Kidō butōden G Gundam

Tulevaisuusvuosisadan (Future Century, F.C.) vuonna 60 13. Gundam-taistelu käynnistyy panoksena kaikkien siirtokuntavaltioiden herruus. Yksi osallistujista on päähahmo Domon Kasshu, joka taistelee muita ottelijoita vastaan koko maapallo areenanaan. Hänen todellinen päämääränsä on kuitenkin etsiä veljensä Kyōji Kasshu, joka petti kotimaansa Neo Japanin ja katosi kaapattuaan Ultimate Gundamin (Devil Gundam).

Pääartikkeli: Tulevaisuusvuosisata

Tulevaisuuessa maapallon elinolosuhteet ovat ympäristön saastumisen vuoksi romahtaneet. Tämän vuoksi maailman valtiot pitävät maapallon ympärillä hallussaan avaruussiirtokuntia, joihin valtioiden hallinto on siirretty.

Ihmiskunnan hallitseva luokka on muuttanut asumaan siirtokuntiin, mutta köyhät, joilla ei ole varaa siirtyä asumaan avaruuteen, ovat edelleen jäljellä maanpinnalla. Tämän vuoksi siirtokunnat hallitsevat politiikkaa, taloutta ja armeijoita, käyttävät Gundam-taistelua tuhoamissodan korvikkeena ja elävät yltäkylläisyydessä, kun taas maapallolle jääneistä useimmat joutuvat sinnittelemään köyhyydessä kaupunkien suurissa slummeissa.

G Gundam oli ensimmäinen kolmesta ns. Heisei-Gundam-televisiosarjasta, joiden tuottamiseen Yoshiyuki Tomino ei osallistunut (vaikka edeltävä Kidō senshi V Gundam tehtiinkin Heisei-kaudella, ei sitä lueta Heisei-Gundamien joukkoon, sillä Tomino tuotti sen).

Kidō senshi V Gundamin jälkeen Tominolle tarjottiin sopimusta uuden Gundam-sarjan teosta, mutta tämä kieltäytyi. Uudeksi sarjaksi ehdotettiin mm. avaruusvuosisata-jatkumoon kuuluvaa, Marsiin sijoittuvaa ”Polka Gundamia”, mutta näistä suunnitelmista luovuttiin, ja projekti ajautui vaikeuksiin. V Gundamin aikaan pääsarjan ja samaan aikaan julkaistun SD Gundam -sarjan tuotteiden menekki oli ollut suurta ala-astelaisten keskuudessa, ja siksi uutelle sarjalle päätettiin antaa SD Gundamin piirteitä.[1] Samaan aikaan Street Fighter II:n kaltaiset tappelupelit ja Dragon Ball Z olivat suosiossa, ja siksi Bandai pyysikin tuottajia tekemään ”Gundamin, mutta tappelugenreen kuuluvana”. Kuultuaan tästä Tomino – välttääkseen sponsorien sekaantumisen tuotantoon – totesi, että seuraavana vuorossa olis showpaini-Gundam. Tomino sanoi, ettei ”sellaiseen hölmöilyyn pysty kuin Imagawa”, ja niin Yasuhiro Imagawa valittiin sarjan ohjaajaksi.

G Gundam erosi aiemmista Gundameista selvästi sarjakuvamaisella taustatarinallaan, jossa maailman herruutta ei ratkaistu sodalla, vaan kunkin maan edustajien ohjaamien Gundamien välisellä taistelulla kamppailulajeja käyttäen. Hahmojen yksityiskohdista vastaamaan kiinnitettiin sarjakuvapiirtäjä Kazuhiko Shimamoto. Lisäksi Imagawa pyysi mecha-suunnittelija Kunio Ōkawaraa suunnittelemaan Time Bokan -jatkumon Yatterman-sarjan robottien kaltaisia koneita.[2]

Koska G Gundam erosi niin merkittävästi aiemmista Gundameista, eivät sen oheistuotteet Katsumi Kawaguchin mukaan käyneet kaupaksi kolmeen kuukauteen sarjan aloituspäivästä lukien. Lopulta G Gundam onnistui kuitenkin odotusti saamaan paitsi uusia faneja ala-asteikäisten keskuudesta, myös houkuttelemaan sivuhahmoillaan, kuten Idän voittamattomalla, vanhoja Gundam-harrastajia sarjan pariin.[1] Huolimatta myöhemmästä myynnin parantumisesta alkupuoliskon heikko menestys johti siihen, että vuoden lopulla G Gundam -tuotteiden yhteenlaskettu myynti ei juuri eronnut V Gundam -tuotteiden myyntituloksesta.[3] G Gundam kuitenkin edisti myös SD Gundam -tuotteiden myyntiä, minkä seurauksena Gundam-tuotteiden kokonaismyynti kasvoi huomattavasti edellisvuoteen verrattuna. Tämän vuoksi sarjan maine on avaruusvuosisata-Gundam-sukupolven ja SD Gundam -sukupolven keskuudessa erilainen, ja se jakaa voimakkaasti mielipiteitä Gundam-fanien keskuudessa yleisestikin.[3]

Kunio Ōkawaran mukaan ”Gundam Wing on olemassa koska G Gundam tehtiin, ja X:n ansiosta Seed ja 00 ovat olemassa.”

Sarja esiteltiin B-Club-lehdessä väliaikaisnimellä ”Kidō tōshi G Gundam”. Myös pääosarobotti Shining Gundam esiteltiin tuolloin nimellä Rising Gundam.

G Gundam myös hyklkäsi siihen asti Gundamien maskottina toimineen Haron, jonka paluu tapahtui vasta seitsemän vuotta myöhemmin Gundam Seedin myötä.

Pääartikkeli: Luettelo Kidō butōden G Gundamin hahmoista

• Domon Kasshu (ääni: Tomokazu Seki); Shining Gundam, God Gundam
• Rain Mikamura (ääni: Yuri Amano); Rising Gundam, Devil Gundam
• Idän voittamaton, Mestari Aasia (ääni: Yūsuke Akimoto); Kowloon Gundam, Master Gundam
• Chibodee Crocket (ääni: Hōchū Ōtsuka); Gundam Maxter
• Sai Saici (ääni: Kappei Yamaguchi); Dragon Gundam
• George de Sand (ääni: Takumi Yamazaki); Gundam Rose
• Argo Gulskii (ääni: Hidenari Ugaki); Bolt Gundam
• Kyōji Kasshu / Schwarz Bruder (ääni: Hideaki Hori); Gundam Spiegel, Devil Gundam
• Allenby Beardsley (ääni: Narumi Hidaka); Nobell Gundam
• Ulube Ishikawa (ääni: Nobuo Tobita); Grand Master Gundam
• Stalker (kertoja, ääni: Yūsuke Akimoto)

Pääartikkelit: Mobile fighter, Devil Gundam ja Luettelo tulevaisuusvuosisadan sotakoneista

Kidō butōden G Gundamissa on nähtävissä paljon vaikutteita hongkongilaisista elokuvista, jotka ovat yksi ohjaaja Imagawan harrastuksista.

• Idän voittamaton – Hahmo pohjautuu Jin Yongin wuxia-romaani Xiaoao jianghussa esiintyvään sukupuoleltaan tuntemattomaan mestaritaistelijaan. Nimi on myös Swordsman-elokuvatrilogian toisen osan lisänimi.
• Fungwan Joihei – Swordsman-elokuvasarjan kolmannen osan nimi.
• Lausingwoodipgim – Hongkongilainen wuxia-elokuva.
• Chōkyū haōdenei – Hongkongilaisen elokuvalehden nimi.
• Xiaoao jianghu – Swordsman-elokuvasarjan ja sen alkuteoksena toimineen romaanin mandariininkielinen nimi.
• Tianjian juedao – Taiwanilaisen wuxia-kirjailija Wo Longshengin romaani ja siitä vuonna 1967 tehty elokuva. Vuonna 1993 tehtiin myös samanniminen elokuva, jolla ei kuitenkaan ole yhteyttä Won romaaniin.
• Si wong jaang ba - Jet Lin tähdittämän Once Upon a Time in China -elokuvasarjan kolmannen osan nimi.
• Wong Yun-Fat – Wong Fei Hungin, josta on tehty lukuisia elokuvia, ja näyttelijä Chow Yun-Fatin nimien yhdistelmä. Wongin suklaanhimo on viittaus Du shen -elokuvaan, jossa Chow’n roolihahmo piti myös suklaasta.
• ”Itä liekehtii punaisena” – Viittaus Swordsman III -elokuvan englanninkieliseen nimeen The East is Red.
• ”Kuninkaiden tuuli” – Viittaus Swordsman-elokuvan repliikkiin ”et tunne kuninkaiden tuulta”.
• Sekiha tenkyōken – Tekniikan nimi on peräisin Jin Yongin romaani Xiakexingin päähenkilö Kulkukoiraa muistuttavan hahmon, Shi Potianin nimen kirjoitusmerkeistä.

Lisäksi vaikutteita on otettu myös muualta:

• Gentle Chapman – Hahmo on nimetty Monty Pythonin Graham Chapmanin mukaan. On olemassa myös teoria, jonka mukaan nimi on peräisin brittiläiseltä autosuunnittelija Colin Chapmaniltä.
• Allenby Beardsley – Nimettiin Star Trek – uuden sukupolven vänrikki Tess Allenbyn mukaan. On myös väitetty, että nimen pohjalla olisi englantilainen maalari Aubrey Beardsley.
• Devil Gundamin autoevoluutio, itsekorjaus ja itsensä monistaminen, sen kuljetussäiliö sekä DG-solujen ihmisissä aiheuttama zombifikaatio olivat ideoina peräisin Star Trekin borgeilta.
• God Fingerin sormiasento oli saanut vaikutteensa Star Trekin vulkaanien tervehdyksestä.
• George de Sandin nimi on peräisin ranskalaiskirjailija George Sandilta.

Alkupuoliskon alkuteema ”Flying in the Sky”

Sanat, sävel ja laulu Yoshifumi Ushima, sovitus Yoshifumi Ushima, Nobuhiko Kashiwara

Loppupuoliskon alkuteema ”Trust You Forever”

Sanat, sävel ja laulu Yoshifumi Ushima, sovitus Yoshifumi Ushima, Toshiyuki Kishi

Alkupuoliskon lopputeema ”Umi yori mo fukaku”

Sanat Nozomi Inoue, sävel Akira Shirakawa, sovitus Mari Konishi, laulu Etsuko Sai

Loppupuoliskon lopputeema ”Kimi no naka no eien”

Sanat Yasuki Ikenaga, sävel Nobuhiko Kashiwara, sovitus Makoto Saitō, laulu Takehide Inoue

Taustakappale ”Shōrishatachi no banka”

Sanat Yoshihiko Andō, sävel ja sovitus Kōhei Tanaka, laulu Shūji Ōyama

Taustakappale ”Hoshikuzu no requiem”

Sanat Yoshihiko Andō, sävel Kōhei Tanaka, sovitus Hajime Mizoguchi, laulu Yuri Amano

Taustakappale ”Inochi no tobira”

Sanat Takako Nishikori ja Akino Arai, sävel ja sovitus Akino Arai, laulu Yuri Amano

Kolmena viikkona ennen varsinaisen sarjan alkua näytettiin ohjelmaa, jossa kerrattiin siihenastisten Gundam-sarjojen tapahtumia. Ohjelman tuottivat Michael Tomioka ja Shinji Uchiyama. Tämä johtui viivästyksistä itse sarjan tuotannossa.

• TV Asahi,Hokkaidō terebi, Hokuriku Asahi hōsō, Shizuoka Asaho terebi, Nagoya TV, Hiroshima Home TV, Kyūshū Asahi hōsō, Ōita Asahi hōsō, Kumamoto Asahi hōsō, Kagoshima hōsō perjantaisin 17.00–17.30
• Testilähetykset aloittanut Ehime Asahi TV näytti vain viimeisen jakson perjantaina 17.00–17.30.
• Eri aikaan sarjaa näyttivät Higashi Nippon hōsō, Fukushima hōsō, Nagano Asahi hōsō, Tulip TV, Asahi hōsō ja Ryūkyū hōsō.

Lisäksi Akita Asahi hōsō, Niigata TV 21, Seto naikai hōsō ja Yamaguchi Asahi hōsō näyttivät sarjan ensilähetyskierroksen päätyttyä. Seto naikai hōsōlla ilmoitettiin V Gundamin loputtua, että seuraavaksi näytettäisiin G Gundam, mutta näin ei kuitenkaan tapahtunut.

TV-sarjan lähetyksen aikoihin Kōdanshan julkaisemassa Comic Bom Bom -sarjakuvalehdessä julkaistiin Kōichi Tokitan sarjakuvaversiota, jonka juoni noudatteli liki täysin televisiosarjan tapahtumia. Tämä johtui siitä, että Comic Bom Bomin toimitus päätti, että edeltävästä V Gundamista poiketen G Gundamin tarina oli sellaisenaan ala-astelaistenkin ymmärrettävissä. Tämä arvio pitikin paikkansa, sillä G Gundam nousi Comic Bom Bomin kolmen kaikkien aikojen suosituimman sarjakuvan joukkoon. Lisäksi sarjakuva sai faninsa innostumaan myös animaatiosarjasta. Koska sarjakuvan pohjana käytettiin luonnosvaiheen jaksokäsikirjoituksia ja piirustusvaiheessa oli muitakin hankaluuksia, osa sarjakuvasta piirrettiin uudelleen sen Hong Kongin julkaisua varten, ja vuodesta 2005 Japanissa julkaistuissa pokkareissakin on käytettyä uusia piirustuksia.

Comic Bom Bomin rinnakkaisjulkaisu ”Deluxe Bom Bomissa” julkaistiin myös Toshiya Murakamin rinnakkaissarjaa ”Kidō butōden G Gundam gaiden – Shōryū densetsu”, jonka pääosassa oli Sai Saici.

Bandain julkaiseman pienoismallilehti B-Clubin joka numerossa oli erikoisartikkeli ”Gekkan Gundam Fight”, ja lisäksi sarjan ensilähetyskierroksen aikana siinä julkaistiin novelli ”Shōen no hate” sekä sarjan päättymisen jälkeen numeroissa 114 ja 115 sarjakuva ”Gundam Mask no chōsen”, jonka piirsi Masaaki Fujihara. Fujihara teki myös ”Fukushū no J Gundam” -sarjakuvan, joka julkaistiin MediaWorksin ”G Gundam Handbookissa”. Kummatkin Fujiharan sarjat käsittelevät sivutarinamaisesti sellaisia Domonin otteluita, joita ei näytetty televisiosarjassa. Sarjakuvien tapahtumat keskittyvät Neo Dodon lentävään valtakuntaan.

TV-sarjan ollessa vielä kesken Bandai julkaisi 27.12.1994 Super Famicomille G Gundam -tappelupelin. Pelin teki Pandora Box. Koska peli julkaistiin sarjan ollessa vielä kesken ja sen robottien yksityiskohdat erosivat paikoin sarjan Gundameista, on nähtävissä, että peliä tehdessä oli käytetty luonnosvaiheen Gundameja eikä lopullisia versioita. Lisäksi, vaikka pelissä oli Rising Gundam, joka siinä vaiheessa oli vasta julkistettu lehdissä mutta jota vielä ei oltu nähty itse sarjassa, ei se sisältänyt Nobell Gundamia, joka oli esiintynyt sarjassa jo kuukautta ennen pelin julkaisua. Myös Devil Gundamin ulkomuoto oli vain peliä varten suunniteltu. Osa ensimmäistä kertaa pelissä esiintyneistä erikoisliikkeiden nimistä on sittemmin omaksuttu osaksi Gundam-kaanonia itse televisiosarjassa ja myöhemmissä peleissä.

Sarjan päättymisen jälkeen Kadokawa shoten julkaisi Yoshitake Suzukin (Fuynori Gobu) romaaniversioinnin. Aivan kuten siihen astisetkin Kidō senshi Gundam -romaanit, Kidō butōden G Gundam -romaani käytti televisiosarjaa pohjana maailmalleen, mutta samalla kuvasi omanlaisensa, sarjaa vakavamman maailman. Romaanin kohdeyleisökin oli animaatiosarjan katsojakuntaa vanhempi.

Lisäksi suunniteltiin pienoismallisarja Kidō butōgaiden Gundam Fight 7th, johon tv-sarjan henkilöstö suunnitteli hahmot ja Gundamit. Pienoismallien lisäksi tehtiin aiheesta myös sarjakuva. Alun perin Kazuhiko Shimamoton piti vastata sarjasta, mutta tämän kiireiden vuoksi työ annettiin avustajana toimineelle Kitarō Ototoille. Tämäkään ei tosin ratkaissut aikatauluongelmia. Koska projekti julkistettiin vain neljästi vuodessa ilmestyvässä ”Comic Bom Bom zōkangōssa" eikä se muutenkaan saanut juurikaan medianäkyvyyttä, jäi sen suosio vähäiseksi, ja lopulta pienoismallien julkaisu peruutettiin kokonaan. Suunnitelman perinnöksi jäi kuitenkin Ototoin kirjoittama kaksiosainen novelli "Kidō butōden G Gundam – The Next Generation”, joka kuvaa 14. Neo Japanin Gundam Fight -karsintaotteluita.

Erilaisia G Gundam -tuotteita julkaistiin myyntiin suuret määrät paitsi sarjan esityksen aikana, myös sen jälkeen. Erityisesti huomionarvoisia ovat liki kaikki finaaleissa esiintyneet mobile fighterit käsittänyt MS in Action!! -toimintafiguurisarja, johon kuului myös varsin poikkeuksellisia malleja. Tämä johtui halusta suunnata tuote Yhdysvaltain, jossa sarjaa juuri esitettiin, markkinoille.

Lisäksi Master Grade Series -pienoismallisarjassa julkaistiin useita sarjan mobile fightereita.

• Bandai Channel (japaniksi)