Ketokaunokki

Ketokaunokki (Centaurea scabiosa) on kaunokkien sukuun kuuluva mykerökukkainen kasvilaji. Ketokaunokista voidaan erottaa kaksi alalajia: piennarketokaunokki (Centaurea scabiosa subsp. scabiosa) ja alppiketokaunokki (Centaurea scabiosa subsp. alpestris).

Ketokaunokki
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Kasvit Plantae
Alakunta:	Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari:	Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari:	Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka:	Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko:	Asterales
Heimo:	Asterikasvit Asteraceae
Alaheimo:	Carduoideae
Suku:	Kaunokit Centaurea
Laji:	scabiosa
Kaksiosainen nimi
Centaurea scabiosa L.
Katso myös
Ketokaunokki Wikispeciesissä   Ketokaunokki Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OK

Ketokaunokki kasvaa noin 30–100 cm korkeaksi ja sen varsi on haarautunut usein moneen kertaan. Ketokaunokin lehdet ovat epäsäännöllisesti liuskoittuneita ja liuskat ovat tyypillisesti ohuita. Ketokaunokin kukinnot ovat tavallisesti violetteja mykeröitä, jotka sijaitsevat varsien haarojen päissä. Ketokaunokki kukkii loppukesällä, mutta sen varret jäävät pystyyn talventörröttäjiksi. Siemenet jäävät mykeröiden kehtojen sisään ja pikkulinnut käyttävät siemeniä ravintonaan talviaikaan levittäen niitä samalla ympäristöön. Ketokaunokki kasvaa monenlaisilla kuivilla paikoilla, kuten kedoilla, niityillä ja tienvarsilla.

Ketokaunokki on yksi neljästä Suomessa vanhana tulokkaana esiintyvästä kaunokkilajista ja muistuttaa paljolti nurmikaunokkia (Centaurea phrygia) sekä jossain määrin myös ahdekaunokkia (Centaurea jacea). Ketokaunokki on kuitenkin näitä kahta selvästi harvinaisempi, ja sitä tavataan Suomessa lähinnä vain Salpausselkien alueella Hämeessä ja Etelä-Savossa sekä Ahvenanmaalla. Ketokaunokki lienee Suomessa muinaistulokas.

Ketokaunokkia käytetään myös koristekasvina ja sen siemeniä on muun muassa erilaisissa niittykukkien siemenseoksissa.