Keski-Veiksel-kausi

Keski-Veiksel-kausi on viime jääkauden keskivaihe Pohjois-Euroopassa noin 74 000–24 000 vuotta sitten.

Sarja Vaihe Alivaihe Kronozooni Aika
vuotta sitten
Holoseeni Preboreaali 10 640–11 560
Pleistoseeni Veiksel-jääkausi Jääkauden loppuvaihe Nuorempi Dryas 11 560–12 700
Allerød 12 700–13 350
Vanhempi Dryas 13 350–13 480
Bølling 13 480–13 730
Vanhin Dryas 13 780–13 860
Meiendorf 13 860–14 500
Keski-Veiksel-kausi
LGM 18 000–28 000
Denekamp 28 000–32 000
Hengelo 36 900–38 700
Moershoofd
Glinde 48 000–51 000
Ebersdorf
Oerel 55 400–57 700
Schalkholz
Varhaisjääkausi Odderade ±74 000
Rederstall
Brørup
Herning -116 000
Eem 116 000–128 000
Sinertävä: kylmää, punertava: lämmintä

Kauden alussa oli hyvin kylmä vaihe, jolloin jäätiköt levisivät laajalle Euroopassa, Suomenkin yli. Tämän "varhaisen pleniglasiaalin" jälkeen seurasi kylmien ja lämpimien vaiheiden vuorottelua noin 59 000–24 000 vuotta sitten kaudella, jota kutsutaan monesti nimellä happi-isotooppivaihe 3 (MIS 3, OIS 3). Lämpiminä kausina mm. Dordognen jokilaaksossa Ranskassa yleistyi saksanhirvi peuran kustannuksella.[1]. Tämän kauden alussa oli Siperian pohjoisosissa lämpimämää kuin nyt. Nykyihmisen arvellaan levittäytyneen Eurooppaan jonain Keski-Veikselin lämpimänä kautena ja syrjäyttäneen neandertalinihmisen.

Ilmaston yleinen kehitys oli tällä kaudella viilenemään päin.

Ilmaston vaihtelu

Etelä-Bulgariassa oli keski-Veikselin kylminä kausina lähinnä kuivaa aroa ja jonkin verran puita. Kosteina kausina metsä levittäytyi laajemmalle, mutta silti oli paljon aroa[2].

Keski-Veikselin stadiaalit

Ennen Hengelo-interstadiaalia 45 000 vuotta sitten olleena kylmänä kautena mannerjään arvioidaan peittäneen lähinnä Ruotsin ja Norjan Skandit sekä Lapin suunnilleen Oulun korkeudelle asti[3]. Polaariaavikko ulottui Itämeren eteläosiin, Etelä-Tanskaan ja Keski-Englantiin[3]. Tämän eteläpuolinen arotundra ulottui Etelä-Ranskaan, Alpeille, Pohjois-Unkariin ja Pohjois-Italiaan asti.

Kaudella GS12 eli "Grönlannin stadiaali 3" 44 000 vuotta sitten mannerjäätikön arvioidaan ulottuneen Skandinaviasta Itämeren eteläosiin ja Keski-Suomeen asti[4] Koko Islanti oli jäässä ja Kanadan yllä oli laaja mannerjäätikkö[4] joka ulottui siellä Isolle Karhujärvelle asti. Merenpinta oli noin 70 m nykyistä alempana. Etelä-Ranskasta Itä-Siperian pohjoisosiin ulottuvalla vyöhykkeellä vuosikeskilämpötila oli 9–12 °C alempi kuin nyt[4] ja Balkan-Mongolia-vyöhykkeellä ja Kalliovuorilla sekä Pohjois-Alaskassa 6–9 °C alempi kuin nyt[4]. Aasian sademäärä laski laajoilla aluiella noin 25–40 % nykyisestä, mutta Länsi-Euroopassa satoi noin neljänneksen nykyistä enemmän[4]. Niinpä Keski-Aasiassa satoi laajalti yli 400 mm, jopa 800 mm[4] ja aivan Siperian pohjoisosissa 200–400 mm[4]. Luultavasti muuttunut sademäärä aiheutti sen, että Pohjois- ja Keski-Ukrainassa oli lehtimetsää[4] nykyisen aron tilalla. Suomessa oli Oulun-Vaasan-Kajaanin seuduilla ruohoa kasvava tundraa tai polaariaavikkoa, ja Etelä- ja Keski-Suomessa, Skanessa ja Etelä-Englannissa tundraa jossa kasvoi paikoin puitakin[4]. Havumetsän raja kulki Laatokasta Pohjois-Saksaan[4]. Ranskassa oli havumetsiä ja aromaisia alueita[4]. Laajalla alueella Ranskassa heinäkuun keskilämpö oli luokkaa 9–12 °C, mutta etelän jokilaaksoissa enemmän[5]. metsiä oli varsinkin Balkanin vuorilla ja Karpaateilla[4]. Venäjällä kasvoi puita laajemmin mutta harvemmassa kuin nyt.

Vuosikeskilämpötila laski Keski-Euroopassa, Ukrainassa, Balkanilla ja Pohjois-Euraasian nykyisellä taigalla sekä Beringiassa noin 5–10 °C[6], Joidenkin Alaskan seuduilla olevian Beringian alueiden keskilämpötilat olivat samoja tai korkeampia kuin nyt[6]. GS12 on luultavasti sama kuin kylmä Hasselo-stadiaali. Beringia oli laajalti GS12:n aikaan 3–9 astetta viileämpi kuin jääkauden huippukaudella, Keski-Alaskassa noin 6 astetta viileämpi[6] nimenomaan alenpien talvilämpötilojen takia. Euraasian vuotuinen sademäärä oli laajoilla alueilla 90–120 mm alempi kuin nyt[6]. Metsää oli Euroopassa eniten Venäjällä, Valko-Venäjällä ja Ukrainassa[4]

Keski-Veikselin interstadiaalit

MIS 3 -kauden alussa n. 45 000–35 000 vuotta sitten oli yksi tai useampia hyvin lämpimiä interstadiaaleja. Tällöin nykyihminen levittäytyi Eurooppaan. Pohjois-Amerikan mannerjäätikkö oli melko laaja. Pohjois-Siperia oli kauden alussa kesällä lämpimämpi, koska Maan akseli oli nykyistä enemmän kallellaan, ja toisaalta merenpinta alhaalla. Tämä mahdollisti vaivaiskoivun ja männyn kasvamisen aina nykyään arktisella Wrangelinsaarella asti, jossa noin 38 000 vuotta sitten eli jopa villasarvikuonoja.[7]

Lämpimänä Hengelo-interstadiaalina n. 40 000 vuotta sitten mannerjäätikkö oli Ruotsin ja Norjan Skandeilla sekä Pohjois-Lapissa.[3] Keski-Euroopassa Belgiaan asti kasvoi avointa puistoa ja tämän pohjoispuolisella jäättömällä alueella laajalti pensastundraa. Etelä-Ranskassa, Italiassa ja Balkanilla kasvoi laajalti lehtimetsiä.[3]

Nykyistä lämpimämpää Arktiksessa

Koska noin 40000 vuotta sitten Maan akselikallistuma oli nykyistä suurempi, silloin oli Arktiksessa nykyistä lämpimämpää. Tämä siitä huolimatta, että Kanadassa oli suuri jääkenttä.

Suomessa Soklissa oli heinäkuussa 14,4 c, mikä oli lämpimämpää kuin nykyään.[8].

Keski-Veikselin lämpökautta sanotaan Venäjällä Karginskiy-vaiheeksi. Havumetsävyöhykkeen lehtikuusipitoinen "valkea taiga" esiintyi Zakharova Russokha -joen altaassa Karginskin ensimmäisessä lämpövaiheessa 50 000–45 000 vuotta sitten[9]. Karginskiy-vaiheen lämpimässä maksimissa Malaya Kheta-vaiheessa noin 42 000–35 000 BP metsä eteni Taymyrin niemimaan itäosien alamailla nykyistä pohjoisemmaksi[9]. Pohjoista metsää esiintyi vielä Karginskiyn viimeisessä vaiheessa 30 000–25 000 vuotta sitten[9].

Siperian jäätyneistä mammuteista ja muista eläimistä kolme on ajoitettu suunnilleen aikaan 42 000–37 000 vuotta sitten, jolloin oli Karginskiyn lämpöhuippu. Nämä ovat Selerikan hevonen, Shandrinin mammutti ja Dima. Myös Berezovkan mammutti kuoli radiohiiliajoitusten mukaan noin 48 000–40 000 vuotta sitten[10]. Onko tämä systemaattinen ajoitusvirhe, kertooko se tuon ajan mammuttien suuremmasta kuolleisuudesta vai mammuttien suuremmasta määrästä silloin, ei osata sanoa.

Keski-Veiksel-kauden jako
Nimi Vuotta sitten (BP) Lämpötila Merenpinta Muuta
Denekamp-interstadiaalinoin 30 000, 32 000–28 000 radiohiilivuotta sitten−6 °C (−3,6–4,0 °C)−52 mIS8, mammutteja Suomessa?
Kylmä kausinoin 36 900–32 000−8,7 °C ? mJäätiköt laajenevat melko paljon.
Hengelo-interstadiaali38 700–36 900 radiohiilivuotta (42 000–38 000)−5,5 °C ? mIS12 Mammutteja Suomessa? Sama kuin Les Cottes? Sama kuin USA:n Port Talbot 2.
Hasselo-stadiaali41 500–40 000 kalenterivuotta sitten−8,75 °C−70 mLuultavasti melko laaja jäätiköityminen.
Moershoofd-interstadiaalinoin 47 000, 48 300–45 300 (51 000–41 000, 52 000–43 000?) GISP II ? °C ? m(lauhahkoja kausia keskellä suurta jäätiköitymistä, trendi lämpenevä) melko kylmä interstadiaali. Sama kuin USA:n Port Talbot 1.
Kylmä kausinoin 47 000–45 000?−8,75 °C (−5,5 °C)−60 mJää laajenee
Glinde-interstadiaali51 000–48 000 radiohiilivuotta−5,5 °C−43 mHieman kylmempi kuin Oerel.
Ebersdorf-jäätiköityminen55 400–51 000−8,15 °C (−4,6 °C?)−48 m
Oerel-interstadiaali57 700–55 400 radiohiilivuotta (57/54/52–51 000?)−4,5 °C (−3 °C)−43 mMetsänraja Lapissa – Sama kuin Chelfordin interstadiaali 65 000–59 000 BP, kylmempi kuin Odderade.
Schalkholz-jäätiköityminen74 000–59 000 kalenterivuotta sitten−8,5–10 °C, välikausina −7,5 °C (−4,5 °C 75 000, −6 °C 65 000)50 m 70 000, 70 m 65 000Jää peitti koko Suomen. Jään reuna ulottui ehkä Viron eteläosiin noin 62 400–66 500 vuotta sitten Vagutan sektorilla, ja ehkä keskiseen Pohjois-Puolaan.

Toban tulivuorenpurkaus ehkä 71 000–74 000, kaksiosaisena aloitti kylmän kauden. DOIS 19–16 kuuluvat kauteen, DOIS 20 ja 15 eivät kuulu.

Dürnten-interstadiaalinoin 76 000 ? °C ? mLämmin kausi ennen suurta jäätiköitymistä.

Lähteet
  • Valentina Ukraintseva: Mammoths and the Environment. New York: Cambridge University Press, 2013. ISBN 978-1-107-02716-9. Teoksen verkkoversio (viitattu 14.9.2014). englanti
  1. Grayson & Delpech (2005) Pleistocene Reindeer and Global Warming Conservation Biology 19, 557–562.
  2. Fig. 9. Calibrated and modelled dates of European Aurignacian levels... www.researchgate.net. Viitattu 5.12.2016.
  3. THE LAST NEANDERTHALS, Olga Soffer, ERAUL 92, 2000, p. 139 à 145, alkup lähde Van Andel ja Tsedakis 1998lähde tarkemmin?
  4. Kjellstrom,E.,Brandefelt, J.,Naslund,J.-O.,Smith,B.,Strandberg,G.,Voelker,A.H.L.&Wohlfarth,B. 2010 (April): Simulated climate conditions in Europe during the Marine Isotope Stage 3 stadial. Boreas, Vol. 39, p. 436–456.10.1111/j.1502-3885.2010.00143.x.ISSN0300-9483.
  5. Using regional climate models in paleoclimate applications, Erik Kjellström, LANDCLIM presentation 23 Feb 2011lähde tarkemmin?
  6. Modelling past cold climates, Jenny Brandefelt, KTH Mechanics,LANDCLIM workshop in Norrköping, February 23, 2011 lähde tarkemmin?
  7. Tikhonov, A.; Vartanyan, S.; Joger, U., 1996. Woolly Rhinoceros from Wrangel Island. Kaupia - Darmstadter Beitrage zur Naturgeschichte 9: 187–192
  9. Ukraintseva 2013, s. 261
  10. Ukraintseva 2013, s. 301

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.