Kevin Dineen

Dineen sai NHL-varauksen vuonna 1982, kun Hartford Whalers varasi hänet numerolla 56 varaustilaisuuden kolmannella kierroksella. Ennen ammattilaisuraansa hän edusti muun muassa University of Denverin joukkuetta Pioneersia (vuosina 1981–1983). Hän teki NHL-debyyttinsä 3. joulukuuta 1984 ottelussa, jossa Whalers kohtasi Montreal Canadiensin. Hän pelasi tulokaskaudellaan, kaudella 1984–1985, 57 NHL:n runkosarjaottelua joissa hän teki 41 tehopistettä, 25 maalia ja 16 syöttöpistettä. Osan kaudesta hän vietti AHL-joukkue Binghampton Whalersissä.[2]

Dineen oli 1980-luvulla Hartford Whalersin avainhyökkääjiä. NHL-uransa ennätyspisteet hän teki kaudella 1988–1989, jolla hän oli joukkueensa paras maalin- ja pisteidentekijä tehtyään 79:ssä runkosarjaottelussa 45 maalia ja annettuaan 44 maalisyöttöä[3]. Hän voitti Whalersin sisäisen maalipörssin myös kahdella muulla runkosarjakaudella, kaudella 1986–1987, jolla hän teki 40 maalia ja 39 syöttöpistettä 79:ssä ottelussa,[4] ja kaudella 1987–1988, jolla hän teki 25 maalia ja yhtä monta syöttöpistettä 74:ssä ottelussa (jakoi parhaan maalintekijän aseman Ron Francisin kanssa)[5].

Marraskuussa 1991 Dineen kaupattiin Philadelphia Flyersiin vaihdossa Murray Craveniin ja neljännen kierroksen varausvuoroon kesän 1992 varaustilaisuudessa. Hänen isänsä Bill toimi tuohon aikaan joukkueen päävalmentajana. Hän edusti Flyersia neljän vuoden ajan ja kaudella 1993–1994 hän toimi sen kapteenina. Joulukuussa 1995 Dineen palasi Hartford Whalersiin (Flyers sai vaihdossa kolmannen ja seitsemännen kierroksen varausvuorot kesän 1997 varaustilaisuudessa) ja hän kuului Whalersin/Carolina Hurricanesin (seura siirtyi Pohjois-Carolinaan vuonna 1997) kokoonpanoon neljä seuraavaa vuotta.[2] Vuosina 1996–1998 hän oli joukkueensa kapteeni.

Syyskuussa 1999 Dineen teki vapaana agenttina sopimuksen Ottawa Senatorsin kanssa, jossa hän pelasi kauden 1999–2000. Kesällä 2000 laajennusjoukkue Columbus Blue Jackets varasi hänet NHL:n laajennusdraftissa ja hän edusti seuraa kahden täyden kauden ajan ennen lopettamistaan syksyllä 2002, kesken kauden 2002–2003. Kevin Dineen pelasi 19 kautta käsittäneellä NHL-urallaan 1188 runkosarjaottelua, joissa hän teki 760 tehopistettä, 355 maalia ja 405 syöttöpistettä, ja 59 pudotuspeliottelua, joissa hän teki 41 tehopistettä, 23 maalia ja 18 syöttöpistettä. Hän keräsi myös 2299 jäähyminuuttia runkosarjassa ja 127 pudotuspeleissä.[2] Hän on yksi harvoista pelaajista, jotka ovat NHL-urallaan sekä tehneet yli 350 maalia että keränneet yli 2000 jäähyminuuttia[6].

Dineen pelasi kahdesti NHL:n tähdistöottelussa, vuosina 1988 ja 1989. Hän myös kuului NHL:n miehistöön liigan tähdistöjoukkueen kohdatessa Neuvostoliiton jääkiekkomaajoukkueen vuoden 1987 Rendez-vous '87 -ottelusarjassa. Kanadan jääkiekkomaajoukkuetta hän edusti Sarajevon olympialaisissa vuonna 1984, Kanada-cupissa 1987 ja neljissä jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuissa. Hänen parhaat saavutuksensa kansainvälisiltä kentiltä ovat MM-hopea vuodelta 1985 ja Kanada-cupin voitto.[2]

Dineen toimi heinäkuusta 2005 alkaen AHL-seura Portland Piratesin päävalmentajana. Heti ensimmäisen valmentajakautensa, kauden 2005–2006 päätteeksi hänelle myönnettiin Louis A. R. Pieri Award, AHL:n vuoden valmentajan palkinto.[7] Dineen, joka on eniten otteluita voittanut valmentaja joukkueen historiassa (ohitti Barry Trotzin maaliskuussa 2009), valmensi Piratesin kahdesti, kausina 2005–2006 ja 2007–2008, AHL:n itäisen konferenssin loppuotteluihin. Pudotuspeleihin hän valmensi joukkueen viidellä kaudella kuudesta.[8][9]

Dineen jätti Portland Piratesin päävalmentajuuden siirryttyään NHL-seura Florida Panthersin päävalmentajaksi touko-kesäkuun vaihteessa 2011. Hän on Panthersin historian 11. päävalmentaja.[9] Hänet irtisanottiin tehtävästä marraskuussa 2013 Panthersin huonon pelimenestyksen vuoksi.[10]

Sotšin talviolympialaisissa Dineen valmensi Kanadan naisten maajoukkueen olympiakultaan.

Hän on naimisissa Annie Dineenin (o.s. Murasso) kanssa. He avioituivat vuonna 1991.[11] Heillä on neljä lasta, kaksi tytärtä ja kaksi poikaa. Kevin Dineen on entisen NHL-jääkiekkoilijan ja -valmentajan Bill Dineenin poika ja myös hänen veljensä Gord ja Peter ovat pelanneet NHL:ssä.[6][9]

Dineen sairastaa Crohnin tautia, joka diagnosoitiin hänellä vuonna 1987[6].