Keski-Andien intiaanikulttuurit

Pääartikkeli: Perun keskinen esikeraaminen kausi

Pääartikkeli: Perun esikeraamisen kauden loppuvaihe

Ensimmäisten Keski-Andien asukkaiden yhteisöt noudattivat ikivanhaa kivikautista vuosikiertoa: liikuttiin kalojen, riistan ja muun ravinnon perässä vuodenaikojen mukaan kiertäen tiettyä aluetta. Noin 8500–6500 eaa. harrastettiin mm. chilipippurin ja papujen puutarhaviljelyä, mistä on jäänteitä Guitarreron luolassa[1]. Keski-Andeilla syntyi kiinteitä kalastukseen ja puutarhaviljelyyn pohjautuvia kyliä noin 5000 eaa. Laama ja alpakka kesytettiin noin 4300–3000 eaa.[2] Metsästyksen merkitys väheni 5000–3300 eaa., ja kalastuksen ja kasvien hyödyntäminen lisääntyi[3].

Ehkä jo 4800 eaa.[1], viimeistään noin 4000–3200 eaa. alettiin viljellä maissia, muttei se ollut yleistä. Pohjois-Perun Cajamarcan alueen Zaña-joen laaksosta Nanchocista on löydetty varhaisia kastelukanavia noin kuudentuhannen vuoden takaaja suunnilleen samoihin aikoihin sinne rakennettiin kaksi pitkulaista maakumpua, jotka lienevät liittyneet varhaisiin uskonnollisiin uhrirituaaleihin ja yhteiskunnan jakautumiseen kahteen ryhmään.[4] Ehkä noin 4200-4000 eaa. Lurinin laakson Cerro Palomasta on löydetty osittain maahan upotettu neliömäinen huolellisestii kivetty syvennys, joka on luultavasti julkisen rakennelman perustus.[5][6]

Noin 3500 vuotta eaa. Anconissa ja Chilcassa viljeltiin puuvillaa ja asuttiin kiviseinäisten, ruokokattoisten talojen muodostamissa kylissä.[7]

Caralin temppelien raunioita.

Noin 5000 vuotta sitten Perun ilmasto muuttui kuivemmaksi ja viileämmäksi, ja asutus siirtyi jokilaaksoihin[8].

Varhaiset temppelikeskukset syntyivät lähinnä Perun rannikoille ja jokilaaksoihin noin 3500–2600, näitä olivat mm Huaricanga ja Caral[9] jossa oli tuhansia asukkaita.

Pääartikkeli: Perun varhaiskeraaminen kausi

Saviastioiden valmistamisen taito levisi Peruun pohjoisesta Ecuadorista ja Kolumbiasta noin 2000 eaa. Siitä alkoi varhaiskeraaminen kausi eli ns. alkujakso, jolloin tehtiin paljon suuria U:n muotoisia temppeleitä, jotka liittynevät moninaisiin uhrirituaaleihin, kenties ihmisuhreihinkin. Aika oli sotaista. Asutuskeskukset olivat suuria. Tunnetuin niistä on Cerro Sechin Casmajoen laaksossa.[10] Kullan ja kuparin sulatus saattoi alkaa jo 2000 eaa.[11][12][13], mutta kuparin sulatus viimeistään noin 1400-1100 eaa.[14][15][16]. Varhaista metallinkäsittelyä on löydetty mm Kotoshista.[17]

Chavinkulttuurin veistos.

Keski-Andien varhainen horisontti noin 900–200 eaa. oli Perun intiaanikulttuurien historiassa kausi, jolloin Chávinkulttuuri levittäytyi laajalle alueelle.[18] Muita ajan kulttuureja olivat Paracas Etelä-Perun rannikolla, Cupisnique Pohjois-Perun rannikolla, Sechura ja Ancón.

Rannikon keskukset heikkenivät ja romahtivat noin 1000–700 eaa. ehkä kuivuuden takia.[19] En Nino-ilmiö näyttää voimistuneen samoihin aikoihin noin 1200–800 eaa.[20] Chavín oli ensimmäinen laaja kulttuuriaalto vuoristossa noin 1000 eaa.[19] jonka leviäminen saattoi liittyä voimakkaaseen maissiin terassiviljelyyn. Näihin aikoihin maissi tuli merkittäväksi ravinnon lähteeksi koko Perussa. Samaan aikaan kangaspuut yleistivät ja metallien käsittelytaito kehittyi, kullan rinnalle tuli muita metalleja. Ensi kertaa kairausnäytteissä näkyy noin vuonna 700 eaa. kuparin aiheuttama saastuminen.[21] Metalli ei ollut vieläkään yleistä. Chavínin hajottua syntyi paikalliskulttuureja, mm. Pohjois-Perun rannikon Moche.[22] Se tunnetaan muun muassa taitavasti tehdyistä saviastioista ja metallitöistään.

Keski-Andien varhainen välikausi n. 200–600 jaa. oli Perun intiaanikulttuurien historiassa kausi, jolloin laajan Chávinkulttuurin vaikutus oli päättynyt.[18] Niinpä Perun rannikolla ja sisämaassa oli lukuisia paikallisia kulttuureja: Moche, Nazca, Liman kulttuuri, Virú, Vicús, Pucará, Recuay, Huarpa, Salinar, Gallinazo, Pichiche, Piura, Gorbanzai ja Cajamarcan kulttuuri. Kausi päättyi Tiwanakun ja Warin suurten yhtenäiskulttuurien nousuun.

Keski-Andien keskihorisontti 600–1000 jaa. oli muinainen kausi, jolloin Perussa ja Boliviassa levittäytyi kaksi suurta intiaanivaltiota, Tiwanaku ja Wari.[18][23] Nämä on löydetty arkeologisissa kaivauksissa ja ajoitettu summittaisesti. Wari levisi lähinnä nykyisessä Perussa, ja Tiwanaku Pohjois-Bolivian Andien ylätasangoilla. Wari levisi myös Perun rannikolle Mochen alueelle, ja etelään Nazcan seuduille. Tiwanakun ja Warin lisäksi muita ajan keskuksia olivat Piura ja Gorbanzai.

Tiwanakun ja Warin suhdetta ei tunneta. Usein on väitetty niiden olleen vihollisvaltioita ja tai muuten kilpailijoita. On jopa väitetty Warin vallaaneen ainakin vähäksi aikaa Tiwanakun. Tiwanaku ja Wari romahtivat tuntemattomasta syystä äkkiä noin vuosien 950–1100 välillä. Yhtenä syynä kulttuurien luhistumiseen on pidetty keskiajan lämpökauden päättymiseen liittynyttä kylmenemistä ja kuivumista, joka tuhosi peltoja ja aiheutti nälänhätää. Tämä olisi luhistanut keskusvallan. Mutta on epäilty myös vieraiden valloittajaknsojen saapumista alueelle.^lähde?

Ensimmäinen Perun Andien pronssiesine on löydetty Warin romahduksen jälkeiseltä ajalta, vuodelta vuodelta 1000 jaa.[24]

Myöhäisen välikauden alueita

Keski-Andien myöhäinen välikausi oli Perun muinaisten intiaanikulttuurien historiassa ajanjakso 1000 jaa. – 1476.[18] Tällöin Andien vuorialueen suuret valtiot Tiwanaku ja Wari olivat luhistuneet, ja inkavaltio vasta odotteli nousuaan.

Chimu-kulttuurin kalanmuotoinen saviastia.

Niinpä rannikolla ja ylämaassa kukoisti monia paikallisia kulttuureja. Niitä olivat Lambayeque, Chancay, Chincha, Chimú, Chancaliitto, Chachapoyat, Reinos Altiplánicos, Etnias Andinas.

Vuoden 1000 jälkeen metallinkäsittelytaito todella yleistyi Perussa.

Noin 1200 luonnonantimiltaan rikkaaseen Cuzcon laaksoon syntyi pieni kuningaskunta, joka valtasi alueita lähistöiltä 1300-luvulla. 1400-luvun puolivälin jälkeen voimakkaat inkahallitsijat Pachacutec ja Topa Inca laajensivat tämän inkavaltion suurvallaksi, joka ulottui Pohjois-Boliviasta Ecuadoriin asti. Inkat loivat tiukan keskusjohtoisen valtion, jota johti Auringon jumalan Intin poikana pidetty hallitsija.

Keski-Andien myöhäinen horisontti vuosina 1476–1534[18] Perun seudun intiaanikulttuurien historiassa oli kausi, jolloin inkojen suurvalta levittäytyi laajalle alueelle Andeilla ja rannikoilla. Inkojen kanssa kilpaili Perun pohjoisrannikolla Chimor eli Chimú. Pohjoisessa vuoristossa oli chachapoya-intiaaneja. Etelässä inkat valloittivat Chancayn ja Chinchan pienet rannikon valtiot. Kahden inkahallitsijan, Pachacutin (1438–1471) ja Tupac Inca Yupanquin ("Topa Incan") (1471–1493) valloitusretket tekivät inkavaltiosta valtavan.

Muita tuon ajan keskuksia olivat Cajamarca, Chiribaya, Chucuito, Huaman Huilca, Ilo, Qotu Qotu, Pacacocha, Palli Marca, Piura, Sican, Tajaraca.

Sisällissota oli heikentänyt inkoja, kun konkistadori Francisco Pizarro saapui valtaamaan inkojen valtakunnan vuonna 1531.

Túpac Amaru II johti intiaanien kapinaa espanjalaisten valtaa vastaan 1780, mutta kapina kukistettiin.[25]

Itsenäistymisen jälkeen espanjalaisten plantaasit siirtyivät heidän amerikkalaisissa syntyneille jälkeläisilleen. Alkuperäisväestön olot eivät juuri parantuneet.[26] Maaseutuväestön olot paranivat vasta maareformien myötä Boliviassa 1953, Perussa 1969.[27]

Ketsua on nykyisin toinen Perun virallisista kielistä. Useimmat Perun intiaanit osaavat ketsuaa, mutta aimara on monen äidinkieli varsinkin maan eteläosassa.[28] Ketsuan ja aimaran kielellä on nyt alettu kirjoittaa kirjallisuutta.[29]

Monet Perun intiaanit sekoittavat katolisuuteen alueen vanhoja perinteitä, esimerkiksi Inti Raymin juhlaa kesäpäivänseisauksen aikaan vietetään nykyisin Pietarin ja Paavalin muistoksi.[28]