Kemijoki

Kemijoki (ruots. Kemi älv, pohjoissaameksi Giemajohka) on Suomen pisin joki, pituutta sillä on 550 kilometriä. Joki laskee Kemijärven ja Rovaniemen kautta Pohjanlahteen Kemin ja Keminmaan rajalla. Kemijoen valuma-alue, eli siihen laskevien sadevesien alue, kattaa merkittävän osan Pohjois-Suomea ja ulottuu Venäjälle asti. Vesistöalueen pinta-ala on 51 000 neliökilometriä. Kemijoen keskivirtaama jokisuulla on noin 556 kuutiometriä sekunnissa.[1][2]

Kemijoki
Kemijoen Ounaskoski Rovaniemellä Ounaskosken sillalta kuvattuna.
Kemijoen Ounaskoski Rovaniemellä Ounaskosken sillalta kuvattuna.
Alkulähde Kemihaara, Savukoski
67°57′47″N, 028°57′10″E
Laskupaikka Kemi, Perämeri
65°46′05″N, 24°26′23″E
Maat Suomi
Pituus 550 km
Alkulähteen korkeus 230 m
Virtaama 556 m³/s
Valuma-alue 51127,28 [1] km²
Kemijoen vesistöalue.
Isohaaran voimalaitos Kemin ja Keminmaan rajalla.
Kemijoki Keminmaan kohdalla.

Kemijoen sivujokia ovat Ounasjoki ja Raudanjoki, jotka yhtyvät Kemijokeen Rovaniemellä, Kitinen ja Vuotosjoki, jotka yhtyvät Kemijokeen Pelkosenniemellä, ja Tenniöjoki, joka yhtyy Kemijokeen Savukoskella. Kemijoen suurin järvi on Kemijärvi.

Kitisen (278 km) sivujokia ovat Luiro, Sattanen ja Jeesiöjoki. Kitisen yläjuoksulla on Porttipahdan tekojärvi ja useita vesivoimaloita. Luiro (230 km) alkaa Luirojärvestä Saariselältä ja virtaa Lokan tekojärven kautta Kitiseen. Enontekiön Ounasjärvestä alkava Ounasjoki (280 km) rauhoitettiin vuonna 1983, eikä siihen rakennettu voimaloita. Tenniöjoki (126 km) alkaa Venäjän puolelta ja virtaa Sallan läpi ja yhtyy Kemijokeen Savukoskella.

Kemijoen vesistön voimalaitokset

Ensimmäinen Kemijoen vesivoimalaitos rakennettiin vuonna 1946 Isohaaraan. Yhteensä Kemijokeen ja sen valuma-alueelle on rakennettu 21 voimalaitosta. Voimalaitoksista 16 omistaa Kemijoki Oy, joka perustettiin vuonna 1954. Yhteensä Kemijoen voimalaitosten vuosituotanto oli vuonna 2020 4,8 terawattituntia, joka vastasi yli kolmannesta Suomen vesivoimatuotannosta. Vuosituotannolla voitaisiin kattaa yli 680 000 nelihenkisen talouden vuosittainen sähköntarve.[3]

Rovaniemen Sierilään on suunniteltu voimalaitosta. Kemijoki Oy jätti voimalaitosta koskevan hankemuksen Pohjois-Suomen ympäristölupavirastolle joulukuussa 2005.[4] Pohjois-Suomen aluehallintovirasto myönsi rakennukseen luvan toukokuussa 2011,[5] mutta Vaasan hallinto-oikeus kumosi päätöksen kesäkuussa 2012.[6] Vuonna 2012 arvioitiin, että Sierilä tuottaisi sähköä 35 000 perheen vuosittaisen käyttötarpeen verran.[7] Korkein hallinto-oikeus KHO vahvisti Kemijoki Oy:n Sierilän voimalaitokselle saaman vesitalousluvan toukokuussa 2017.[8] Huhtikuussa 2020 korkein hallinto-oikeus hylkäsi Rovaniemen ympäristölautakunnan myöntämän rakennusluvan Sierilän voimalaitoksen kone- ja luukkuasemalle. Kemijoki-yhtiö jatkoi Sierilän valmisteluja.[9]

Kemijoen ja Vuotosjoen yhtymäkohtaan on suunniteltu tekojärveä. Hanke raukesi vuonna 1982 kansalaistoiminnan tuloksena. Hallitus asettui jälleen vuonna 1992 Vuotoksen altaan rakentamisen kannalle. Vesioikeus myönsi luvan Vuotoksen altaan ja vesivoimalaitoksen rakentamiseen 29. helmikuuta 2000 valituskierroksen jälkeen. Vaasan hallinto-oikeus kumosi vesioikeuden päätöksen 14. kesäkuuta 2001 ja hylkäsi lupahakemuksen. Korkein hallinto-oikeus piti joulukuussa 2002 kielteisen päätöksen voimassa.lähde?

Ennen voimalaitosrakentamista Kemijoki oli yksi Euroopan tuottoisimmista lohijoista. Lohisaalis tuolloin oli vuosittain jopa 160 tonnia. Lohenkalastus keskittyi joen alajuoksulle, mutta tulonlähteenä lohenkalastuksella oli merkitystä Kemijärven yläpuoliselle jokiosuudelle saakka.lähde?

Voimalaitokset alajuoksulta lähtien[10][11]:

Nimi Teho (MW) Korkeus (m) Joki Kunta Yhtiö
Isohaara10612,2KemijokiKemi, KeminmaaPohjolan Voima Oy
Taivalkoski13420,0KemijokiKeminmaaKemijoki Oy
Ossauskoski12415,5KemijokiTervolaKemijoki Oy
Petäjäskoski18220,5KemijokiRovaniemiKemijoki Oy
Valajaskoski10111,5KemijokiRovaniemiKemijoki Oy
Permantokoski1324,0RaudanjokiRovaniemiKemijoki Oy
Vanttauskoski9522,0KemijokiRovaniemiKemijoki Oy
Kaihua4,245?KaihuanjokiRovaniemiRovakaira Oy
Kaarni1,319?KaihuanjokiRovaniemiRovakaira Oy
Juotas3,829?JuotasjokiRovaniemiKeski-Lapin Voima Oy
Pirttikoski15226,0KemijokiRovaniemiKemijoki Oy
Seitakorva14424,0–17,0KemijokiKemijärviKemijoki Oy
Jumisko3096,0AskanjokiKemijärviPohjolan Voima Oy
Kokkosniva2511,5KitinenPelkosenniemiKemijoki Oy
Kurkiaska2712,5KitinenSodankyläKemijoki Oy
Kelukoski117,0KitinenSodankyläKemijoki Oy
Matarakoski117,0KitinenSodankyläKemijoki Oy
Vajukoski2116,0KitinenSodankyläKemijoki Oy
Kurittukoski1511,0KitinenSodankyläKemijoki Oy
Porttipahta40,530,0KitinenSodankyläKemijoki Oy
Lokka0,157,0–12,0LuiroSodankyläKemijoki Oy

Kemijoen uitto

Kemijoen uitto alkoi 1860-luvulla ja se jatkui kesään 1991 saakka, jonka jälkeen puut on kuljetettu auto- ja junakuljetuksin.[12]

Lähteet
  1. Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
  2. Kemijoen vesistöalue (65) Järviwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 9.2.2023.
  3. Kemijoki Oy www.kemijoki.fi. Viitattu 19.9.2021.
  4. Sierilän voimalaitoksen katselmuskirjaYmparisto.fi. Ympäristöhallinto. (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. Rovaniemen Sierilän voimalaitokselle lupa Yle Uutiset. 31.5.2011. Viitattu 13.5.2017.
  6. Sierilän voimalaitoslupa kumottu Yle Uutiset. 27.6.2012. Viitattu 13.5.2017.
  7. Kemijoki pettyi Sierilä -päätökseen Yle Uutiset. 27.6.2012. Viitattu 13.5.2017.
  8. KHO pysyi Vaasan hallinto-oikeuden kannalla: Kemijoki Oy:n Sierilän voimalaitokselle lupa vesirakentamiseen Yle Uutiset. Viitattu 4.12.2020.
  9. Kemijoki Oy jatkaa Sierilän voimalaitoksen valmisteluja rakennusluvan hylkäämisestä huolimatta Yle Uutiset. Viitattu 4.12.2020.
  10. Kaavoitus Lapin liitto. (Arkistoitu – Internet Archive)
  11. Voimalaitokset ja tuotanto www.kemijoki.fi. Viitattu 4.12.2020.
  12. Uittoa Kemijoella, 1960 www.etiainen.fi. Viitattu 19.9.2021.

    Kirjallisuutta
    • Linkola, Martti: Entinen Kemijoki. Helsinki: Weiling&Göös, 1967.
    • Seppälä, Raimo: Nykyinen Kemijoki. Helsinki: Otava, 1976. ISBN 951-1-02424-8.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.