Kettujahti

Kettujahti eli perinteinen ketunmetsästys on länsimainen urheilu- tai ajanvietelaji, jossa on tarkoituksena pyydystää kettu jahtaamalla. Saaliin jäljittämiseen käytetään jälkikoiria, joita metsästäjät seuraavat ratsain tai jalan.[1]

Ranskalainen kettujahtiseurue lähdössä jahtiin.

Kettujahti koirien avulla sai alkunsa Isossa-Britanniassa 1500-luvulla ja levisi sieltä Eurooppaan ja Brittiläisen kansainyhteisön maihin. Laji kiellettiin Saksassa vuonna 1934, Englannissa ja Walesissa vuonna 2004 ja Skotlannissa vuonna 2002. Sitä harjoitetaan edelleen muun muassa Irlannissa, Australiassa, Ranskassa, Italiassa, Venäjällä, Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Englannissakin kettuja saa yhä metsästää ilman koiria tuhoeläiminä.[2][3] Englannissa perinteisen ketunmetsästyksen vuonna 2004 kieltänyt Hunting Act -laki kohtasi paljon jarrutusta ja parlamentin ylähuone yritti viimeiseen asti estää sen säätämisen.[4] Lain hyväksymisprosessi on toistaiseksi viimeinen kerta, kun Parliament Act -lain suomaa mahdollisuutta ylähuoneen ohittamiseen on jouduttu Britanniassa käyttämään.[5]

Ketunmetsästyskausi on pohjoisella pallonpuoliskolla marraskuusta huhtikuuhun, sillä nuoret ketut ehtivät kasvaa täysikasvuisiksi marraskuuhun mennessä. Jahdin aluksi koirien annetaan etsiä ketusta vainu, minkä jälkeen ne lähtevät ajamaan kettua takaa metsästäjät perässään yli maitten ja mantujen. Jahti kestää keskimäärin noin 17 minuuttia.[6] Kun kettu on saatu kiinni tai ahdistettu koloon, koirat surmaavat sen tai se ammutaan[1]. Yhdysvalloissa ketun henki on tapana säästää[7].

Kettujahti herättää voimakkaita tunteita, ja sen vaikeuttamiseksi ja kieltämiseksi on nähty paljon vaivaa. Lajin puolustajat pitävät kettujahtia tehokkaana ja suhteellisen lempeänä tapana pitää kettukanta kurissa, mutta vastustajien mielestä laji on julma ja tarpeeton.[8][9][10][11]