Kesäolympialaiset 1984

Vuoden 1984 kesäolympialaiset järjestettiin Los Angelesissa 28. heinäkuuta – 12. elokuuta 1984. Vuoden 1984 kisat olivat toinen kerta, kun Los Angeles toimi isäntäkaupunkina olympiakisoissa. Ensimmäisen kerran kisat järjestettiin Los Angelesissa vuonna 1932. Los Angeles sai kisat helposti, sillä se oli kisojen ainoa hakijakaupunki.[1][2]

XXIII Olympialaiset 1984
Isäntäkaupunki	Los Angeles, Yhdysvallat
Osallistujat	6829 (5263 miestä, 1566 naista)
Kisatapahtumat	221 (23 eri urheilumuotoa)
Avajaiset	28. heinäkuuta 1984
Päättäjäiset	12. elokuuta 1984
Avaaja	presidentti Ronald Reagan
Urheilijoiden vala	Edwin Moses
Tuomareiden vala	Sharon Weber
Olympiatulen sytyttäjä	Rafer Johnson
Olympiastadion	Los Angeles Memorial Coliseum
← 1980 1988 →
Infobox OK

Kisoja boikotoi 14 maata Neuvostoliiton johdolla vedoten isäntämaa Yhdysvaltain heikkoon turvallisuustilanteeseen, mutta monien läntisten arvioiden mukaan kyse oli ensisijaisesti vastatoimesta Yhdysvaltain ja useiden sen liittolaisista Moskovan olympialaisiin vuonna 1980 kohdistamalle boikotille.[3] Boikotoivat maat järjestivät omat kilpailunsa, Ystävyyden kisat, joihin osallistui kaikkiaan noin 50 maata, Los Angelesin olympialaisiin vastaavasti 140. Lähes kaikki sosialistiset maat vetäytyivät Los Angelesin olympialaisista, mutta niihin kuitenkin osallistuivat Jugoslavia, Kiina ja Romania. Näistä viimeksi mainittu osallistui kisoihin ainoana Varsovan liiton jäsenmaana. Romania sijoittuikin mitalitaulukossa hienosti toiseksi heti isännän Yhdysvaltojen jälkeen.

Kiina osallistui olympialaisiin ensimmäistä kertaa sitten Helsingin kesäolympialaisten.[3]

Kotiyleisön suuriin sankareihin lukeutui yleisurheilija Carl Lewis, joka saavutti neljä kultaa: 100 metrillä, 200 metrillä, 4 x 100 metrin viestijuoksussa ja pituushypyssä. Voitot tulivat samoissa lajeissa, joissa hänen maanmiehensä Jesse Owens oli voittanut Berliinin kisoissa vuonna 1936.[4]

Suomalaisurheilijat saavuttivat yhden päivän aikana, 6. elokuuta, peräti viisi mitalia. Kultaa voitti Juha Tiainen moukarinheitossa, hopeaa saivat Tiina Lillak keihäänheitossa ja Martti Vainio 10 000 metrin juoksussa sekä pronssia Arto Bryggare 110 metrin aitajuoksussa ja Pekka Niemi painonnostossa.[5] Heidän lisäkseen Pertti Karppinen voitti kolmannen peräkkäisen kultamitalinsa yksikkösoudussa (edelliset Montrealissa 1976 ja Moskovassa 1980). Karppisen suorituksen arvoa nosti se, että hän oli Paavo Nurmen ja Veikko Hakulisen jälkeen vasta kolmas suomalaisurheilija, joka oli saavuttanut henkilökohtaisen kultamitalin kolmissa peräkkäisissä olympiakisoissa.[6] Martti Vainio jäi doping-testissä kiinni kiellettyjen aineiden käytöstä, minkä vuoksi hänen suorituksensa mitätöitiin ja hänet tuomittiin menettämään saamansa hopeamitali.[7]