lehdessä nimellä Kidō senshi Gundam 0079. Sen jälkeen sarjan julkaisulehti vaihtui ensin MS Sagaksi ja sitten Dengeki daiōksi, kunnes sarja pitkän julkaisurupeaman päätteeksi saavutti päätöksensä vuonna 2005. Siinä missä myöhempi Yasuhikon versiointi sisältää melko merkittäviäkin muutoksia animaatioversioon nähden, Kondō varoi visusti tekemästä suuria poikkeamia tarinaan ja asetelmiin, mutta pyrki lisäämään viittauksia debyyttiteokseensa MS senki.

Vuodesta 2002 alkaen tv-sarjan hahmosuunnittelija Yoshikazu Yasuhikon Kidō senshi Gundam – The Origin -sarjakuvaa on julkaistu tarkoitusta varten perustetussa, kuukausittain ilmestyvässä Kadokawa shotenin Gundam A -sarjakuvalehdessä. Tarinan ja asetelmien yksityiskohtia on muokattu, ja televisiosarjasta suuresti poikkeavia kohtiakin on paljon. Lisäksi Zeon Daikunin kuolemasta sodan alkuun kuluvaa aikakautta, jota tv-sarjassa ei näytetä, käsitellään sarjakuvassa yksityiskohtaisesti.

Pitkän aikaa vain elokuvat olivat ostettavissa, eikä tv-sarjaa julkaistu kaupoissa. Sarja julkaistiin kuitenkin viimein Laserdiscillä aluksi rajoitettuna painoksena nimellä Kidō senshi Gundam Memorial Box. Sarja julkaistiin kahtena pakettina: Elokuussa 1998 ilmestynyt Part-1 sisälsi jaksot 1–22, ja saman vuoden joulukuussa julkaistu Part-2 jaksot 23–43. Kummassakin paketissa oli kuusi LD-levyä.

Laserdisc-julkaisun jälkeen sarja julkaistiin rajoitettuna painoksena myös DVD:llä. DVD-Box 1 (jaksot 1–24, 6 levyä) ilmestyi joulukuussa 2006 ja DVD-Box 2 (jaksot 25–43, 5 levyä) tammikuussa 2007. 11 levyä julkaistiin myös järjestyksessä yksittäin alkaen kesäkuusta 2007. Julkaisun yhteydessä järjestettiin myös mainoskampanja, jossa ensimmäisen DVD-paketin ennakkotilanneet saivat kaupan päälle ”1/200 RX-78 Gundam Limited Version” -pienoismallin, joka ei ollut myytävänä kaupoissa.

DVD-julkaisun yhteydessä 27 vuotta vanhaa, laadultaan heikentynyttä filmimateriaalia paranneltiin digitaalisesti HDTV-standardia vastaavaksi. Tämän vuoksi yhden jakson hinta nousi hieman verrattuna muihin samanikäisiin sarjoihin.

”Tomino ni kike!”ssä Tomino kieltäytyi antamasta pyydettäessä Gundam-DVD:tä Sōichi Noguchille, koska se oli hänen mielestään ”heikkolaatuinen tekele” (tarkoittaen mahdollisesti elokuvaa).