Khmut

Khmut asuttavat osia Laosista, Vietnamin pohjoisosista, Thaimaasta, Kambodžasta ja Kiinan eteläosista.[1] Suurin osa khmuista asuttaa alueita Laosissa.[2] Laosissa khmut ovat laoiden jälkeen maan toiseksi suurin etninen ryhmä. Vuoden 2015 väestönlaskennan mukaan he muodostivat noin 11 % (708 412) maan väestöstä.[3]

Khmu kuvattuna ranskalaisessa piirustuksessa 1860-luvulta.

Khmuiden alkuperästä ei ole täyttä selvyyttä. Joidenkin kielitieteellisten ja kulttuurillisten aineistojen perusteella on joskus oletettu, että khmut polveutuvat ennen 1000-lukua jälkeen ajanlaskun alun pohjoiseen kohti nykyisiä asuinalueitaan nykyisen Indonesian alueelta muuttaneesta väestöstä.[1] Nimi khmu on johdettu khmun kielen henkilöä tai ihmistä tarkoittavasta sanasta. Joskus heihin on viitattu myös tai-kielten sanoilla kha tai xa, joka tarkoittaa orjaa tai maaorjaa. Nimityksiä voidaan tästä syystä pitää loukkaavana.[2]

Khmuiden omassa perimätiedossa he polveutuvat siskosta ja veljestä, jotka erään rotan neuvosta pelastautuvat suurelta tulvalta. Tulvan laskeuduttua he olivat ainoat siitä selvinneet ja he alkoivat asuttaa maata uudelleen. Kaksikosta sisko tuli raskaaksi ja hän synnytti kurpitsan. Kurpitsasta syntyi sitä tulella savustettaessa kaikki nykyiset kansat, joista khmut ilmaantuivat ensimmäisenä. Savun takia khmut olivat tummempia kuin heitä järjestyksessä seuranneet laot, thait, vietnamilaiset ja kiinalaiset.[1]

Khmuiden oletetusta muuttoliikkestä pohjoiseen ei ole jäänyt historiallisia lähteitä. Samaan tapaan heidän varhaisesta suhteestaan alueen suurempiin kansoihin tiedetään vain vähän.[1] Aikanaan khmuiden sanotaan hallinneen Muong Sua- tai Muong Cvaa -nimistä kuningaskuntaa suurin piirtein nykyisen Luang Prabangin kaupungin alueella.[2] Laot, thait, khmerit ja vietnamilaiset saapuivat khmuiden alueille kuitenkin heidän jälkeensä. Alueella oli kuitenkin myös pienempiä kansoja, joiden uskotaan edeltäneen khmuita. Joka tapauksessa suuremmista kansoista tuli lopulta alueen valtatekijöitä. Suuremmat kansat asettuivat etenkin alueen laaksoihin ja alaville maille. Laosissa tämä tapahtui mahdollisesti Lan Xangin kuningaskunnan hallitsija Fa Ngumin valtakaudella. Khmut siirtyivät asuttamaan alueita korkeammalla vuoristossa, kun varsinaiset huiput jäivät vielä muiden kansojen kuten hmongien asuttamiksi.[1]

Monet khmut kääntyivät kristinuskoon Ranskan siirtomaakaudella Indokiinassa. Kääntymistä helpotti mahdollisesti jokseenkin kristinuskon kanssa yhtenevä perinteinen myytti maailman tulvimisesta. Kristinusko oli myös tapa kohottaa sosiaalista asemaa yhteisössä, joka oli pitkään ollut alisteisessa asemassa valtakansoihin nähden. Ranskalaisilta saatiin esimerkiksi aseita ja muita tarvikkeita. Ranskan siirtomaakautta leimasivat myös useat millenarististen johtajien aloittamat kapinat (Sôk Cheuang) khmuiden keskuudessa.[2] Indokiinan ja Vietnamin sotaan mennessä monet khmut asuivat evankelis-kristillisissä kylissä, jotka koostuivat usein useiden eri etnisten ryhmien edustajista. Vietnamin sodan aikana jotkin khmut taistelivat muiden vuoristoheimojen tapaan Yhdysvaltojen ja Etelä-Vietnamin puolella. Heitä oli tosin myös mukana Pohjois-Vietnamin joukoissa. Sodan jälkeen heitä pakeni esimerkiksi Yhdysvaltoihin, Ranskaan ja Australiaan. Perinteiselle asuinalueelleen jääneet khmut ovat edelleen jokseenkin alisteisessa asemassa valtaväestöihin nähden. Esimerkiksi heidän lukutaitoisuutensa ja elintasonsa on usein valtaväestöä huonompi.[1]

Khmuiden kylän asukkaita Bokeon maakunnassa.

Näkymä khmuiden kylään Oudomxain maakunnassa.

Monet khmut ovat sulautuneet valtaväestöön, kuten laoihin. Tähän on liittynyt myös laon kielen ja buddhalaisuuden omaksuminen.[1] Khmun kieli kuuluu mon-khmer-kieliin. Khmuille on hyvin tavallista olla vähintään kaksikielisiä. Khmun ohella he puhuvat yleensä paikallista valtakieltä. Khmu itsessään jakautuu kahteen pääasialliseen murreryhmään, eteläiseen ja pohjoiseen.[2]

Khmuiden perinteinen elinkeino on ollut maanviljelys. Khmut viljelevät asuttamiensa vuorten rinteitä. Tärkein viljelty kasvi on riisi. Uutta peltoa tehtäessä raivataan metsää, jonka jälkeen sen aluskasvillisuus kasketaan. Yhtä peltoa käytettiin perinteisesti vain yhden tai kahden sadon ajan, jonka jälkeen maa jätetään toipumaan jopa 20 vuoden ajaksi. Käyttökelpoisen maan vähenemisen takia nykyisin maa toipuu tyypillisemmin kuitenkin vain muutaman vuoden. Jotkut khmut ovat siirtyneet myös intensiiviseen viljelyyn keinokastelluilla pelloilla. Riisin lisäksi khmut kasvattavat esimerkiksi pippureita, sokeriruokoa, bataatteja, teetä, taroa, tupakkaa ja vihanneksia. Osalla khmuista on kotieläimiä, kuten vesipuhveleita tai norsuja. Metsästystä harjoitetaan viljelyn ohella. Keräilemällä saadaan myös esimerkiksi hunajaa, hedelmiä ja yrttejä.[1]

Naiset vastaavat pitkälti maanviljelystä. Heidän vastuullaan on esimerkiksi riisin istuttaminen ja sadonkorjuu. Naiset hoitavat myös ruuaan valmistuksen sekä lasten ja vanhusten hoidon. Miehet osallistuvat maanviljelykseen uutta peltoa raivattessa. He harjoittavat myös metsästystä, rakentavat taloja ja myyvät tuotteitaan torilla. Lapset osallistuvat talon töihin jo nuorena. Khmut syövät lähes joka ateriallaan riisiä. Perinteisesti esimerkiksi päivänaikaa ei ole seurattu kellosta, vaan riisin valmistuksesta ja ruokailusta.[1]

Khmuiden kylät sijaitsevat vuorten ja kukkuloiden rinteillä. Tyypillisen kylän koko vaihtelee 100:sta 1 000:een asukkaaseen. Pellot sijaitsevat kylien ympärillä. Monien kylien viereen jätetään metsää, koska moniin puihin liitetään uskonnollisia merkityksiä. Kylässä on usein yhteisöllinen rakennus, jota käytetään kylän miesten kokoontumispaikkana. Talojen alaosaan jätetään tila kotieläimille, kuten sioille, kanoille ja koirille. Yhdessä talossa asuu kuudesta kahteenkymmeneen henkilöä. Yhtä taloa asuttaa yleensä vanhempi sukupolvi, heidän poikansa ja näiden vaimot ja lapset. Vaimo muuttaa miehensä taloon. Aikanaan oli tapana, että perheen pojat siirtyivät noin 7 vuoden isässä yhteisörakennukseen opiskelemaan eri taitoja ja kansanperinnettä.[1] Kansanperinteeseen kuuluvat esimerkiksi eri klaanien syntytarinat, erilaiset sankaritarinat sekä rukoukset.[2]

Osa khmuista on nykyisin kristittyjä. Khmuiden valtaosa harjoittaa kuitenkin edelleen perinteistä animistista uskoaan. Uskoon liittyvät monet eri luontoon tai esi-isiin liitetyt henget.[1] Kyliin, taloihin, riisiin, tai tiettyihin paikkoihin liitettyjä henkiä kutsutaan nimellä hrôôy, joiden lisäksi jokaisella henkilöllä on oma sieluun liitetty henki hrmaal.[2] Asiaan perehtyneet khmut eli šamaanit voivat ottaa yhteyttä henkimaailmaan transsin omaisessa tilassa ja hengiltä voidaan saada apua esimerkiksi sairauksissa tai muissa tilanteissa. Joskus henkien avulla uskotaan voitavan myös aiheuttaa vahinkoa muille. Tämä uskomus on suhteellisen yleinen etenkin khmuiden naapurikansojen keskuudessa. Šamaaneina voivat toimi niin naiset kuin miehetkin. Kylillä on myös erikseen oma pappinsa, jonka tehtävänä on suorittaa eri menoihin kuten häihin liittyviä rituaaleja.[1]