Khartum

Näkymä Khartumiin vuonna 1936.

Arkeologisten löydösten perusteella nykyisen Khartumin alueella on ollut ihmisasutusta jo 7000 vuotta eaa. Varhaiset löydökset käsittävät esimerkiksi saviastioiden jäänteitä, sekä kivi- ja luutyökaluja. Villin durran viljely aloitettiin 5000 vuotta eaa. ja 3000 vuotta eaa. ilmasto kuiveni, alue aavikoitui ja monet paikalliset siirtyivät paimentolaisiksi. 2300 vuotta eaa. kaupasta Egyptin kanssa oli tullut kiinteä osa elinkeinoelämää. Egyptin valta ulottui uuden valtakunnan aikana Niilin viidennelle kataraktille. Valkoisen- ja Sinisen-Niilin yhtymäkohdan aluetta hallitsi egyptiläisten nimellä Irem tuntema kuningaskunta ja myöhemmin aluetta hallitsi Kuš. Rooman valtakunta valtasi Egyptin vuonna 30 eaa. Keisari Nero lähetti sotilaitaan tutkimaan Niilin ylävartta ja ilmeisesti roomalaiset saavuttivat alueen hieman nykyisen Khartumin pohjoispuolella. 500-luvulle mennessä alueella oli noussut valtaan nubialainen Alwan kuningaskunta, jonka hallitsijat omaksuivat kristinuskon piispa Longinuksen lähetystyön tuloksena. Heidän pääkaupunkinsa Soba sijaitsi parikymmentä kilometriä ylävirtaan Sinistä-Niiliä nykyisestä Khartumista 900-luvulla alueelle lähetetty egyptiläinen lähettiläs Ibn Salim al-Aswani kirjoitti Tutin saaresta ja mainitsi alueen maatalouden kukoistavan.[6]

Islam saapui alueelle 700-luvun jälkeen ja Sobassa oli muslimien kaupunginosa. Alwan kuningaskunta oli hajonnut 1200-luvulle tultaessa ja sitä seurasivat muslimien johtamat päälliköt. Seuraavan vuosisadan aikana valtaan nousivat arabiheimot, jotka olivat alkaneet liikkua etelään Egyptin muslimivalloituksen jälkeen. Abdullabi-heimo valtasi Valkoisen- ja Sinisen-Niilin yhtymäkohdan Abdallah Jamman johdolla. He perustivat pääkaupunkinsa Gerriin hieman nykyisestä Khartumista pohjoiseen. Vuonna 1504 funjit perustivat Sennarin sulttaanikunnan jokien yhtymäkohdasta etelään ja kukistivat abdullabit. Seuraavien parin vuosisadan aikana alueella alkoi liikkua suufilaisia saarnaajia ja Tutin saaresta tuli islamin leviämisen keskus Itä-Afrikassa. Fakih Arbab al-Agayed perusti vuoden 1691 paikkeilla uskonnollisen koulun ja moskeijan nykyiseen Länsi-Khartumiin ja paikka houkutteli satoja opiskelijoita. Yksi opiskelijoista oli Shaykh Hamad, joka perusti myöhemmin oman koulunsa Omdurmanin paikalle ja kaupungin kasvaessa hänen koulunsa ympärille. Samaan tapaan muodostui muita kyliä, jotka kuuluvat nykyisin Khartumin suuralueeseen.[6]

Sennarin sulttaanikunta ajautui kaaokseen 1800-luvun alussa ja poliittisen tyhjiön täytti Egyptin hallitsija Muhammad Ali. Tutin saaren pommittamisen jälkeen egyptiläiset joukot rantautuivat Khartumin alueella vuonna 1821 ja sotaretki koko alueen valtaamiseksi jatkui vuoteen 1823. Valloituksen jälkeen heräsi tarve perustaa alueelle hallinnollinen keskus. Vuonna 1826 Sudanin uusi kenraalikuvernööri Khuršid pašša perusti päämajansa ja moskeijan Khartumiin. Vuoteen 1840 mennessä paikka oli kasvanut yli 20 000:n asukkaan kaupungiksi. Hallinnon toimistoja ja linnoitettuja rakennuksia lukuun ottamatta suurin osa Khartumin rakennuksista oli rakennettu mudasta ja kaupunki kasvoi ilman kaupunkisuunnitelmaa. Kasvukaupungin maineen saanut Khartum tuli tunnetuksi orjakaupasta ja prostituutiosta, sekä paikkana jossa saattoi rikastua nopeasti, mutta toisaalta myös olemattomasta vesihuollostaan ja viemäröinnistään.[6]

Ulkomaalaisten valtaan ja Khartumin siveettömyyteen tyytymätön Muhammad Ahmed bin Abdallah alkoi saarnata ja kerätä kannattajia julistautuen mahdiksi. Tilanne kärjistyi pian yhteenottoihin egyptiläisten sotilaiden kanssa ja vuonna 1883 Abdallahin kannattajat valtasivat al-Obeidin kaupunki. Samaan aikaan britit olivat vakiinnuttamassa asemaansa Egyptissä. Britit päättivät evakuoida alueen ja tämän järjestämiseksi majuri Charles George Gordon saapui Khartumiin tammikuussa 1884. Paikalla hän tajusi evakuointia tarvitsevan lähes 15 000 henkilöä ja heistä monet olivat eurooppalaisia. Mahdin joukot piirittivät Khartumin ja valtasivat Omdurmanin sen lähistöllä. Britit päättivät lopulta lähettää Gordonin avuksi armeijan ja tämän tajuttuaan mahdi päätti hyökätä Khartumia vastaan ja valtasi sen 25. tammikuuta 1885. Jokea pitkin saapuneet britit löysivät hylätyn kaupungin ja palasivat alavirtaan. Mahdi kuoli ja hänen seuraajansa rakennutti uuden Mahdiyyan pääkaupungin Omdurmaniin. Britit palasivat lopulta Sudaniin ja kukistivat mahdistit Omdurmanin taistelussa 2. syyskuuta 1898.[6]

Britit muodostivat Sudaniin yhteishallinnon Egyptin kanssa ja he alkoivat jälleenrakentaa raunioitunutta Khartumia. Kaupunki yhdistettiin rautatiellä Port Sudaniin etelässä ja rakennuttivat uusia rakennuksia. Vuonna 1900 kaupungissa oli noin 8 000 asukasta. Kahakat mahdistien kanssa muualla Sudanissa jatkuivat aina vuoteen 1913 saakka ja Khartumista muodostui näin tärkeä sotilastukikohta. Kaupunki jakautui eurooppalaiseen osaan ja paikallisten asuttamiin hökkelikyliin siitä etelään. Sudanilaiset sotilaat kapinoivat Khartumissa marraskuussa 1924, mutta kapina kukistettiin 15 sudanilaisen ja 14 britin kuollessa taisteluissa. Britit alkoivat kapinan jälkeen kehittää Sudania erikseen Egyptistä. Toisen maailmansodan jälkeen britit alkoivat purkaa siirtomaavaltakuntaansa ja Sudan itsenäistyi vuonna 1954. Samana vuonna kaupungissa oli noin 100 000 asukasta ja naapurikaupunki Omdurmanissa 140 000.[6]

Khartum laajeni kauas yli vanhojen rajojensa 1950- ja 1960-luvuilla. Vanhoja rakennuksia purettiin ja niiden tilalle rakennettiin yläluokan asuinalueita. Khartumin yliopisto perustettiin vuonna 1956. Pohjois-Khartumista muodostui maan teollisuuden keskus ja se kasvoi suhteellisesti nopeammin, kuin Omdurman tai Khartum. Koko Khartumin elintaso oli huomattavasti korkeampi kuin Sudanin maaseudun, mikä johti luonnollisesti maaseudulta kaupunkiin suuntautuvan muuttoliikkeeseen. 1900-luvun loppupuolella kaupunkiin on muuttanut myös suuria joukkoja pakolaisia, esimerkiksi Etiopiasta ja Eritreasta.[6] Kaupunkiin on vaikuttanut myös Sudanin oma sisäinen epävakaus. 20. elokuuta 1998 Yhdysvaltojen risteilyohjukset tuhosivat al-Shifan lääketehtaan. Yhdysvaltain viranomaiset olivat uskoneet tehtaan valmistavan kemiallisia aseita Osama bin Ladenin Al-Qaida-ryhmälle.[7] Vuonna 2008 darfurilainen kapinallisryhmä Justice and Equality Movement eli Jem teki hyökkäyksen kaupunkia vastaan.[8] Kaskushallinnon joukot löivät kuitenkin lopulta hyökkääjät takaisin.[9]