Kevin Wendell Crumb

Kevinin isän kuoltua samassa juna-onnettomuudessa, josta ainoastaan David Dunn onnistui selviytymään, Kevin joutui elämään lapsuutensa pakko-oireista häiriötä potevan äitinsä huostassa. Kevinin äiti kidutti poikaansa erilaisilla välineillä vaatehenkarista silitysrautaan, jos jokin ei ollut äidin mielestä tarpeeksi siistiä. Traumatisoitunut Kevin loi itselleen 23 eri persoonaa puolustusmekanismiksi äitiään kohtaan. Nämä persoonat myöhemmin muuttuivat eläviksi ja ovat kukin kerrallaan ottaneet Kevinin kehon hallintaansa aina silloin tällöin. Terapeutti Karen Fletcher on selvittänyt, että Kevinin mielessä eri persoonat istuvat tuoleilla samassa huoneessa, kunnes johtava persoona ”Barry” päästää yhden heistä ”valoon” eli kehon hallintaan. Kevin itse on "vaivutettu uneen" silloin kun jokin persoona ottaa hänen kehonsa vallan joten Kevin itse ei pysty huomaamaan ja muistamaan heidän tekoja ja suunnitelmia. Koska Kevin pelkäsi persoonien mahdollisesti tulevia kauheuksia, hän on ostanut itselleen haulikon jotta hän voisi tappaa itsensä jonain päivänä samalla tappaen muut persoonat ja estämään heidän tulevat pahat aikeet.

Ennen Split-elokuvaa hahmo kuului alun perin vuonna 2000 ensi-iltansa saaneen Unbreakable – särkymätön -elokuvan käsikirjoitukseen, kunnes Shyamalan koki hahmon epätasapainottavan tarinaa ja päätti lopulta poistaa Crumbin kokonaan. Ohjaaja kertoi kuitenkin rakastuneensa hahmoon ja halunneensa pitkään tehdä siitä oman elokuvan.[1] Alun perin rooliin kaavailtiin Split-elokuvassa Joaquin Phoenixia, mutta näyttelijä joutui luopumaan elokuvasta aikataulullisista syistä.[2]

Shyamalan on myöntänyt, että suhteellisen harvinainen monipersoonahäiriö on kiehtonut häntä aina.[3] Hahmo on saanut vaikutteita yhdysvaltalaisen Billy Milliganin tapauksesta: hän syytti tekemästään rikoksesta muita persooniaan, joita oikeudessa todettiin olevan 24.[4]

Crumb ja erityisesti James McAvoyn roolisuoritus ovat saaneet runsaasti myönteistä palautetta.[5][6][7] The Guardian -lehden Steve Rose totesi, että dissosiatiivista identiteettihäiriötä on esitetty elokuvissa aikaisemminkin, mutta korosti, että Kevinin hahmo ja McAvoyn suoritus ovat niin onnistuneita, että ne asettavat ilmiölle aivan uuden vertailukohteen. Rose arvioi M. Night Shyamalanin tehneen paljon persoonallisuushäiriöön liittyvää taustatutkimusta hahmoa kirjoittaessaan, ja huomautti, että useissa elokuvissa häiriötä vääristellään ja on virheellisesti kutsuttu esimerkiksi skitsofreniaksi.[3] Hän ihaili, kuinka McAvoy vaihtaa hahmoja yksi toisensa perään ”vain näyttelemällä, ei erikoisefekteillä”.[3]

Lontoon King’s Collegen tohtori Simone Reinders on kuitenkin todennut, että Splitin kaltaiset elokuvat voivat olla vahingollisia: neurotieteilijän mukaan elokuva esittää monipersoonahäiriöstä kärsivän henkilön hyvin väkivaltaisena ja pahoihin tekoihin alttiina, vaikkei todellisuudessa häiriön ja väkivaltaisuuden välillä ole yhteyttä. Hän lisäsi olevansa huolissaan, että häiriöön liittyvä häpeä ja skeptisyys saattavat lisääntyä edelleen.[3]