Ketjuriippusilta

Ketjuriippusilta tai lyhyemmin ketjusilta on riippusiltatyyppi, jossa sillan kansirakenteet on ripustettu rauta- tai teräsketjujen avulla siltakantta kannattaviin pystysuoriin pyloneihin. Sillan pylonilta toiselle voi kulkea myös pääkannatinketjuja, joihin varsinaiset kannen pystysuorat ketjut tai vaijerit on kiinnitetty.

Dnepr-joen ylittävä Nikolain ketjuriippusilta Kiovassa (1890–1900). Nykyään sen paikalla on 1965 valmistunut Metrosilta.

Raskaiden rauta- ja teräsriippusiltojen edeltäjinä ovat olleet jalankulkuun tarkoitetut köysiriippusillat. Niitä on tehty jo hyvin varhain erilaisista köysimateriaaleista erityisesti Kiinassa, Intiassa ja Etelä-Amerikassa. Rautaketjuriippusiltoja alettiin tiettävästi rakentaa ensimmäiseksi Kiinassa, ja vanhimmat tunnetut sillat on rakennettu noin 500 vuotta sitten. Varhaisimmat sillat heiluivat voimakkaasti liikenteen vaikutuksesta ja niiden ohuet kannet oli suoraan kiinnitetty ketjuihin.[1]

Euroopassa ensimmäinen yritys ketjuriippusillan rakentamiseksi oli renessanssitutkijan Faustus Verantiuksen (1551–1617) ehdotus kolmiketjuisesta, kanneltaan vaakasuorasta sillasta. Ensimmäinen ketjusilta rakennettiin kuitenkin vasta 1700-luvun lopussa Yhdysvalloissa James Finleyn (1762–1828) suunnittelemana. Finleylle myönnettiin siltakonstruktiostaan patentti, ja ensimmäistä siltaa seurasikin suuri joukko samantyyppisiä siltoja. Finleyn ketjusillat olivat jo melko vakaita, joten niitä voitiin käyttää myös pyörillä varustettujen ajoneuvojen liikenteeseen. Euroopan ensimmäiset ketjuriippusillat rakennettiin 1800-luvun alussa Englannissa.[1]

Sillanrakennuksen eräinä merkkipaaluina pidetään Thomas Telfordin Walesiin rakentamia ketjusiltoja 1800-luvun alkupuolella. Vähän myöhemmin myös Isambard Kingdom Brunel (1806–1859) rakensi joitakin huomattavia ketjusiltoja: Hungerfordin sillan Lontooseen (1845) sekä Clifton-sillan Bristolin lähelle (1864). Myös kolmas englantilainen insinööri, W.T. Clark, rakensi tunnettuja ketjusiltoja 1800-luvulla, muun muassa Hammersmithin sillan Lontooseen (1827) ja vielä nykyäänkin käytössä olevan Budapestin Ketjusillan (rak. 1839–1849).[1][2]

Kuuluisimpia ketjusiltoja ovat muun muassa seuraavat sillat:

  • Tonavan ylittävä, vuonna 1849 avattu Széchenyi Lánchíd -ketjuriippusilta Budapestissa;[3]
  • Avon-joen ylittävä, vuonna 1864 valmistunut Clifton-riippusilta Bristolissa, josta on tullut yksi Bristolin symboleista;
  • Potomac-joen ylittänyt ketjuriippusilta Little Fallsissa Washingtonin hallintopiirissä (1808–1852), jonka paikalla olevaa siltaa kutsutaan nykyäänkin Ketjusillaksi (engl. Chain Bridge), vaikkei enää olekaan sellainen;[4]
  • Dnepr-joen ylittänyt Nikolain ketjuriippusilta Kiovassa (1855–1941).

Jo 1800-luvulla ryhdyttiin riippusilloissa käyttämään ketjujen sijasta myös lankapunoskaapeleita, sillä kokemus oli osoittanut, että langoilla on rautaketjuja huomattavasti suurempi lujuus.[1] Vähitellen teräsvaijerit ovatkin lähes täydellisesti syrjäyttäneet ketjut riippusiltojen rakenteissa.

Lähteet
  1. Raudan ja teräksen käytön historia silloissa: Riippusillat (Teräsrakenneyhdistys)[vanhentunut linkki]
  2. The eight famous bridges of Budapest: Chain Bridge
  3. Török, András: Budapest. A Critical Guide. Fully revised fifth edition. Corvina, 2001.
  4. Chain Bridge Notes. Johns Hopkins University Press (Arkistoitu – Internet Archive)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.