Kerenskin–Krasnovin kapina

Kerenskin–Krasnovin kapina oli ensimmäinen Venäjän vuoden 1917 lokakuun vallankumousta vastaan tehty vastavallankumousyritys. Syrjäytetyn väliaikaisen hallituksen pääministeri Aleksandr Kerenski yritti kumota bolševikkien vallan Pietarissa kasakkakenraali Pjotr Krasnovin joukkojen avulla välittömästi vallankumouksen jälkeen 10.–14. marraskuuta (J: 28. lokakuuta – 1. marraskuuta) 1917, mutta he epäonnistuivat.[1]

Bolševikkien ottaessa vallan Pietarissa 7. marraskuuta (25. lokakuuta) pääministeri Kerenski oli onnistunut pakenemaan kaupungista. Hän kiirehti Pihkovaan kokoamaan itselleen uskollisia joukkoja Pietarin takaisinvaltaukseen. Kerenskin määräyksestä kenraali Krasnovin komentamat kasakkajoukot yrittivät hyökätä pääkaupunkiin etelästä. Samanaikaisesti Pietarin junkkarikoulujen upseerioppilaat nousivat bolševikkien vastaiseen kapinaan 11. marraskuuta (29. lokakuuta). Bolševikit saivat kuitenkin ajoissa täydennyksiä Kronstadtista ja muista vallankumousta tukeneista Venäjän Itämeren-laivaston varuskunnista.[2] Vasemmistoeserriä kannattanut eversti Mihail Muravjov suostui johtamaan Pietarin puolustusta ja määräsi Kerenskiä inhonneen eversti Paul Waldenin puolustamaan kaupungin eteläpuolella olevia Pulkovon kukkuloita.[3]

Muravjovin punakaarteista ja vallankumouksellisista matruuseista koostuneet joukot onnistuivat pysäyttämään Krasnovin etenemisen Hatsinassa. Ratkaiseva taistelu käytiin Pulkovon kukkuloilla 12. marraskuuta (30. lokakuuta). Krasnovilla oli vain 700 miestä, 12 kevyttä tykkiä ja yksi panssarivaunu, kun taas bolševikeilla oli ainakin 5 000 miestä.[3] Bolševikki Pavel Dybenko sai puhuttua kasakat pettämään komentajansa, jolloin nämä luovuttivat Krasnovin vangiksi ja laskivat aseensa. Junkkarikoulut antautuivat. Kapina päättyi bolševikkien miehittäessä Hatsinan 14. (1.) marraskuuta. Kerenski pakeni maasta.[2] Lyhyeksi jäänyttä kapinaa on luonnehdittu Venäjän sisällissodan alkusoitoksi. Vapaaksi päässyt Krasnov komensi myöhemmin Donin kasakoita valkoisten puolella.[1]

Lähteet

  1. Evan Mawdsley: The Russian Civil War, s. 4. Birlinn 2011. Google Books (englanniksi)
  2. Mirko Harjula: Itämeri 1914-1921 – Itämeren laivastot maailmansodassa sekä Venäjän vallankumouksissa ja sisällissodassa, s. 71–72. Books on Demand, Helsinki 2010. Google Books
  3. Christer Pursiainen: Trotski, s. 168–169. Gummerus 2011.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.