Hotan

Melikawatin luostarin rauniot lähellä Hotania[4].

Hotan sijaitsee Kunlunvuorten juurella paljon suuremmalla Hotanin prefektuurin hallinnollisella alueella. Hotan on keidasalue, jolla sijaitsevat myös Hotanin ohella esimerkiksi Karakax ja Lop. Alueen korkeus merenpinnasta on noin 1 350-1 500 metriä ja alueella on alluviaalikeiloista muodostuvia mäkiä. Hotanin alue on hyvin kuiva ja alueen vuosittainen sadanta on vain noin 33 mm ja aurinkoisten tuntien vuosittainen keskimäärä on 2 500-2 900 tuntia. Kunlunvuorilta alueelle virtaa jokia, joita on historiallisesti käytetty keinokastelussa. Karakax- ja Yurungkaxjoet virtaavat Kunlunvuorilta ja tyhjenevät Taklimakanin aavikolle noin 120 kilometriä Hotanin kaupungista pohjoiseen, jossa joet muodostavat nykyisin sisäisen valuma-alueen Hotanjoen. Hotanjoki virtasi aikanaan aina Tarimjoelle saakka, mutta sen virta sinne on nykyisin kuivunut. Hotanin keidasalue on aikanaan ollut nykyistä suurempi, mutta se on kutistunut aavikoitumisen myötä. Alueen läpi kulkee useita muinaisia teitä, kuten silkkitien etelähaara.[5]

Hotanista löytynyt Buddhan pää Tokion kansallismuseossa.

Ensimmäiset Hotanin mainitsevat historialliset lähteet ovat kiinalaisia. Han-dynastian keisari Wudi lähetti lähettiläänsä Zhang Qianin muodostamaan liitto yuezhien kanssa xiongnuja vastaan. Hänen tarinansa kerrotaan kirjoissa Shiji ja Hanshu, jotka ovat Han-dynastian hsitoriasta kertovia teoksia. Hanshussa mainitaan myös Hotanin kuningaskunta, jonka sanotaan olleen kuuluisa jadestaan. Myöhemmän Han-dynastian valtakaudella ensimmäisellä vuosisadalla jaa. kiinalaiset valtasivat Tarimin altaan kaupunkivaltioita. Hotan oli tuolloin pohjoisen xiongnujen vaikutusvallan alainen ja samoihin aikoihin kušaanit alkoivat levittää valtaansa lännessä. Hotanin perinteisiä vihollisia olivat Yarkand ja Kašgar. Vanhimmat paikalliset historialliset merkit Hotanista ovat myöhemmän Han-dynastian kaudella lyödyt kolikot, joia lyöttivät Hotanin kuninkaat. Hotaninkieliset lähteet yleistyvät 700- ja 900-lukujen välillä.[6] Hotanin kieli oli iranilainen kieli ja sillä kirjoitettuja käsikirjoituksia on nykyisin museoissa eri puolilla maailmaa ja suurin osa niistä on sanskritista käännettyjä runomitassa kirjoitettuja buddhalaisia uskonnollisia tekstejä.[7] Hotaninkielisten lähteiden lisäksi Hotanista kerrotaan myös kiinalaisissa ja tiibetiläisissä lähteissä. Kiinalainen buddhalainen pyhiinvaeltaja Xuanzang kirjoitti Hotanin virallisen nimen olevan Kustana ja paikallsiten kutsuvan sitä nimellä Huanna. Hän kertoo myös kaupungin syntytarinan, jonka mukaan kaupungin perutivat Intiasta paeneet kuningas Ašokan pojan virkamiehet. Perinteinen syntytarina ei kuitenkaan ole kovin uskottava.[6] Kiinalaisen Tang-dynastian kaudella Hotania hallitsi Vija-dynastia, jonka historiallisista lähteistä tunnettuja kuninkaita olivat esimerkiksi Visasambkhava (912-966), Visasuta (967-977) ja Visadarma (978-982). Hieman heidän valtakausiensa jälkeen Hotanin kuningaskunnan valtasivat hiljattain islamin uskoon kääntyneet turkkilaiset kansat.

Turkkilaisten kansojen vallattua Hotanin siitä tuli yksi monista Tarimin altaan turkkilaisista valtioista. Gardizi mainitsee vuoden 1040 jälkeen Hotanissa asuneen edelleen buddhalaisia ja siellä olleen myös kaksi kristittyä kirkkoa. Sittemmin islam alkoi levitä buddhalaisten keskuuteen. Kašgaria hallinneet karahanidit valtasivat Hotanin todennäköisesti vuosien 1013 ja 1032 välillä ja myöhemmin sitä hallitsivat karakitait. Küchlügin anastettua valtaistuimen Gür-kaanilta hän aloitti paikallisten muslimien vainot ja imaami Ala al-Din Khotanin mainitaan päätyneen ristiinnaulituksi madrasansa oveen Hotanissa. Myöhemmin aluetta hallitsivat mongolit. Marco Polo mainitsee kaupungin kuuluneen 1270-luvulla Kiinaa hallinneen Kublai-kaanin alueisiin, kun taas läheinen Yarkand kuului Kaidun alueisiin. Paljon myöhemmin Hotania hallitsivat džungaarit, jotka päätyivät puolestaan mantšujen perustaman Qing-dynastian kukistamaksi vuoden 1760 paikkeilla. 1800-luvun puolella sitä hallitsi puolestaan hetkellisesti Yakub Beg, jonka kuoleman jälkeen vuonna 1877 alueella palautui kiinalaisvalta.[8]

Nefriittiä Hotanista.

Hotanissa on harjoitettu pitkään maataloutta ja sen alueella kasvatetaan esimerkiksi maissia, hirssiä, vehnää, riisiä, hedelmiä ja erityisesti mulperimarjoja. Kaupungissa on myös tekstiiliteollisuutta ja siellä tuotetaan kankaita silkistä ja puuvillata. Hotanin ympäristön lammaspaimenilta saadaan myös villaa, jota käytetään erityisesti mattojen valmistuksessa.[4] Hotan-matto tunnettiin aikaisemmin nimellä Samarkand-matto. Hotan-matoissa yhdistyvät kiinalaiset ja keskiaasialaiset piirteet ja ne valmistetaan villasta tai silkistä.[9] Hotanin alueella on myös rikkaat luonnonvarat. Hotanin jade on tunnettu Kiinassa ja jaden jalostus muodostaa kaupungin tärkeimmän teollisuuden alan.[10]

Hotanin asukasluku vuonna 2010 oli 322 300[1] ja vuonna 2015 380 200[2]. Vuonna 2000 noin 84 % kaupungin asukkaista oli uiguureja.[5]

Hotanin vanhallekaupungille tyypillisiä ovat tasakattoiset talot ja kapeat kadut. Viime aikoina suuret aukiot ja leveät tiet ovat kuitenkin yleistyneet muiden kiinalaisten kaupunkien tapaan.[5] Hotanin sunnuntaitori on suosittu turistikohde. Tori on auki viikon jokaisena päivänä, mutta sunnuntaisin se on vilkkaimmillaan kattaen Hotanin koko kaakkoisosan.[11] Hotanin kulttuurimuseossa on esillä 1 500 vuotta vanhoja muumioita läheiseltä imaami Musa Kazimin hautausmaalta. Muita näytteillä olevia kohteita ovat esimerkiksi 2 000 vuotta vanha jousi ja kharoshthikirjoituksella tehtyjä puukaiverruksia.[12] Lähistön historiallisiin kohteisiin kuuluvat esimerkiksi Melikawatin luostarin rauniot noin 25 kilometriä kaupungista etelään[13] ja Rawaqin stupa noin 50 kilometriä kaupungista pohjoiseen.[14]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hotan Wikimedia Commonsissa