Keritty kaunotar
Keritty kaunotar (m.kreik. Περικειρομένη, Perikeiromenē) on Menandroksen kirjoittama, niin kutsuttua uutta komediaa edustanut antiikin kreikkalainen komedia. Se on säilynyt nykyaikaan vain osittain.[1]
| Keritty kaunotar | |
|---|---|
| Περικειρομένη | |
 Papyryskatkelma näytelmästä, Oksyrhynkhoksen papyrukset (P.Oxy.) II 211. |
|
| Kirjoittaja | Menandros |
| Alkuperäiskieli | muinaiskreikka (klassinen) |
| Tyylilaji | komedia |
| Tapahtumapaikka ja -aika | Korintti, katu Polemonin, Myrrhinen ja Pataikoksen talojen edustalla |
| Kantaesitys | Kaupunki-Dionysia, 307 eaa. |
| Kantaesityspaikka | Dionysoksen teatteri, Ateena |
| Henkilöt | |
| Henkilöt |
|
| Kuoro | juopuneita nuorukaisia |
Historia
Menandros eli ja kirjoitti 300-luvun eaa. lopulla ja 200-luvun eaa. alussa. Komedian Keritty kaunotar ensiesitys ajoitetaan Ateenaan kaupunki-Dionysia-juhlille eli suureen Dionysiaan vuoden 307 eaa. keväällä .[1]
Vielä 1800-luvun alkupuolella näytelmästä tunnettiin vain kaksi säettä lainauksina muussa antiikin kirjallisuudessa.[1] Vuonna 1899 näytelmästä löydettiin 50 riviä pergamenttikoodekseista. Vuonna 1907 julkaistiin noin 40 % näytelmän tekstistä, joka oli peräisin Dioskoros Afroditolaisen eli Flavius Dioscoruksen talosta Afroditopoliista löydetyistä papyruksista. Vuonna 1908 julkaistiin vielä 120 riviä lisää veliinikoodeksista.[2] Osia on löydetty myös Oksyrhynkhoksen papyruksista (P.Oxy. 211, P.Oxy. 2652, P.Oxy. 2653).[3]
Sisältö
Keritty kaunotar edustaa tyyliltään ja henkilöhahmoiltaan niin kutsuttua uutta komediaa. Se koostuu viidestä näytöksestä. Näytelmästä on säilynyt yhteensä 448 runosäettä, joiden perusteella sen juoneesta saa melko hyvän kuvan.[1] Tämä tekee arviolta noin 40–45 % alkuperäisestä tekstistä.[3] Näytelmän alusta puuttuu noin 120 säettä ja neljännen näytöksen lopusta noin 100–200 säettä. Lyhyempiä aukkokohtia on myös muualla.
Juoni
Näytelmä sijoittuu korinttilaiselle kadulle. Vasemmalla on Pataikoksen, keskellä Polemonin ja oikealla Myrrhinen talo. Komedian päähenkilöt ovat Polemon, korinttilainen palkkasotilas, sekä tämän jalkavaimo (pallakē) Glykera. Polemon pahoinpitelee Glykeraa, mikä käynnistää tapahtumasarjan, joka johtaa siihen, että Glykera löytää oikean isänsä ja voi tehdä sovinnon Polemonin kanssa ja mennä tämän kanssa naimisiin.
Komedian kadonneessa alussa Glykera ilmeisesti pakenee Polemonin talosta. Polemon on äskettäin palannut sodasta ulkomailta, ja saanut tietää uskolliselta orjaltaan Sosiaalta, että Glykera oli halannut ja suudellut naapurin poikaa Moskhionia. Moskhion on piirittänyt Glykeraa, koska on rakastunut tähän. Vihastunut Polemon on leikannut Glykeran pitkän tukan lyhyeksi, mistä näytelmä on saanut nimensä.
Glykera muuttaa Myrrhinen, naapurissa asuvan varakkaan naisen ja Moskhionin äidin, luokse. Viivästetyssä prologissa Agnoia eli henkilöitytynyt Tietämättömyys (suomennoksessa ”Erehdys”) paljastaa, että Moskhion on todellisuudessa Glykeran veli. Sama nainen, joka oli kasvattanut Glykeran, oli antanut Moskhionin Myrrhinen hoitoon. Vain Glykera tietää tämän, ja salli siksi Moskhionin halata itseään.
Toisessa näytöksessä Moskhionin orja Daos yrittää ottaa kunnian Glykeran muutosta heidän taloonsa. Moskhion toivoo virheellisesti, että Glykera olisi tullut taloon hänen jalkavaimokseen. Myrrhine yrittää kuitenkin pitää Moskhionin erossa Glykerasta.
Kolmannessa näytöksessä Polemon tekee koomisen hyökkäyksen Myrrhinen taloon johtamalla muutaman miespuolisen orjan, huilunsoittajanaisen, kokin ja porsaan muodostamaa armeijaa. Polemonin vanha ystävä Pataikos saa hänet kuitenkin luopumaan hyökkäyksestä ja muistuttaa, ettei Glykera ole hänen laillisesti vihitty vaimonsa, jolloin tämä on vapaa vaikka jättämään Polemonin.
Neljännessä näytöksessä Pataikos yrittää neuvotella Glykeran kanssa Polemonin pyynnöstä. Moskhion kuuntelee salaa, kun Glykera kertoo Pataikokselle totuuden halauksesta ja pyytää Pataikosta tuomaan hänen tavaransa Polemonin talosta, mukaan lukien kapalot, jotka hänellä oli lapsena kun hänet luovutettiin Myrrhinelle. Näistä tunnusmerkeistä Pataikokselle selviää, että Glykera ja Moskhion ovat hänen omia lapsiaan, jotka hän luovutti pois kauan sitten, kun oli joutunut köyhyyteen ja menettänyt vaimonsa, joka kuoli synnytyksessä.
Viidennessä näytöksessä Glykera antaa Polemonille anteeksi, ja he menevät naimisiin. Pataikos naittaa Moskhionin toiselle tytölle.
Lähteet
- Hirvonen, Kaarle: Komedian esittely teoksessa Menandros 1977, s. 117.
- Dobrov, Gregory: Brill's Companion to the Study of Greek Comedy. Brill's Companions in Classical Studies. Brill, 2010. ISBN 9004188843. Teoksen verkkoversio.
- Menander: Volume II, s. 370. Heros. Theophoroumene. Karchedonios. Kitharistes. Kolax. Koneiazomenai. Leukadia. Misoumenos. Perikeiromene. Perinthia. Edited and translated by W. G. Arnott. Loeb Classical Library 459. Harvard University Press: Cambridge, MA, 1997. ISBN 978-0674995062. Teoksen verkkoversio.
Kirjallisuutta
Suomennos
- Menandros: Keritty kaunotar. Teoksessa Viisi komediaa. Ärmätti; Samoksen nainen; Kilpi; Keritty kaunotar; Välitystuomio. Suomennos Kaarle Hirvonen. Helsinki: Gaudeamus, 1977. ISBN 951-662-199-6.
Tekstilaitoksia ja käännöksiä
- Menandri reliquiae selectae. Toim. F. H. Sandbach. Oxford Classical Texts. Oxford University Press, 1990. ISBN 978-0-19-814737-4.
- Menander: Perikeiromene. Teoksessa Menander: Volume II. Heros. Theophoroumene. Karchedonios. Kitharistes. Kolax. Koneiazomenai. Leukadia. Misoumenos. Perikeiromene. Perinthia. Edited and translated by W. G. Arnott. Loeb Classical Library 459. Harvard University Press: Cambridge, MA, 1997. ISBN 978-0674995062.
- Menander (of Athens.): Menander Perikeiromene or The Shorn Head. Toim. William D. Furley. Bulletin of the Institute of Classical Studies: Supplement, nide 127. London: Institute of Classical Studies, School of Advanced Study, University of London, 2015. ISBN 1905670591.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Keritty kaunotar Wikimedia Commonsissa
- Menander: Perikeiromene. Attalus.org (englanniksi)