Keskipersian kieli

Keskipersian kieli eli pahlavi (myös pehlevi)[1] on muinaispersian ja nykypersian historiallisesta välimuodosta käytetty nimitys. Sitä puhuttiin noin 200-luvulta lähtien eaa. aluksi Fārsin maakunnassa ja myöhemmin koko sassanidien valtakunnassa, jossa se oli valtion ja zarathustralaisen uskonnon virallinen kieli. Arabien valloitettua Iranin 600-luvulla keskipersia säilyi zarathustralaisten ja Intian parsien kielenä.[2]

Keskipersia
Oma nimi 𐭯𐭠𐭫𐭮𐭩𐭪 (pārsīk tai pārsīg)
Muu nimi pahlavi
pehlevi
Tiedot
Alue Sassanidien Persia
Ajoitus n. 200 eaa.-800 jaa., jolloin kehittyi nykypersiaksi
Kirjaimisto pehleviläinen kirjaimisto
manikealainen kirjaimisto
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta indo-eurooppalaiset kielet
Kieliryhmä indoiranilaiset kielet
iranilaiset kielet
Kielikoodit
ISO 639-2 pal
ISO 639-3 pal
Ohje
Keskipersialainen piirtokirjoitus 300-luvulta.

Keskipersia kuuluu iranilaisten kielten lounaisryhmään. Siitä tunnetaan kaksi varianttia: zarathustralaisen ja laajan maallisen kirjallisuuden kieli sekä manikealaisten käyttämä kirjakieli, joiden välillä on foneettisia ja kieliopillisia eroja. Ne edustavat mahdollisesti eri murteita.[2] Kielessä on havaittavissa parthialaista vaikutusta.[3]

Suurin osa säilyneistä keskipersialaisista teksteistä on 500–600-luvuilta. Ne on kirjoitettu pehleviläisellä ja manikealaisella kirjaimistolla, jotka molemmat perustuvat aramealaisiin aakkosiin. Pehleviläisessä kirjoituksessa on runsaasti ideogrammeja, vanhakantaisia kirjoitustapoja ja ligatuureja. Manikealainen kirjoitus on luonteeltaan foneettista. Molemmista puuttuvat lyhyitä vokaaleja osoittavat merkit.[4]

Lähteet
  1. Anhava, Jaakko: Maailman kielet ja kielikunnat (3. painos), s. 92. Tampere: Gaudeamus, 2005. ISBN 951-662-734-X.
  2. Jazyki mira: Iranskije jazyki. I. Jugo-zapadnyje iranskije jazyki, s. 57. Moskva: Indrik, 1997. ISBN 5-85759-048-5.
  3. Jazyki mira: Iranskije jazyki. I. Jugo-zapadnyje iranskije jazyki, s. 58. Moskva: Indrik, 1997. ISBN 5-85759-048-5.
  4. Jazyki mira: Iranskije jazyki. I. Jugo-zapadnyje iranskije jazyki, s. 57–58. Moskva: Indrik, 1997. ISBN 5-85759-048-5.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.