Keskipaljakka

  Keskipaljakka on puuttoman tunturipaljakan vyöhyke, jossa ei alapaljakasta poiketen yleensä kasva metsävarpuja, kuten mustikkaa.[1] Lämpötilat ovat liian alhaisia varpukankaille. Vaivaiskoivua ei myöskään esiinny. Kasvipeite on laikuttaista.[2] Vyöhykettä luonnehtii liekovarpio[3][4]. Myöhään sulavat lumenviipymät ja vähälumiset tuulenpieksämät ovat yleisiä ja luovat niille ominaisia kasvillisuustyyppejä.

Suot puuttuvat[5] tai ovat harvinaisia. Sitä vastoin keskipaljakalla on routimisen aiheuttamaa vuotomaata[2] varsinkin rannikolla ja rakkakivikkoa.[6]

Routa luo rinteisiin kivivirtoja ja tasaisille maille kivikehiä ja verkkomaita.[7] Tällöin kasvipeite on monesti roudan ja eroosion laikuttamaa tai näiden takia kasvitonta.[8][9] Suomessa keskipaljakkaa esiintyy vain Käsivarren Lapissa yli 880[2]–1 000 metrin korkeudesta noin 1 100–1 200 metrin korkeuteen asti.[10] Kasvillisuus on tyypillisesti heinäkangasta, mutta on myös pohjanvariksenmarjaa ja liekovarpiota kasvavia kankaita.[2] Yleensä siellä kasvaa kangasmaisesti tunturivihvilää, lampaannataa ja kitukasvuista vaivaispajua.[2] Keskipaljakalla kasvaa myös tunturiniittyjä ja lumenviipymäkasvillisuutta[6].

Keskipaljakalla kulkevat porot, tunturipeurat sekä Norjan ja Ruotsin alueella myskihärät. Tunturisopuli elää keskipaljakan tunturiniityillä.[11]