Kevytmetalli

Alumiini ja sen seokset ovat kevyitä (puhtaan alumiinin tiheys 2,70 g/cm³), johtavat hyvin lämpöä ja sähköä, ja kestävät hyvin korroosiota monissa olosuhteissa, kuten ulkoilmassa. Useimmat alumiiniseokset ovat helposti muokattavia ja niitä voidaan valaa tai takoa. Alumiiniseokset ovat lujia painoonsa nähden, mikä tekee niistä hyödyllisiä ilmailussa ja muissa käyttökohteissa, missä keveys on tärkeää. Alumiinin käyttöä rajoittaa sen matala sulamispiste (660 °C). Alumiinin tärkeimmät seostusaineet ovat kupari, magnesium, pii, mangaani ja sinkki. [1]

Magnesiumseoksissa yhdistyy magnesiumin keveys (1,74 g/cm³) suureen lujuuteen, minkä tähden niitä käytetään ilmailu- ja puolustusteollisuudessa sekä enenevässä määrin kuluttajaelektroniikassa. Kuten alumiinilla, magnesiumilla on suhteellisen matala sulamispiste (651 °C). Magnesiumseokset ovat kemiallisesti suhteellisen epävakaita, ja ovat erityisen alttiita meriveden aiheuttamalle korroosiolle. Nämä ominaisuudet rajoittavat sen käyttöä. Jauhemainen magnesium syttyy herkästi ja palaa kirkkaalla, kuumalla liekillä. Magnesiumin tärkeimpiä seostusaineita ovat alumiini, sinkki, mangaani ja eräät harvinaiset maametallit.[1]

Titaanilla ja sen seoksilla on lukuisia hyviä ominaisuuksia. Puhdas titaani on kevyttä (4,5 g/cm³) ja sillä on korkea sulamispiste (1668 °C); titaaniseokset ovat erittäin lujia mutta myös helposti työstettäviä ja taottavia. Titaanin suurin haittapuoli on sen reaktiivisuus korkeissa lämpötiloissa, minkä takia titaanin jalostuksessa, sulattamisessa ja valamisessa joudutaan käyttämään erikoismenetelmiä, jotka nostavat titaaniseosten hintaa. Tästä huolimatta titaani on erittäin korroosionkestävää matalissa lämpötiloissa. Titaaniseoksia käytetään ilmailu- ja avaruusteollisuudessa (tärkein käyttökohde), kirurgisissa implanteissa, petrokemian teollisuudessa ym. Titaanisankaiset silmälasit ovat myös suosittuja. Tärkeitä titaanin seostusaineita ovat alumiini, tina ja vanadiini.[1]