Kerameikos

Kerameikoksen hautamuistomerkkejä ja niiden kopioita Hautojen kadulla.

Eridanos-joen uomaa Kerameikoksessa.

Kerameikoksen kaupunginosa sai nimensä lukuisista siellä asuneista ja toimineista savenvalajista ja maljakkomaalareista. Samaa juurta on sana ”keramiikka”. Savenvalanta alueella perustui kaupunginosan halki virranneen pienen Eridanos-joen rantojen hyvään saviainekseen. Kerameikos oli tunnetun, antiikin Kreikan merkittävimpiin paikalliskeramiikkoihin kuuluneen attikalaisen keramiikan päätuotantopaikka.[1] Kreikkalaisessa mytologiassa alueen nimi perustui heeros Keramokseen, joka oli Dionysoksen ja Ariadnen poika.[7]

Muurin ulkopuolella Eridanoksen rannat kärsivät usein joen tulvimisesta, ja siksi aluetta käytettiin lähinnä hautausmaana. Se kehittyi ajan kuluessa antiikin Ateenan tärkeimmäksi hautausmaaksi. Alueen varhaisimmat haudat on ajoitettu jo varhaiselle helladiselle kaudelle noin ajalle 2700–2000 eaa., ja hautausmaa on laajentunut huomattavasti submykeneläisellä kaudella noin 1100–1000 eaa. ja edelleen geometrisella (n. 1000–700 eaa.) ja arkaaisella kaudella (n. 700–480 eaa).[1]

Kerameikoksen demos perustettiin Kleistheneen uudistuksessa arkaaisen kauden lopulla vuonna 508 eaa. Sillä oli kuusi edustajaa Ateenan bulessa eli neuvostossa.[8] Demoksen kansalaisesta käytettiin demonyymiä ek Kerameōn (ἐκ Κεραμέων) tai Kerameus (Κεραμεύς).[2]

Kerameikoksen hautausmaa säilyi käytössä läpi klassisen, hellenistisen ja roomalaisen kauden aina varhaiselle kristilliselle kaudelle noin 500-luvulle jaa. saakka.[1] Hautausmaalle haudattiin erityisesti merkkihenkilöitä sekä sodissa kaatuneita. Perikles piti tunnetun Perikleen hautajaispuheen hautausmaalla peloponnesolaissodan alkupuolella vuonna 430 eaa.[5]

Kerameikos kärsi suuria vaurioita Sullan johtamien roomalaisten hyökkäyksessä vuonna 86 eaa. Roomalaiset valtasivat lopulta Ateenan murtautumalla kaupunginmuurien läpi juuri Kerameikoksen kohdalla.[9]

Kerameikoksen alueen arkeologiset kaivaukset alkoivat vuonna 1870. Niitä suoritti Ateenan arkeologinen seura Stéfanos Koumanoúdiksen johdolla. Tämän jälkeen kaivauksia jatkoivat saksalaiset arkeologit Alfred Brueckner ja Ferdinand Noack. Vuodesta 1913 kaivauksia on suorittanut Saksan arkeologinen instituutti Ateenassa. Aluetta kunnostettiin merkittävästi arkeologisena nähtävyytenä Ateenan olympialaisten vuonna 2004 alla.[1]

Kerameikoksen arkeologinen alue sijaitsee Ateenan nykyisen keskustan länsipuolella. Sitä rajaavat nykyiset kadut Ermoú, Peiraiós ja Agíon Asomáton. Alueen sisäänkäynti on Ermoú-kadun puolelta.[1][5]

Arkeologinen alue koostuu osasta antiikin aikaista kaupunginmuuria eli Themistokleen muuria sekä sen kahden portin, Dipylon-portin ja Pyhän portin, sekä niiden kautta kulkeneiden teiden alueesta. Pääosa arkeologisesta alueesta on kaupunginmuurin pohjoispuolella sijainneen Kerameikoksen hautausmaan aluetta, jossa on useita hautamuistomerkkejä ja niiden kopioita. Arkeologiseen alueeseen kuuluu myös pieni osa muurin eteläpuolista aluetta, jonka merkittävin rakennus on Pompeion. Arkeologinen museo sijaitsee alueen lounaiskulmassa.[5][6]

Kaavakuva Kerameikoksen arkeologisesta alueesta.

  Arkaainen kausi

  Klassinen kausi

  Bysanttilainen kausi

  Nykyaika

Kerameikoksen merkittävimpiä rakennuksia ja rakennelmia ovat (numerot viittaavat kaavakuvaan):

Themistokleen muuri ja sen portit alueella

Themistokleen muurina tunnettu Ateenan kaupunginmuuri rakennettiin persialaissotien jälkeen vuonna 478 eaa. suojaksi spartalaisia vastaan. Se kiersi koko kaupungin. Kerameikoksessa muuri jakoi kaupunginosan kahteen osaan, muurien sisäpuolella olleeseen Sisempään Kerameikokseen ja muurien ulkopuolelle jääneseen Ulompaan Kerameikokseen. Muuri leikkaa kaupunginosan alueen suunnilleen koillis-lounaissuunnassa, ja osa siitä on säilynyt arkeologisen alueen eteläosassa.[5][6]

Muurissa oli kaupunginosan alueella kaksi porttia, jotka tunnettiin nimillä Dipylon-portti ja Pyhä portti. Dipylon-portti oli muurin suurin ja merkittävin portti. Sen läpi kulki tie, joka tunnettiin portilta kaupunkiin eli kaakkoon päin Panathenaia-juhlan tienä. Se johti Agoran läpi Akropoliille, ja sitä käytti muun muassa Panathenaia-juhlan kulkue. Portilta ulospäin sama tie tunnettiin Akademeian tienä, sillä se johti kyseiseen gymnasioniin ja Platonin Akatemialle. Pyhän portin läpi kulki puolestaan Pyhä tie, joka johti Ateenasta Eleusiihin ja oli Eleusiin mysteereiden vuotuisen kulkueen käyttämä tie.[5][6] Dipylon-portilla sisäänkäynnin vasemmalla puolella oli lähdekaivorakennus, joka rakennettiin noin vuonna 307–304 eaa. ja tarjosi matkaajille juomavettä.[10]

• 
  Themistokleen muuria Kerameikoksessa.
• 
  Dipylon-portin jäänteitä.
• 
  Pyhän portin (vas.) ja Pompeionin (oik.) jäänteet.
• 
  Eridanos-joen aukko kaupunginmuurissa.

Pompeion

Pompeion sijaitsi Pyhän portin ja Dipylon-portin välissä Panathenaia-juhlan tien alkupisteessä juuri muurien sisäpuolella. Antiikin Ateenan merkittävimmän juhlan Panathenaia-juhlan suuri juhlakulkue sai alkunsa rakennukselta, ja sitä käytettiin kulkueen valmisteluihin, kuten hekatombiuhrin eli 100 naudan uhraamiseen. Rakennus koostui suuresta pylväiden ympäröimästä peristyylipihasta. Pompeion rakennettiin 400-luvun eaa. loppupuolella ja se tuhoutui Sullan johtamien roomalaisten hyökkäyksessä vuonna 86 eaa.[5][6]

Haudat ja hautalöydöt

Kerameikoksen alueelta on löydetty tuhansia hautoja ja suuri määrä hautamuistomerkkejä. Hautausmaa on ollut hyvin laaja, ja ulottunut kauas arkeologisen alueen ulkopuolelle, sillä hautoja on löydetty myös muun muassa lännempänä sijaitsevan Kerameikóksen metroaseman rakennustöiden yhteydessä.[6]

Monet haudat oli sijoitettu alueen teiden varsille, ja monet hautamuistomerkit ovat suurikokoisia ja hienosti koristeltuja. Tunnetuimpiin kuuluvat Deksileoksen, Hegeson, Lysimakhideen, Demetrian ja Pamfilen, Thersandroksen, Simykoksen sekä Pythagoraan haudat sekä Dionysios Kollytoslaisen hauta suurine härkämuistomerkkeineen.[5] Monet tärkeimmät haudat ovat Pyhästä tiestä haarautuvan niin kutsutun Hautojen kadun varrella alueen länsiosassa. Alueella on lukuisia hautamuistomerkkejä ja niiden kopioita, sillä monet merkittävimmistä muistomerkeistä on siirretty suojaan alueen arkeologiseen museoon. Kerameikoksesta peräisin olevia hautakiviä on myös Kansallisessa arkeologisessa museossa. Alueen tunnettuihin veistoslöytöihin lukeutuvat muun muassa Dipylonin kuros ja Pyhän portin kuros.

Kerameikoksen haudoista ovat peräisin monet merkittävimmät ateenalaiset keramiikkalöydöt. Ne antavat hyvän kuvan attikalaisen keramiikan kehityksestä geometriselta kaudelta klassiselle kaudelle. Merkittäviä varhaisia löytöjä ovat monet niin kutsutut Dipylon-vaasit, kuten Dipylon-amfora. Löytöihin lukeutuu myös muun muassa niin kutsuttu Dipylonin oinokhoe, joka tunnetaan siinä olevasta Dipylon-piirtokirjoituksesta. Se on yksi varhaisimpia kreikkalaisella aakkostolla kirjoitettuja tekstejä (n. 740 eaa.).[1]

• 
  Hautoja Kerameikoksen hautausmaalla.
• 
  Hautakiviä lähellä arkeologista museota.
• 
  Lysimakhideen hautamuistomerkin kopio.
• 
  Demetrian ja Pamfilen hautastelen kopio.
• 
  Dionysios Kollytoslaisen hautamuistomerkin kopio.
• 
  Dionysios Kollytoslaisen hautamuistomerkin härkä, n. 345–340 eaa. Kerameikoksen arkeologinen museo.
• 
  Deksileoksen hautastelen kopio.
• 
  Deksileoksen hautastele, n. 390 eaa. Kerameikoksen arkeologinen museo.
• 
  Hegeson ja Koroiboksen hautastelejen kopiot.
• 
  Hegeson hautastele, 400-luvun eaa. loppu. Kansallinen arkeologinen museo.
• 
  Aristomakhoksen hautalekyytin kopio.
• 
  Aristomakhoksen hautalekyytti. Kerameikoksen arkeologinen museo.

Eridanos-joki

Kerameikoksen alueen poikki virtasi kaakkois-luoteissuunnassa pieni Eridanos-joki. Sillä oli kaupunginmuurissa oma holvattu aukko Pyhän portin kohdalla. Joki muuttui antiikin aikana osin katetuksi viemäriksi. Se oli hautautuneena noin 8–9 metrisen maakerroksen alle ja saatettiin uudelleen näkyviin arkeologisissa kaivauksissa 1960-luvulla.[1]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kerameikos Wikimedia Commonsissa