Ken Burns

Kenneth Lauren ”Ken” Burns (s. 29. heinäkuuta 1953 Brooklyn, New York) on yhdysvaltalainen dokumenttielokuvien ohjaaja ja tuottaja, joka on keskittynyt elokuvissaan Yhdysvaltojen sota- ja kulttuurihistoriaan[1]. Hänen merkittäviä töitään ovat television minisarjat The Civil War (1990), Baseball (1994), Jazzin historia (2001), Amerikkalaiset sodassa (2007) ja The National Parks: America’s Best Idea (2009).

Ken Burns
Ken Burns vuonna 2019.
Ken Burns vuonna 2019.
Henkilötiedot
Koko nimi Kenneth Lauren ”Ken” Burns
Syntynyt29. heinäkuuta 1953
Brooklyn, New York
Kansalaisuus Yhdysvallat
Ammatti dokumenttielokuvien ohjaaja ja tuottaja
Ohjaaja
Tunnetuimmat ohjaukset
  • The National Parks: America’s Best Idea (2009)
  • Amerikkalaiset sodassa (2007)
  • Jazzin historia (2001)
  • Baseball (1994)
  • The Civil War (1990)
Aiheesta muualla
Viralliset kotisivut
IMDb
Allmovie
TMDb

Ken Burnsin isä toimi antropologina, mutta Burnsillä ei ole mitään koulutusta historiantutkimuksessa. Hän sanoo halunneensa elokuvaohjaajaksi jo 12-vuotiaana, ja hän kiinnostui dokumenttielokuvasta opiskellessaan Hampshire Collegessa Amherstissä, Massachusettsin osavaltiossa. Ensimmäinen elokuva, jonka parissa hän työskenteli, sattui olemaan historia-aiheinen dokumentti, ja siinä lajityypissä Burns on pitäytynyt.[1]

Burns aloitti uransa lyhytelokuvilla, mutta vuosikymmenten kuluessa hänen projektinsa ovat kasvaneet budjeteiltaan ja kestoiltaan jatkuvasti. Monet hänen vuosituhannen vaihteen jälkeen tekemät minisarjat ovat kestoltaan kukin noin 20 tuntia. Burnsin historiasarjat esitetään Yhdysvalloissa aina julkisella tv-kanavalla PBS:llä. Hän käyttää työkumppaneinaan usein sukulaisiaan: hänen veljensä Ric toimi muun muassa Civil War -sarjan toisena käsikirjoittajana, kunnes aloitti oman elokuvauransa. Myöhemmin Burnsin kanssa ovat työskennelleet hänen tyttärensä Sarah Burns ja tämän aviomies David McMahon. Burnsin vakiotuottaja on Lynn Novick, jonka kanssa hän on tehnyt myös ohjausyhteistyötä.[1] Ken Burns on puolestaan tuottanut muiden dokumentaristien töitä, kuten Barak Goodmanin syöpäaiheisen tv-sarjan Sairauksien keisari (2015).[2]

Ken Burnsin mukaan on nimetty valokuvien elokuvallinen käsittelytekniikka, jossa kamera tekee hitaita panorointeja ja zoomauksia valokuvan yli yksityiskohdasta laajempaan kuvaan tai päinvastoin. Ken Burns effect -nimellä tunnettu tekniikka ei ole Burnsin kehittämä, mutta hänen dokumenttielokuvissaan sitä on käytetty paljon.[1]

Filmografiaa
  • The Civil War (1990)
  • Baseball (1994–2010)
  • Frank Lloyd Wright (1997)
  • Jazzin historia (Jazz, 2001)
  • Amerikkalaiset sodassa (The War, 2007)
  • The National Parks: America’s Best Idea (2009)
  • Yhdysvallat kieltolain aikaan (Prohibition, 2011)
  • USA:n 1930-luvun pölymyrskyt (The Dust Bowl, 2012)
  • Rooseveltin suku (The Roosevelts: An Intimate History, 2014)
  • The Vietnam War (2017, tuotanto)

Lähteet
  1. VanDerWerff, Todd: Ken Burns, America's best-known documentarian, explained Vox.com. 27.9.2017. Viitattu 29.9.2017. (englanniksi)
  2. Niemelä, Kyösti: Laadukas dokumenttisarja kertoo ihmiskunnan taistelusta syöpää vastaan – ”Syöpä tulee aina olemaan läsnä keskuudessamme” Helsingin Sanomat. 13.10.2016. Viitattu 29.9.2017.

    Aiheesta muualla
    • Ken Burns Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.