Kertakäyttöastiat

Kertakäyttöastioita alettiin ensimmäisenä valmistaa Yhdysvalloissa 1900-luvun alussa. Tarve syntyi hygieniasyistä, kun puutteelliset astianpesumahdollisuudet helpottivat epidemioiden leviämistä ruokailuastioiden välityksellä. Hygienia on yhä merkittävä syy kertakäyttöastioiden käyttöön muun muassa sairaaloissa ja ulkoilmatilaisuuksissa, mutta sen rinnalle käyttösyiksi ovat tulleet helppous ja mukavuus. Suomessa kerta-astioiden valmistus alkoi 1965, kun Huhtamäki Oyj perusti Hämeenlinnaan Polarpak-nimisen yrityksen. Nykyisin Huhtamäki on maailman suurimpia kertakäyttöastioiden valmistajia[2][3]. Toinen suomalainen yritys Kotkamills on kehittänyt kertakäyttöisen kahvikupin, jossa ei tarvita lainkaan muovia kartongin päällysteenä. Keksintöä pidetään tieteellisenä läpimurtona.[4]

Kertakäyttöiset juomakupit, ammattikielellä kertakäyttöpikarit, valmistetaan Euroopassa yleensä joko lasia muistuttavasta kirkkaasta muovista tai laminoidusta kartongista. Kartonkikuppien päätyypit ovat kuumajuoma- ja kylmäjuomapikarit.[2]

Noin 100–250 millilitran vetoisista kuumajuomapikareista nautitaan yleensä kahvia, teetä tai muita kuumia juomia sekä jääkaappilämpöisiä virvoitusjuomia. Pikareissa voi olla esiin taitettava kartonkinen pidike eli ”korva”, ettei käyttäjä polta sormiaan kuumasta juomasta. Materiaalina on yleisimmin yhdeltä puolen LDPE-muovilla päällystettyä täysvalkaistua, kemiallisesta massasta valmistettua SBS-kartonkia.[2] Muun muassa Pohjois-Amerikassa suositaan korvatonta, polystyreenistä eli ”styroksista” valmistettua kahvikuppia, jonka paksuhko materaalikerros toimii lämmöneristeenä. Sen kehitti 1950-luvulla William F. Dart, jonka perustama Dart Container Corporation valmistaa yhä valtaosan tämän tyyppisistä kupeista[5].

Kylmäjuomapikareita käytetään virvoitusjuomiin, jotka viilennetään laittamalla pikariin jääkuutioita tai -mursketta. Niiden yleisimmät koot ovat 0,25, 0,4 ja 0,5 litraa, ja materiaalina käytetty SBS-kartonki on yleensä päällystetty muovilla molemmin puolin.[2]

Kertakäyttö- eli ”paperilautasia” valmistetaan eri materiaaleista niiden käyttötarkoituksen mukaan. Kuiville elintarvikkeille, kuten kahvileiville ja kekseille, riittää päällystämätön kartonki, kosteille ja rasvaisille ruoille sisäpinnaltaan lakattu kartonki ja hyvin vesipitoisille ruoille, kuten keitoille, tarvitaan molemmin puolin muovipinnoitettu kartonki. Tietynlaisilla muovimateriaaleilla pinnoitetut kartonkiset kerta-astiat soveltuvat mikroaaltouunin lisäksi myös sähköuuniin. Lautaset stanssataan ja nuutataan muotoonsa etukäteen painetusta kartonkirullaradasta. Lautasia tehdään sekä pyöreinä, ovaaleina että suorakulmaisina.[2]

Kuluttajatutkimuskeskuksen mukaan 2010-luvulla on vallalla kaksi vastakkaista trendiä, jotka vaikuttavat kerta-astioiden käyttöön. Toisaalta ympäristötietoisuus saa ihmiset suosimaan mieluummin tavanomaisia pestäviä astioita kotioloissa, toisaalta yleistyvä takeaway-kulttuuri lisää kerta-astioiden kysyntää ravintoloissa ja työpaikoilla. Suomen ympäristökeskuksen mukaan vertailu kerta-astian tai hanan alla juoksevalla vedellä tiskattavan kahvimukin käytön välillä on vaikeaa.[6]