Kenia

Kenian pinta-ala on 580 367 neliökilometriä. Sillä on maarajaa Etiopian, Somalian, Tansanian ja Ugandan kanssa yhteensä 3 477 kilometriä ja rannikkoa 536 kilometriä.[1]

Kenian maasto nousee rannikon alavasta tasangosta kohti maan keskiosan vuoriketjuja, joiden korkeimmat huiput kohoavat kolmeen kilometriin. Afrikan toiseksi korkein vuori Mount Kenya yltää 5 199 metriin merenpinnasta. Itä-Afrikan hautavajoama halkoo maata Nairobin pohjoispuolella. Siitä pohjoiseen on kuiva tasankoalue.[5]

Vaikka Kenia sijaitsee päiväntasaajalla, sen sademäärät ovat vähäiset verrattuina sademetsäalueisiin. Ne ajoittuvat kahteen sadekauteen.[6] Vain rannikolla vallitsee tropiikille tyypillinen kuuma ja kostea ilmasto, vuoristoisemmilla alueilla on korkeuden takia viileämpää. Vuoden keskilämpötila on kuumimmilla alueilla noin 29 °C, viileimmillä 15 °C. Lämpötilan vuodenaikaisvaihtelu on vähäistä: viileimpänä aikana kesäkuusta syyskuuhun on noin kaksi astetta viileämpää kuin muulloin.[7] Korkeimmilla alueilla kuten Elgon- ja Keniavuorilla on vuosittain pakkasta ja osa sateesta tulee lumena.[6]

Sadekaudet aiheuttaa pasaatien kohtaamisvyöhyke, joka auringon zeniittiasemaa seuraten kulkee maan yli kahdesti vuodessa. Se kulkee pohjoisesta etelään lokakuusta joulukuuhun jolloin saadaan "lyhyet sateet", ja palaa etelästä pohjoiseen maaliskuusta toukokuuhun ("pitkät sateet"). Kummankin sadekauden aikana saadaan tyypillisesti 50-200 mm sadetta. Sateissa on suurta ajallista ja paikallista vaihtelua. Intian valtameren lämpötila vaikuttaa pasaatien kohtaamisvyöhykkeen liikkeisiin. El Niño-ilmiö tuntuu täälläklin, ja aiheuttaa yleensä rankemmat lyhyet sateet.[7]

Keniassa elää monia suuria nisäkkäitä, kuten elefantteja, leijonia, kirahveja, seeproja ja antilooppeja sekä harvinaisia lintulajeja. Metsästys ja kasvava väkiluku saivat eläinten määrän vähenemään 1900-luvulla. Niinpä valtio rajoitti metsästystä ja perusti suojelualueita jäljellä olevan luonnon suojelemiseksi.[8] Kaikkiaan kahdeksan prosenttia Kenian pinta-alasta on suojelualuetta: luonnonpuistoja, kansallispuistoja tai muuta kansallista suojelualuetta. Kenian 23 maalla sijaitsevaa ja kuusi merellistä kansallispuistoa kuuluvat maan tärkeimpiin matkailukohteisiin.[9][10] Niistä suosituimpia ovat Nairobin kansallispuisto pääkaupungin liepeillä, Masai Mara, jossa monenlainen suurriista on yleistä, Amboselin kansallispuisto ja Tsavo afrikannorsuineen sekä Nakurujärven kansallispuisto flamingoineen.[11] Sibiloin kansallispuistossa elää maailman suurin krokotiilipopulaatio.[12] Dendrosenecio keniensis on Kenian vuorten endeeminen kasvilaji, jonka varsi kasvaa kuusimetriseksi ja kukat voivat kasvaa yli metrin korkuisiksi. Vuorilla kasvaa villeinä myös Lobelia keniensis. Nämä erikoiset kasvit kestävät sen, että lämpötila laskee öisin pakkasen puolelle.[13]

Kenian järvet ovat alkaneet tulvia 2010-luvulta alkaen. Syyksi on arveltu sisällä syntyviä muutoksia, joiden vuoksi maaperän vesivarantoja nousee pinnalle. Sittemmin on todennäköisempänä syynä alettu pitää ilmastonmuutosta. Kenian läntisellä ylängöllä sademäärät lisääntyvät, mutta myös ihmisen toiminta vaikuttaa, sillä rinteiden puusto on hakattu pois ja vesi pääsee virtaamaan laaksojen uomiin ja niiden kautta järviin.[14]

Järvien tulvimisesta johtuu, että suolavetinen Bogoriajärvi ja makeavetinen Baringojärvi ovat vaarassa yhdistyä, ja Bogoriajärven eliömaailma kärsii.[14]

Itä-Afrikasta on löydetty proto­hominidien fossiileja noin 20 miljoonan vuoden takaa. Turkana­järven kaivauksissa Keniassa niitä on löydetty 2–4 miljoonan vuoden takaa.[15]

Kuušilaisten kielten puhujat nykyisen Sudanin ja Etiopian alueelta asettuivat nyky-Keniaan noin 2000-luvulla eaa. 1000-luvulla saapuivat niloottisten ja bantu­kielten puhujat, joita on nykyään kaksi kolmasosaa Kenian väestöstä. Arabien kauppa Kenian rannikolla alkoi ensimmäisellä vuosisadalla. Arabian kielestä vaikutteita saanut bantukieli swahili syntyi alueella kaupan myötä.[16]

Arabikauppiaiden vaikutuksen katkaisi portugalilaisten saapuminen vuonna 1498. Eurooppalaiset kuitenkin kolonisoivat maan vasta 1800-luvun lopulla. Brittiläinen tutkimus 1800-luvun puolivälistä johti Brittiläisen Itä-Afrikan protektoraatin muodostamiseen vuonna 1895. Samana vuonna britit aloittivat rautatien rakentamisen Mombasasta Victorianjärvelle.[16] Britit kannustivat eurooppalaisten uudisasukkaiden asettumista hedelmällisille keskiylängöille, mikä johti kikujujen ajamiseen pois heidän asuinalueiltaan. Myös hauta­vajoaman ja länsiylänköjen aluetta otettiin maasailta ja kalenjineilta eurooppalaisten käyttöön.[17] Muualla brittien läsnäolo oli vähäistä.

Vuonna 1920 Keniasta tuli virallisesti Yhdistyneen kuningaskunnan siirtomaa.[18] Afrikkalaiset saivat ensimmäistä kertaa äänivaltaa maan hallinnossa vuonna 1944, jolloin muutama brittien valitsema paikallinen otettiin parlamenttiin.[17]

Vuosina 1952–1959 siirtomaa oli hätätilassa kikujujen Mau Mau -kapinan vuoksi, joka kohdistui siirtomaavaltaan ja erityisesti sen maapolitiikkaa vastaan. Kymmeniä tuhansia kuoli taisteluissa ja siirtoleireillä. Brittien tappiot olivat 650 miestä. Tänä aikana paikalliset saivat merkittävää äänivaltaa maan asioissa. Ensimmäiset suorat vaalit järjestettiin vuonna 1957. Tuleva valtionpäämies Jomo Kenyatta vangittiin kapinan yhteydessä ja vapautettiin kotiarestiin vasta vuonna 1959.[18]

Keniasta tuli itsenäinen 12. joulukuuta 1963, ja se liittyi seuraavana vuonna Kansainyhteisöön. Tasavalta maasta tuli vuonna 1964.[18]

Kenian ensimmäinen presidentti oli Jomo Kenyatta vuosina 1964–1978, oikealta nimeltään Kamau wa Ngengi. Hän oli kikuju ja edusti Kenian Afrikkalainen Unioni -puoluetta (Kenya African National Union; KANU), jolla ei ollut juuri vastustajia. Kenyattan varapresidentti Oginga Odinga eroaa vuonna 1966 ja hänen johdollaan perustettiin vasemmistolainen Kenian kansanliitto (Kenya People’s Union; KPU) vuonna 1966, mutta se kiellettiin vuonna 1969 ja sen johtajat vangittiin. KPU:n kieltämistä oli edeltänyt hallituksen ministerin Tom Mboyan murha ja siitä seuranneet etniset levottomuudet. Kenyatta valittiin uudelleen presidentiksi vuonna 1974.[19]

Kenyattan kuollessa vuonna 1978 häntä seurasi hänen varapresidenttinsä Daniel arap Moi, josta tuli KANU:n johtaja ja maan toinen presidentti.[19]

Kesällä 1982 Kenia muutettiin virallisesti KANU:n johtamaksi yksipuoluejärjestelmäksi. Kaksi kuukautta myöhemmin upseerit ja eräät opposition voimat yrittivät vallankaappausta, jonka armeijan hallitukselle uskolliset yksiköt kuitenkin kukistivat. Moin hallitus oli hyvin korruptoitunut. Yhdysvallat liittolaisineen tuki Keniaa, koska se oli etuvartio kommunististen maiden tukemia Etiopiaa ja Tansaniaa vastaan.[19]

Kylmän sodan päätyttyä yksipuoluejärjestelmästä luovuttiin vuonna 1991 maan perustuslaissa ja vuonna 1992 järjestettiin ensimmäiset monipuoluevaalit. KANU ja Moi säilyttivät asemansa vuosien 1992 ja 1997 vaaleissa, mutta vuonna 1997 KANU joutui turvautumaan ensimmäistä kertaa muiden puolueiden tukeen jatkaakseen hallitsemista.[19]

Vuonna 1998 tuhoisassa pommi-iskussa Yhdysvaltain Kenian suurlähetystöön Nairobissa kuoli 213 ihmistä. Iskusta tuomittiin vuonna 2001 Yhdysvalloissa saudiarabialainen, terroristijohtaja Osama bin-Ladeniin kytköksissä oleva mies elinkautiseen vankeuteen.[20]

Lokakuussa 2002 oppositiopuolueet ja KANU:sta eronneet muodostivat Kansallisen sateenkaarikoalition (National Rainbow Coalition; NARC), ja sen ehdokas Mwai Kibaki valittiin maan kolmanneksi presidentiksi äänivyöryllä.[18]

Keniassa järjestettiin yhdistetyt parlamentti-, paikallis- ja presidentinvaalit 27. joulukuuta 2007. Ääntenlaskennan viivytysten jälkeen presidentti Mwai Kibaki julistettiin presidentiksi toiselle kaudelle 30. joulukuuta 2007. Vaalituloksen tökerö väärentäminen[21] johti opposition protestointiin ja väkivaltaisiin levottomuuksiin, joissa kuoli yli 1 500 henkeä.[22] Väkivaltaisuuksia käytiin kikuju- ja luo-heimojen välillä, mikä on jakanut kansan kahtia. Levottomuuksia on esiintynyt koko maassa, ja Kenian poliisille annettiin lupa tappaa. Lisäksi opposition edustaja surmattiin kotiovelleen. Esimerkiksi Kisumussa, Migorissa, Eldoretissa, Kakamegassa ja osassa Mombasaa on ollut erityisen levotonta. Nairobin suurimmissa slummeissa tilanne oli väkivaltainen ja arvaamaton.[23]

Kansanedustajan paikalta putosi esimerkiksi Kibakin hallituksen ministereistä peräti 21. Yleisesti Raila Odingan ODM-puolue oli vaalien suuri voittaja. ODM sai peräti 99 edustajaa uuteen 210-paikkaiseen parlamenttiin. Kibakin edustama PNU-puolue sai vain 46 edustajapaikkaa ja ODM-Kenya 16 paikkaa. KANU-puolueelle, jota aikanaan johti entinen presidentti Daniel Arap Moi, tuli 14 paikkaa.[1]

Vuonna 2011 itäistä Afrikkaa koetteli pahin kuivuus vuosikymmeniin.[18]

Vuonna 2012 Keniasta löydettiin öljyä.[18]

Loppuvuonna 2012 oli useita verisiä yhteenottoja, jotka liittyivät maanomistukseen, muslimien asemaan ja etnisten ryhmien välisiin kiistoihin.[18]

Somalian Al-Shabaab haluaa Kenian joukot pois Somaliasta, ja on vuosina 2012–2013 tehostanut vaatimuksiaan useilla iskuilla joissa on kuollut kymmeniä ihmisiä.[18]

Jomo Kenyattan poika Uhuru Kenyatta voitti vuoden 2013 presidentinvaalit täpärästi.[18]

Elokuussa 2017 Keniassa pidettiin presidentinvaalit, joissa ilmoitetun vaalituloksen mukaan istuva presidentti Uhuru Kenyatta voitti vastaehdokkaansa Raila Odingan saatuaan 54 prosenttia äänistä. Oppositioehdokas Odinga piti vaalitulosta vilpillisenä ja Kenian korkein oikeus asettui samalle kannalle ja kumosi vaalituloksen.[24] Ratkaisu oli historiallinen, koska koskaan aikaisemmin ei minkään Afrikan maan oikeuslaitos ollut tehnyt vastaavanlaista ratkaisua.[25]

Lokakuussa 2017 pidettiin uusintavaalit, joissa Kenyatta sai 98% äänistä, sillä oppositio boikotoi vaaleja. Korkein oikeus hylkäsi uusintavaaleista tehdyt valitukset. Maassa oli levottomuuksia vaalien jälkeen opposition kannattajien ja poliisin välillä.[26] Marraskuussa 2017 Uhuru Kennyatta vannoi virkavalansa toiselle kaudelleen Kenian presidenttinä.[27]

Maaliskuussa 2018 presidentti Kenyatta ja oppositiojohtaja Raila Odinga lopettivat keskinäisen vihanpitonsa kädenpuristukseen, joka sai Keniassa hyvin merkittävän symbolisen merkityksen (The Handshake). Miesten isät Jomo Kenyatta ja Oginga Odinga olivat jo itsenäisen Kenian historian alkuvaiheessa välirikkonsa jälkeen toistensa keskeiset poliittiset vastustajat.[28]

Kenyattan ja Odingan sovinto on aiheuttanut voimakkaita sisäisiä erimielisyyksiä hallitsevassa Jubilee-puolueessa, joka on jakaantunut presidentti Kenyattan ja varapresidentti William Ruton tukijoihin.[29] Kenyattan ja oppositiopuolue ODM:n johtajan Odingan on katsottu liittoutuneen keskenään Kenyattan puoluetoverin ja maan kakkosmiehen William Ruton tukijoukkoja vastaan.[30]

Freedom Housen vuoden 2022 raportin mukaan Keniassa järjestetään säännöllisesti monipuoluevaaleja. Laaja korruptio ja turvallisuusjoukkojen raakuus ovat kuitenkin edelleen vakavia ongelmia. Maan media- ja kansalaisyhteiskunnan sektorit ovat vilkkaita, vaikka toimittajat ja ihmisoikeuksien puolustajat ovat edelleen alttiina rajoittaville laeille ja pelottelulle.[34]

Kenian presidentti William Ruto erotti joulukuun 2022 alussa neljä vaalivaltuutettua, jotka kieltäytyivät hyväksymästä viimeisten presidentinvaalien tuloksia, jotka tuottivat hänen voittonsa.[35]

• Väestöennuste vuodeksi 2050: 44,0 milj.
• Keskimääräinen väestönkasvu vuosina 2000–2005: 1,5 %
• Odotettavissa oleva elinikä: 57,86 vuotta (2010)
• Lukutaitoisten osuus aikuisväestöstä: 85 % (2003)
• Kielet: englanti (virallinen), swahili (virallinen), useita paikallisia kieliä
• Uskonnot: protestantit (sis. anglikaanit) 45 %, katoliset 33 %, paikalliset uskonnot 10 %, muslimit 10 %, muut 2 %[1]

Kenia on onnistunut taistelussa AIDSia vastaan ja viime vuosien aikana uusien tartuntojen määrä on saatu laskuun.[47] Tietoisuus taudista ja sen leviämistavoista on valistusohjelmien ansiosta tavoittanut lähes koko kansan.[48] Lääkitystä saavien osuus on kasvanut dramaattisesti: vuonna 2003 antiretroviruslääkkeitä sai viisi prosenttia tarvitsevista, vuonna 2009 jo yli 70 prosenttia.[48]

Kenialla ei ole varoja AIDSin torjuntaan. Vaikka Kenian hallitus on jo viiden vuoden ajan käyttänyt vuosittain 34 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria AIDSin vastaiseen työhön, tämä ei riitä edes kolmanneksen rahoitusosuuteen, vaan vuonna 2009 yli 70 prosenttia kokonaisrahoituksesta saatiin avustuksina.[48]

Vuonna 2012 Kenian väestöstä 1,6 miljoonalla oli HIV-tartunta; 200 000 heistä on lapsia, joten 6,1 prosenttia aikuisväestöstä oli HIV-positiivisia. HIV on yleisempää naisilla: 1,4 miljoonasta HIV-positiivisesta aikuisesta 820 000 oli naisia. Maassa oli miljoona AIDS-orpoa.[49]

Kaupungeissa HIV on suhteessa yleisempää kuin maaseudulla, mutta koska valtaosa väestöstä asuu maaseudulla, myös enemmistö HIV-potilaista – vuonna 2010 noin miljoona henkeä – asuu maaseudulla, kun taas kaupungeissa heitä asui alle 400 000.[48]

Vesi ja sanitaatio ovat vahvasti mukana Kenian kansallisessa kehityssuunnitelmassa, ja puhtaan veden saanti onkin parantunut vuosikymmenien kuluessa. Toisaalta 20–40 vuotta sitten avustusrahoilla rakennetut vesi- ja viemärijärjestelmät ovat rappeutumassa ylläpidon puuttuessa. Vuonna 2005 puhdasta juomavettä oli käytössä 89 prosentilla kaupunkien väestöstä ja 49 prosentilla maalaisista. Veden tarve kuitenkin kasvaa väestönkasvun ja ilmastonmuutoksen myötä ja maantieteelliset erot veden saannissa ovat suuret. Nairobissa puhdasta juomavettä on saatavilla 92 prosentilla asukkaista, kun läntisessä Keniassa vain 13 prosentilla. Samoin erot hygieniassa ovat suuret alueittain. Käymälöitä on Nairobissa lähes jokaisen saatavilla, mutta maan koillisosassa vain joka neljännellä.[43]

Kun puhtaasta vedestä on pulaa ja hygienia on riittämätöntä, saastuneen veden takia sairastutaan moniin tappaviin tauteihin, kuten ripuliin. Puhtaan veden puutteen vuoksi naiset joutuvat kulkemaan usein 10–15 kilometrin matkan veden äärelle. Tytöt osallistuvat usein vedenhakuun, mikä vaikeuttaa heidän mahdollisuuttaan käydä koulua.[50]

Teeviljelmä Keniassa.

Keniaa ja sen naapurimaata Etiopiaa vaivaavat toistuvat kuivuusongelmat. Vuoden 2005 kuivuus oli pahin vuosikymmeniin.[51] Vuonna 2009 uutisoitiin, että 2,5 miljoonaa ihmistä sai ruoka-apua ja kuivuuden pahetessa avuntarvitsijoita oli vielä 1,3 miljoonaa lisää.[52]

Arvioiden mukaan maanviljely sekä kahvin ja teen tuotanto vaikeutuvat Keniassa ilmastonmuutoksen lisätessä kuivuutta. Ratkaisuja on etsitty uusien viljelyalueiden raivaamisesta käyttöön. Asiantuntijat ovat muun muassa esittäneet, että Mount Kenyan alueen teentuotantoa voitaisiin jatkaa siirtämällä teeviljelmät korkeammalle vuoren rinteelle.[53] Tämä kuitenkin merkitsisi metsien hakkuuta, mikä vahingoittaisi ympäristöä.

YK:n mukaan Keniassa ankarat tulvat, pidentyneet kuivuuskaudet ja epäsäännölliset sateet ovat jo arkea. Keniassa ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät väkivaltaisina konflikteina Ugandan, Etiopian ja Somalian rajojen lähellä. UNDP:n mukaan viime vuosina sateet ovat olleet erittäin epäsäännöllisiä ja monet ihmiset ovat joutuneet myymään koko omaisuutensa selvitäkseen. Kurjuus näkyy alle viisivuotiaiden aliravitsemuksen kasvuna. Ilmastopakolaiset lähtevät hakemaan elantoa kaupungeista, kuten Nairobista ja Mombasasta.[54][55]

Avustusrahojen osuus Kenian vuoden 2010 budjetista on noin viisi prosenttia.[56]

Kenia on yksi Suomen kahdeksasta kehitysyhteistyön pääkumppanimaasta. Hyvä hallinto, metsätalous sekä energiantuotanto ovat Suomen ensisijaisia kehitysyhteistyön kohteita Keniassa. Suomi tukee myös Keniassa toimivia paikallisia, suomalaisia ja kansainvälisiä järjestöjä. Suomen kehitysyhteistyö Kenian kanssa alkoi jo 1960-luvulla, ja sen piiriin on kuulunut muun muassa maaseudun terveydenhuollon, ravinnon ja veden saatavuuden parantamista sekä metsätalouden ja osuuskuntatoiminnan kehittämistä.[57][58]

Kenialainen keittiö on osa itäisen Afrikan ruokakulttuuria, jossa melkein kaikki ruoka valmistetaan keittämällä vedessä tai kookos­maidossa, uppopaistamalla öljyssä tai grillaamalla avohiilloksella. Ruokaa paahdetaan myös kuumilla kivillä tai rautapannulla. Perinteinen liesi on kolmen kiven keskelle sytytetty nuotio. Polttopuiden niukkuuden takia polttoaineena käytetään myös kuivaa eläinten lantaa. Maissia käytetään paljon, ja siitä valmistettua puuroa, ugalia, syödään koko itäisessä Afrikassa. Ugalia syödään sormin oikealla kädellä, ja sen avulla nostetaan kastiketta tai muhennosta suuhun.[61] Kikujuiden perusruokaa on irio, herneistä, maissista ja perunasta tehty maustettu sose.[62] Miltei joka ruokalajissa käytetään tomaattia, sipulia, inkivääriä ja chiliä. Rannikkoalueilla kookosmaidon käyttö on myös yleistä. Tilapia-kirjoahven tai pienen silakan näköinen ndaga ovat paikallisia kalalajeja. Kalat yleensä kuivataan ja haudutetaan muhennokseksi.[63]

Ngũgĩ wa Thiong’o on kenialainen kikujunkielinen kirjailija, jota on pidetty varteenotettavana Nobelin kirjallisuuspalkinnon ehdokkaana. Hän on ollut yhteiskunnallisesti aktiivinen ja sen takia vankilassa ja maanpaossa. Ngugi aloitti kirjoittamalla englanniksi, mutta siirtyi myöhemmin kikujunkieleen.[64] Muita nykykirjailijoita ovat Marjorie Oludhe Macgoye, Grace Ogot ja Rebecca Njau.[65]

Kenian media-alaa hallitsee pieni joukko suuria toimijoita, kuten valtion omistama Kenya Broadcasting Corporation.[66] Televisio on tärkein uutislähde kaupunkialueilla[67] ja radio on tärkeä maaseutualueilla, joissa suurin osa kenialaisista asuu[66].

Kenian media-alaa hallitsevat suuret yritykset. Freedom Housen mukaan hallitus ja turvallisuusjoukot pelottelevat toimittajia, mikä toisinaan aiheuttaa itsesensuuria.[66] Toimittajat ilman rajoja -järjestön julkaiseman vuosiraportin (2020) mukaan lehdistönvapaus on heikentynyt Keniassa. Maa on sijalla 103 arvioidusta 180 maasta ja kuuluu maailmanlaajuisesti lehdistönvapauden viisiportaisella asteikolla keskitasoon, ongelmallisen lehdistönvapauden luokkaan.[68] Viestintävapauden rajoituksia on perusteltu poliittisella tilanteella ja turvallisuushuolilla. Turvallisuusjoukot ja yleisö hyökkäävät fyysisesti lehdistön kimppuun vaalikampanjoiden kuluessa, poliitikot uhkailevat toimittajia, toimittajien laitteita takavarikoidaan, ja toimituksellista sisältöä sensuroidaan. Alkuvuonna 2018 suljettiin neljä kaupallisen television kanavaa, kun nämä olivat lähettäneet suorana oppositiojohtajan presidenttiä arvostelleita esityksiä.[69]

Keniassa toimii kuusi julkista ja noin 13 yksityistä yliopistoa. Niissä on yhteensä noin 50 000 opiskelijaa, joista 40 000 julkisissa yliopistoissa. Koulunsa päättäneistä noin joka neljäs pääsee jatkamaan korkeakoulussa. Näiden lisäksi maassa on noin 60 000 toisen asteen oppilasta.[5] Vanhin ja suurin yliopistoista on Nairobin yliopisto, joka perustettiin vuonna 1956[70]. Kenyattan yliopisto toimii myös Nairobin lähistöllä. Sen historia alkaa vuodesta 1965.[71]