Khan Tengri

Khan Tengri on vuori Tienšanin vuoristossa. Se sijaitsee Kirgisian, Kazakstanin ja Kiinan rajalla[1] itään Issyk Kul -järvestä. Vuoren geologinen korkeus on 6 995 metriä, mutta huipun jäätikkö kohoaa 7 010 metriin. Tästä syystä se luetaan yli 7 000 metriä korkeisiin vuoriin. Khan Tengrin muita nimiä ovat Khan Tangiri Shyngy, Kan-Too Chokusu, Pik Khan-Tengry ja Hantengri Feng.

Khan Tengri on Tienšanin toiseksi korkein vuori siitä 16 kilometriä etelään sijaitsevan Džengiš Tšokusun jälkeen. Se on Kazakstanin korkein ja Kirgisian kolmanneksi korkein vuori. Khan Tengri on myös maailman pohjoisin yli 7 000 metriä korkea vuori.

Muodot

Khan Tengri on pyramidimainen, lumen ja jään peittämä vuori. Auringonlaskun aikaan sen marmoririnteet loistavat punaisena, mistä johtuu sen kazakinkielinen lempinimi "Kan Tau", verivuori. Khan Tengriä luultiin pitkään Tienšanin korkeimmaksi vuoreksi, koska se on muodoltaan paljon näyttävämpi kuin yli 400 metriä korkeampi Džengiš Tšokusu. Todellisuudessa se on ainoastaan Tengri Tagin sivuvuoriston korkein.

Historia
Eteläisen Inylchek -jäätikön perusleiri 4 000 metrin korkeudessa jäätikön etelämoreenilla, lähellä Pik Chapaevaa, Khan Tengri kauempana.

Pjotr Semjonov näki huipun 1857 ensimmäisenä eurooppalaisena.[2]

Ensinousun huipulle teki 1931 Mihail Pogrebetskin ukrainalainen retkikunta etelästä, länsiharjannetta pitkin. M. Kuzminin retkikunta teki ensinousun pohjoisen puolelta 1964. Khan Tengri oli yksi niistä viidestä huipusta, jotka neuvostoliittolaisen vuorikiipeilijän oli valloitettava ansaitakseen arvostetun Lumileopardipalkinnon.

Vuonna 2004 vuorella tapahtui katastrofi, kun toistakymmentä kiipeilijää sai surmansa lumivyöryn iskiessä suosituimmalle reitille.

Katso myös

Lähteet
  1. Jyotsna Bakshi: Russia-China Boundary Agreement: Relevance for India. Strategic Analysis, 2001. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 4.12.2012.
  2. Semenov, Petr Petrovitch. Travels in the Tian'-Shan' 1856-1857. Trans. by Liudmila Gilmour, Colin Thomas and Marcus Wheeler. Edited and annotated by Colin Thomas, pp. 180, 184-185. The Hakluyt Society, London. (1998). ISBN 0-904180-60-3.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.