Kiži

Kiži (ven. Кижи) on puukirkoistaan tunnettu Äänisen saari Karjalan tasavallassa Venäjällä. Runsaan viiden kilometrin pituinen ja alle 800 metriä leveä saari on Unescon maailmanperintökohde. Kižin suojelualue on puolestaan 500 neliökilometrin laajuinen, Venäjän federaatiotasolla hyväksytty luonnon- ja kulttuuriympäristön suojelualue, joka kattaa paljon Kižin saarta laajemman alueen.[1]

Kristuksen kirkastuksen kirkko, kellotapuli ja Jumalansynnyttäjän suojeluksen kirkko

Hallinnollisesti saari kuuluu Suurlahden maalaiskuntaan. Saaren museotoiminnot siirtyivät Karjalan tasavallalta Venäjän valtiolle vuonna 2001.[2]

Kiži on Karjalan tasavallan merkittävimpiä matkailukohteita ja suosittu koko Venäjän laajuisesti. Kižiin on nopea yhteys kantosiipialuksella Petroskoista, jonne on matkaa noin 70 kilometriä.

Kižin maailmanperintöalue

Kižin
saari
Kižin saaren sijainti Karjalan tasavallassa
Kristuksen kirkastuksen kirkon kupolit
Lazarus Muromilaisen kirkko.
Eräs saaren rukoushuoneista (Arkkienkeli Mikaelin tsasouna ?).
Tuulimylly ja eräs saaren rukoushuoneista.

Äänisellä sijaitseva Kižin pogostan maailmanperintöalue (60 ha) on perustettu maailmankuulun puukirkkoryhmän säilyttämiseksi. Ainutlaatuista rakennuskantaa täydentävät ortodoksiset rukoushuoneet eli tsasounat, perinteiset karjalaistalot, aitat, myllyt, pajat, savusaunat sekä runsas vanha esineistö. Museosaari on kuulunut vuodesta 1990 Unescon maailmanperintöluetteloon.

Kižin kokonaisuuden ytimenä ovat Kristuksen kirkastumisen (Preobraženie) ja Jumalansynnyttäjän suojeluksen (Pokrova) kirkot sekä niihin liittyvä kellotorni. Täyspuinen Kristuksen kirkastuksen kirkko on rakennettu vuonna 1714. Sen 22 haapapaanuista kupolia loistavat hopeisina, ja väitetään, ettei sen rakentamiseen ole käytetty ainuttakaan rautanaulaa. Alun perin Kristuksen kirkastuksen kirkko rakennettiin kesäkirkoksi. Kirkko on ollut turisteilta suljettu vuodesta 1980 asti. Korjauksen suunnitellaan valmistuvan vuonna 2018.[2][3]

Preobraženien kirkon vierellä on Pokrovan kirkko. Sen rakentamisajankohtana pidetään vuotta 1764, mutta siitä kiistellään vielä. Rakenteeltaan Pokrovan kirkko eroaa Preobraženien kirkosta, mutta rakentajien onnistui yhdistää molemmat kirkot ja myöhemmin vielä kellotornikin yhdeksi kokonaisuudeksi.

Läheisyydessä sijaitsee 1300-luvulla rakennettu Lazar Muromilaisen kirkko, joka tunnetaan myös Lasaruksen kuolleista herättämisen kirkkona. Se on vanhin puurakennustaiteen muistomerkki Venäjällä. Tsasouna siirrettiin Kižin saarelle vuonna 1960 Äänisjärven etelärannalla sijaitsevasta Muromin luostarista. Tätä tsasounaa paikalliset asukkaat pitivät ihmeitä tekevänä. Kižin ulkomuseoon kuuluu monta muutakin tsasounaa. Näitä ovat arkkienkeli Mikaelin tsasouna (1600–1700-luku), Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisen (Uspenie) tsasouna (1600–1700-luku), Kristus Käsittätehty -ikonin tsasouna (1600–1700-luku) ja Pietarin ja Paavalin tsasouna (1600-luku).

Ikonit

Kižin museon kokoelmassa on kaikkiaan 579 ikonia 1500–1800-luvuilta, niiden joukossa on muun muassa Kristuksen-ikoni, Aabrahamin ja Saaran elämä - ja Pyhän Sosiman ja Savvatin elämä Solovetskissa -ikonit. Pyhittäjät munkki Sosima Solovetskilainen ja munkki Savvati Solovetskilainen olivat Solovetskin luostarin perustajia yhdessä erakkomunkki Herman Solovetskilaisen kanssa. Sosima syntyi Tolvuja-kylässä Kižin saaren lähellä.

Museo on avannut Internetissä virtuaalisen ikonostaasin, jonka nimenä on Kolmen vuosisadan pituinen taival. Kokoelmaan kuuluu puolisataa arvokasta pyhäinkuvaa 1500–1700-luvuilta. Ikonit ovat peräisin 22-kupolisesta Kristuksen kirkastuksen kirkosta, Karjalan vanhimmasta kirkosta Lasaruksen kirkosta ja arkkienkeli Mikaelin tsasounasta. Virtuaaliseen kokoelmaan on tallennettu 25 ikonia Kristuksen kirkastuksen kirkon nelirivisestä ikonostaasista, joka sisältää 101 ikonia. Verkosta löytyy myös tietoja kirkkojen historiasta ja sisäkuvasta.

Nykyisin sisälle pääsee arkkienkeli Mikaelin tsasounaan. Lasaruksen kirkkoa voi katsella vain ulkopuolelta. Myös Kristuksen kirkastumisen kirkko on suljettu peruskorjauksen takia. Vanhoja ikoneja voi katsella aitoina vain yhdeksänkupolisessa Jumalanäidin kirkossa, joka on saaren toiseksi tunnetuin nähtävyys.

Historia ja nykyisyys

Kižin museosaari sijaitsee Äänisen saariryhmän keskellä, ja se on saanut nimensä kisoista (karjalan kielellä kiži). Saaresta muodostui jo 1400-luvulla alueellinen keskus eli pogosta. Museoalue avattiin vuonna 1966. Kižin saari toimii historiallis-arkkitehtuurisena ja etnografisena museona. Se on Karjalan tasavallan suurimpia nähtävyyksiä, ja siellä järjestetään myös Karjalan historiaan, arkkitehtuuriin ja etnografiaan liittyviä tapahtumia.

Kižin suojelualue

Kižin saari kuuluu laajempaan 22.syyskuuta 1989 tehdyllä päätöksellä Venäjän federaation tasolla suojeltuun Kižin suojelualueeseen (laajuus 500 km² eli 50 000 ha).[1] Siellä on monenlaisia rauhoitettuja puulajeja, lintuja ja eläimiä, ja saaristossa on säilynyt valtavien kuusien metsikkö. Luonnonpuistossa järjestetään ekologisia vene- ja kävelyretkiä (kasvitieteellisiä, geologisia sekä ornitologisia), joiden kesto vaihtelee neljästä tunnista pariin päivään.

Kirjallisuutta

Opolovnikov, A. V.: Sokrovištša russkogo severa. Moskva, 1989. ISBN 5-274-00335-4.

Lähteet
  1. Kižski Zakaznik (Kižin suojelualue) Venäjän suojelualueiden sivusto, oopt.info. Viitattu 11.5.2013. (venäjäksi)
  2. Kriisi ei syvennä Kizhin tulevaisuuden näkymiä. (Arkistoitu – Internet Archive) Karjalan Sanomat 25.2.2009 (arkisto)
  3. Anneli Ahonen: Äänisen museosaari juhlii kiistojen keskellä HS.fi. 18.08.2014. Viitattu 13.9.2014.

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.