Kerjääminen

Kerjääminen eli kerjuu tai kerjäläisyys on rahan tai muiden hyödykkeiden vastikkeetonta pyytämistä toisilta ihmisiltä, yleensä elinkeinona tai elintavaksi vakiintuneena.[1] Siitä tulonsa hankkivia kutsutaan kerjäläisiksi. Kerjääminen voi olla myös yksittäinen tai silloin tällöin tapahtuva kerjäämistoiminto. Kerjäämistä harjoittavat yleensä huomattavan köyhät ihmiset tai järjestäytyneeseen kerjäämiseen liittyvät kerjääjät.

Intialaisia lapsikerjäläisiä kirkon edessä vuonna 2010.
"Huvikseen kerjäämistä": mies, jonka kyltissä oleva teksti tarkoittaa "Vippaisitko oluen".
Kerjäävä invalidi.
Sanfranciscolainen kerjäläinen, joka kertoo vaimonsa olevan kidnapattu ja tarvitsevansa vielä 99 senttiä lunnaitten maksuun.

Historia

Antiikin Kreikassa kerjäläisyys jaettiin kahteen luokkaan: toiminnallinen kerjääminen (joka koettiin korkeammalla yhteisöllisellä tasolla olevaksi) ja toimeton kerjääminen.[2]

Suomessa

Kerjäämisestä tuli Suomessa vuonna 2007 tärkeä yhteiskunnallinen puheenaihe, kun Euroopan unionin vapaan liikkuvuuden myötä Romaniasta tulleet romanikerjäläiset alkoivat olla jokapäiväinen näky Helsingin ja myöhemmin myös muiden kaupunkien keskustoissa.[3]

Pääasiassa Kokoomuksen, Keskustapuolueen ja SDP:n kansanedustajien äänillä hyväksyttiin seuraavanlaista tekstiä sisältävä lakialoite kerjäämiseen liittyen: " Yleisellä paikalla ilman rahankeräyslaissa tarkoitettua yleishyödyllistä tarkoitusta tapahtuvan rahan keräämisen edellytyksenä on sen toimeenpanopaikan poliisilaitoksen suorittama rahan kerääjän rekisteröinti. Rahan kerääjän on tehtävä ehdotus keräämispaikasta. Rahan keräämisen toimeenpanopaikan poliisilaitoksella on, ottaen huomioon yleisen järjestyksen ja turvallisuuden vaatimukset, oikeus määritellä tarkempi kerjäämispaikka ehdotuksen perusteella. Rahan keräämiseen sovelletaan rahankeräyslain kielto-oikeutta ja uhkasakon asettamista sekä rangaistusta koskevia säännöksiä." (LA 14/2014 vp — Arto Satonen /kok ym. LAKIALOITE 14/2014, Laki järjestyslain 7 §:n muuttamisesta)

Rahojen käyttö

Euroopassa esimerkiksi Bulgariasta on lähetetty naisia muualle Eurooppaan kerjäämään järjestäytyneen rikollisuuden toimesta, tavoitteena kerätä rahaa rikollisjengeille.[4] Romanialaisten järjestäytyneesti Pohjoismaissa toimivien kerjäläisten kerrottiin rakentaneen kerjäyksen tuotolla Romaniaan ison rakennuksen.[5]

Vuoden 2002 tutkimus 54 kerjääjästä Kanadan Torontossa kertoi että keskivertokerjääjä käytti 638 Kanadan dollarin arvosta keskimäärin 200 dollaria ruokaan ja 192 dollaria sekä alkoholiin, huumeisiin että tupakkaan.[6][7] Winnipegissä Kanadassa vierastyöläiset huomasivat, että kaupungin kerjäläisyhteisöstä noin kolmannes kerätyistä varoista käytettiin tupakkatuotteisiin, kun loput menivät alkoholiin tai muihin päihteisiin.[8] Tästä syystä jotkin tahot ovat pyytäneet almuja antavia lahjoittamaan ruokakortteja tai kuponkeja ruokaan tai palveluihin rahan sijasta.[9]

Kerjääminen Suomen laissa

Suomessa kerjäämistä alettiin rajoittaa jo Ruotsin vallan aikana siten että ensin passitta ja myöhemmin vieraalla paikkakunnalla kerjääminen kiellettiin. Vuonna 1852 ulotettiin kielto myös kotikunnassa kerjäämiseen. Kerjäläinen joka ei ollut köyhäinhoidon tarpeessa määriteltiin irtolaiseksi asetuksella vuonna 1879. Asetus korvattiin irtolaislailla vuonna 1936. Irtolaisena pidettiin henkilöä, jolla oli tapana kerjätä omissa nimissään, käyttää muita henkilöitä kerjuuseen tai sallia hoidossaan olevan alaikäisen alle 18-vuotiaan kerjätä.[10]

Suomessa kerjääminen muuttui lailliseksi toiminnaksi vuonna 2003, jolloin säädettiin valtakunnallinen järjestyslaki entisten kunnallisten järjestyssääntöjen tilalle, jotka saattoivat paikallisesti rajoittaa kerjäämistä. EU:n vapaan liikkuvuuden seurauksena Suomeen alkoi tulla kerjäläisiä uusista jäsenmaista Itä-Euroopasta, erityisesti Bulgariasta ja Romaniasta. Poliisi puuttuu vain aggressiiviseen kerjäämiseen.[11]

Vuonna 2014 Kokoomuksen, SDP:n, Keskustan ja Perussuomalaisten kansanedustajien aloitteesta tehtiin lakialoite "kerjäläislaista", johon kuuluu muun muassa kerjäläisrekisterin perustaminen.[12]

Kuuluisia kerjäläisiä

Lähteet
  1. Spectrum tietokeskus: 16-osainen tietosanakirja. 15. osa, Pienhakusanat ja hekemisto: K–Pk. Espoo: WSOY, 1982. ISBN 951-0-07254-0.
  2. books.google.com/books?id=FJDRx6FAi0EC
  3. Kirjallinen kysymys 127/2008 vp Eduskunta. Viitattu 20.4.2010.
  4. Country Reports on Human Rights Practices - 2005 (Bulgaria) 8.3.2006. U.S. Department of State, Bureau of Democracy, Human Rights, and Labor. Viitattu 20.4.2010. (englanniksi)
  5. Ylen tv-ohjelma romanialaisista kerjäläisistä
  6. Bose, Rohit & Hwang, Stephen W.: Income and spending patterns among panhandlers (167(5), sivut 477–479) Canadian Medical Association Journal. 3.9.2002. Viitattu 20.4.2010. (englanniksi)
  7. Begging for Data 3.9.2002. CANSTATS. Arkistoitu 20.4.2006. Viitattu 8.12.2007. (englanniksi)
  8. ”Change for the Better” fact sheet (PDF) Downtown Winnipeg Biz. 29.9.2006. Arkistoitu 13.8.2006. Viitattu 20.4.2010. (englanniksi)
  9. Real Change, not Spare Change Portland Business Alliance. 30.9.2006. Arkistoitu 13.11.2006. Viitattu 20.4.2010. (englanniksi)
  10. ”Kerjääminen”, Otavan Iso Tietosanakirja 4, s. 815. Helsinki: Otava, 1962.
  11. Tommi Hannula: Authorities powerless to act against beggars with children in tow International edition - Metro. 6.8.2007. Helsinki: Helsinkgin Sanomat. Viitattu 2.5.2014.
  12. [yle.fi/uutiset/kerjaamista_rajoittava_lakialoite_sai_kannatusta_eduskunnassa/7155181 Kerjäämistä rajoittava lakialoite sai kannatusta eduskunnassa], Yle
  13. religionfacts.com/buddhism/things/begging_bowl.htm
  14. Robert E. Van Voorst, Jesus outside the New Testament, Wm. B. Eerdmans Publishing, 2000. pp 65-66
  15. Raymond Edward Brown, Mary in the New Testament, Paulist Press, 1978. pp 261-262

    Kirjallisuutta

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.