Khatškar

Khatškar (arm. խաչքար) eli ristikivi on Armeniassa ja armenialaisten asuttamilla alueilla tavattava, useissa erilaisissa paikoissa oleva kivi, joita on tehty keskiajalta asti. Khatškar on steela, johon on tavallisesti veistetty kasviornamentteja ja keskellä on Armenian risti.[1] Kivessä voi olla jalusta ja korniisi.

Khatškareita Noratuksen vanhalla hautausmaalla, Armeniassa. Vanhimmat ristikivet ovat 9001000-luvuilta, mutta useimmat 14001500-luvuilta.

Khatškarit toimivat jumalanpalveluksen kiinnekohtana, muistokivinä ja reliikkeinä jotka ylläpitävät viestintää maallisen ja pyhän välillä. Khatškarit voivat olla noin 1,5 metriä korkeita ja niiden keskiosassa on usein ornamentaalisesti kaiverrettu risti, jonka alapuolella on auringon tai ikuisuuden kehän symboli. Kiveen voi olla kaiverrettu myös kasviornamenttiaiheita, sekä pyhimysten tai eläinten kaiverruksia.

Khatškareita on tuhottu eri aikoina. Arvioidaan, että niitä olisi Armeniassa jäljellä noin 50 000 kappaletta. Vuodesta 2010 khatškarit ovat olleet Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luettelossa.[2]

Khatškareita kaivertavat ja veistävät käsityöläiset Armeniassa tai Armenian diasporan yhteisöissä. Tekemiseen liittyvät käsityötaidot välittyvät suvuissa mestareilta oppipojille opettamalla perinteisiä menetelmiä, kuvioita, paikallisia eroja sekä yksilöllisiä improvisaatioita rohkaisten. Khatškarit tehdään tavallisesti käyttämällä paikallista kiveä, tuffia. Niitä veistetään käyttäen talttaa, stanssia, teräviä kyniä ja vasaroita. Kaiverrukset hiotaan käyttämällä hienoa hiekkaa. Pienet murtumat ja karkeat pinnat poistetaan savimuotilla tai liuskekivellä, jonka jälkeen ne maalataan.

Valmistunut khatškar nostetaan pystyyn pienen uskonnollisen seremonian kera. Khatškarin uskotaan omaavan pyhiä voimia sen siunaamisen ja voitelemisen jälkeen ja tarjoavan apua, suojelua, voittoja, pitkää elämää, muistamista ja meditaatiota sielun pelastukseksi. Yli 50 000:lla Armenian khatškarilla on jokaisessa oma kuvionsa, eikä kahta samanlaista ole.

Uhanalaiset khatškarit

Historiallisessa Armeniassa ja sitä ympäröivillä seuduilla tehdyistä khatškareista on suuri osa on nykyisin Turkin, Azerbaidžanin ja osittain Georgian ja Iranin alueilla. Khatškareita on hävitetty systemaattisesti Turkissa, ja vain muutamia on jäljellä. Näitä ei ole luetteloitu, eikä valokuvattu kunnolla. Sen takia on vaikea nykyistä tilannetta on vaikea seurata. Eräs dokumentoitu esimerkki on armenialainmen hautausma Julfassa, Azerbaidžanissa.[3][4][5]

Erään lähteen mukaan khatškareita tuhotaan, laiminlyödään tai siirretään Armeniassa.[6] Näiden khatškareiden siirtämiseen johtaviksi syiksi on mainittu koristelu, uusien pyhien paikkojen luominen, tai tilan löytäminen uusille hautapaikoille.

Azerbaidžanin hallitus on kieltänyt väitteet siitä, että Azerbaidžanin armeija olisi murskannut khatškareita moukareilla Nahitševanin autonomisella alueella joulukuussa 2005. [7]

Vanhoja khatškareita

Nykyajan khatškareita

Lähteet

  1. Khachkars khachkar.am. Viitattu 11.9.2016. (englanniksi)
  2. Armenian Cross Stones Unesco. Viitattu 11.9.2016. (englanniksi)
  3. Azerbaijan: Famous Medieval Cemetery Vanishes Institute for War & Peace Reporting. 27.4.2006. Viitattu 15.3.2019. (englanniksi)
  4. World Watches In Silence As Azerbaijan Wipes Out Armenian Culture The Art Newspaper. 25.5.2006. Arkistoitu 11.9.2006. Viitattu 15.3.2019. (englanniksi)
  5. Tragedy on the Araxes Archaeology. 30.6.2006. Viitattu 15.3.2019. (englanniksi)
  6. Endangered Khachkars Khachkar.am. Kenats Tsar NGO. Viitattu 15.3.2019. (englanniksi)
  7. Castle, Stephen: Azerbaijan 'flattened' sacred Armenian site Belfast Telegraph/Wayback Machine. 30.5.2006. Arkistoitu 14.5.2018. Viitattu 15.3.2019. (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.