Hoboksarin mongolien autonominen piirikunta

Hoboksarin piirikunta kattaa 28 784 km² kokoisen alueen.[1] Alue on Kazakstanin rajalta sisämaan Gurbartünggütin aavikolle virtaavan Hobok-nimisen joen laaksoa. Alue koostuu suurimmaksi osaksi tasangosta ja aavikosta.[2]

Qing-dynastian aikana alueen mongolit järjestettiin hallinnollisesti lippukuntiin. Hoboksarin lippukunnat kuuluivat Ünen-Süzügtün liittoon. Mongolit paimensivat karjaa ja vuonna 1942 Hoboksarissa oli arviolta 500 000 karjaeläintä. Kazakkien johtama Ilin alueen kansannousu tiputti eläinten määrän vuoteen 1949 mennessä 90 000:n. Kiinan sisällissodan myötä kommunistien Kansan vapautusarmeija valloitti Xinjiangin vuonna 1949 ja vuonna 1954 Hoboksarista tehtiin autonominen piirikunta. Vielä tuolloin mongolit muodostivat 58 % piirikunnan väestöstä. Karjaeläinen määrä alueella lisääntyi vuoteen 1957 mennessä lukemaan 269 244. Kolhoositilojen perustaminen ja paimentolaisuuden kitkeminen hidastivat karjan määrän kasvua vuodesta 1958 eteenpäin ja määrät pysyivät suurin piirtein samoina vuoteen 1979 saakka. Vuonna 1999 karjaeläimiä oli 442 500 ja ne tuottivat 4 700 metristä tonnia lihaa, 5 597 tonnia maitotuotteita, 588 tonnia villaa ja 16,75 tonnia vuohenkarvaa.[2]

Vuonna 2010 piirikunnan alueella oli 62 100 asukasta.[1] Vuonna 1999 asukkaita oli 50 942 ja heistä 16 349 tai 32,2 % oli mongoleja. Alueen mongolit ovat oiraatteja eli länsimongoleja. Muita etnisiä ryhmiä olivat kazakit (28 %) ja hiljattain alueelle muuttaneet han-kiinalaiset (37 %). Mongolien suhteelisen määrän väheneminen selittyy han-kiinalaisten muuttajien tulosta ja kazakkien korkeammasta syntyvyydestä.[2]

• Xinjiangin mongolit