Kempeleen-Salon osuusmeijeri

Kempeleen-Salon osuusmeijeri oli Kempeleen kunnassa vuosina 1912–1922 toiminnassa ollut meijeri. Meijerirakennus rakennettiin Kempeleeseen Pohjanmaan radan varteen Kempeleen rautatieasemaa vastapäätä, joka nykyiseltään sijaitsee Ristisuon asuinalueella.

Kempeleen-Salon osuusmeijeri
Vuosina 1912–1922 toiminnassa olleen Kempeleen-Salon osuusmeijerin rakennus.
Vuosina 1912–1922 toiminnassa olleen Kempeleen-Salon osuusmeijerin rakennus.
Osoite Rasvatie 2 (rakennuksen nykyinen sijainti)
Sijainti Ristisuo, Kempele (rakennuksen nykyinen sijainti)
Valmistumisvuosi 1912
Julkisivumateriaali kivi
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Kempeleen-Salon osuusmeijeri
Perustettu 1912
Lakkautettu 1922
Kotipaikka Kempele
Toiminta-alue Suomi ja Englanti
Toimiala meijeri
Tuotteet voi

Meijerin toiminnan loputtua rakennus myöhemmin toimi muun muassa Oulun Margariinitehtaan tuotantotiloina sekä Kempeleen kunnantoimistona vuosina 1933–1937. Rakennuksessa asui 1940- ja 1950-luvuilla tunnettu taidemaalari Daniel Pesu. Nykyvuosina rakennus on ollut harrastekäytössä.[1]

Historia

Kempeleessä voin valmistaminen aloitettiin jo 1500-luvulla. Sen aikainen kaikki voi myytiin Oulun kaupungille, joka lastasi ne pääasiassa Tukholmaan meneviin laivoihin.

Voin tärkeyttä kauppatavarana kuvaa hyvin sekin, että kempeleläiset maksoivat ensimmäisen kirkonkellonsa voilla. Voita valmistettiin 1800-luvulle saakka yksinomaan pystyllä mäntäkirnulla, mutta vähitellen otettiin käyttöön myös pyöritettäviä kirnuja, joiden avulla saatiin vähemmällä työllä runsaammin voita. Myöhemmin 1800-luvun lopulla perustettiin useita pieniä meijereitä Kempeleeseen, ja lähipitäjään Liminkaan.

Pohjanmaan radan valmistuttua suurin osa 1800-luvun lopulla Kempeleessä valmistetusta voista lastattiin junaan Kempeleen asemalla, mistä matka jatkui Hankoon, ja sieltä ulkomaille, lähinnä Englantiin. Juna kulki etelään kerran viikossa. Voin myynnin kannattamattomuus alkoi vaivata 1900-luvun alussa, kun monet kempeleläiset maidontuottajat myivät maitonsa mieluummin Ouluun ohi meijerin. Ajan myötä meijeritoiminta Kempeleessä vähin erin näivettyi, ja lakkasi pian kokonaan.

Kempeleen-Salon osuusmeijerin perustaminen

Maaliskuussa 1912 maalaisseuran piirissä aloitettiin keskustella uuden meijeriyhtiön perustamisesta. Tällöin esitettiin myös toivomus, että oulunsalolaiset yhtyisivät hankkeeseen. Seuraavassa kokouksessa päätettiin lopullisesti perustaa uusi meijeri. Perustettavaan meijeriin päätettiin asettaa 800 osuutta.

Meijerissä oli 70–75 osakasta, jotka eivät kuitenkaan pystyneet pitämään sen toimintaa kannattavana. Tuotanto oli 35 000–40 000 kiloa voita vuodessa, joka oli huomattavasti vaatimattomampi määrä kuin edeltävässä meijeriyhtiössä. Meijeri myi voitaan Englantiin ja Ouluun. Elintarvikepulan kiristyessä keväällä 1917 määräsi senaatti lähetettäväksi osan meijeriin tulevasta maidosta Ouluun helpottamaan kaupungin elintarvikepulaa. Suurin osa voista vietiin nyt Ouluun. Määräys peruutettiin vasta joulukuun alussa, ja toiminta pääsi pitkän tauon jälkeen elpymään. Kuitenkin tämän jälkeen meijerituotanto pysyi alhaisena, ja kannatus heikkona.

Vuosien 1917 ja 1918 vaikea tilanne asetti omat rajoituksensa pienen ja taloudellisesti heikon yrityksen toiminnalle. Meijeri kaatui kokonaan taloudellisiin vaikeuksiin vuonna 1922.

Lähteet

  • Hiltunen, Mauno: Kempeleen historia, s. 109–112. Oulu: Kempeleen kunta ja seurakunta, 1982. ISBN 951-99398-1-4.

Viitteet

  1. Kempeleen parhaat palat pähkinänkuoressa (pdf) Kempeleen kunta. Viitattu 24.5.2022.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.