Kemiönsaaren helluntaiseurakunta

Kemiönsaaren helluntaiseurakunta (ruots. Pingstförsamlingen på Kimitoön) on kaksikielinen helluntaiseurakunta Kemiössä, Varsinais-Suomessa. Se on rekisteröity yhdistykseksi 20. tammikuuta 1927, ja sillä on oma rukoushuone Tabor. Toimintamuotoina ovat jumalanpalvelukset, rukouskokoukset ja pienryhmät kodeissa.[1]

Kemiönsaaren helluntaiseurakunta
Suuntautuminen Helluntaiherätys
Perustettu 1927
Pääkirkko Kemiö

Historia

Ensimmäiset aikuiskasteet Kemiössä toimitettiin vuonna 1920, mutta vasta vuonna 1922 juhannuspäivänä muodostettiin seurakunta nimeltään Tabor-seurakunta. Perustavassa kokouksessa oli 34 henkeä, joista 14 oli kastettu samana päivänä Långvikenissä. Ensimmäisiä kokouksia vietettiin eräässä puusepänverstaassa, jonka omistaja oli luovuttanut tätä tarkoitusta varten.[2] Vuonna 1924 seurakunta hankki Rekun kylästä talon, josta tehtiin rukoushuone, joka oli käytössä vuosina 1925−1936.[3] Vuonna 1936 rakennettiin Kemiön kirkon lähellä olleelle lammaslaitumelle rukoushuone Tabor. Aluksi seurakunta oli paikalla vain vuokralla, mutta se lunastettiin omaksi vuonna 1949. Vuonna 1937 Taalintehtaalla ollut Kemiön Tabor-seurakunnan rukouspiiri muodosti oman Siion-seurakuntansa.[4] Seurakunta oli suomenkielinen, ja oli osin seurausta Kemiönsaaren suomenkielisten helluntailaisten ryhmän vetäjän maanviljelijä Juho Salosen ja erään Tabor-seurakunnan ruotsinkielisen saarnaajan erimielisyyksistä, sillä ne olivat johtaneet suomenkielisten omiin, paikasta toiseen kiertäviin kokouksiin.[5] 1954 seurakunnat yhdistyivät, ja seurakunnan nimeksi tuli Pingstförsamlingen på Kimitoön (Kemiönsaaren helluntaiseurakunta).[4] Monet suomenkieliset helluntailaiset kuitenkin jatkoivat omaa erillistä toimintaansa rukouspiirinä eivätkä liittyneet uuteen seurakuntaan. Tämä ryhmä kokoontui kodeissa 1960-luvun loppuun asti.[5] Vuonna 1992 seurakunnassa oli 61 jäsentä.[4]

Katso myös

Lähteet

  1. Kimitoön pingstförsamling uskonnot.fi. Arkistoitu 23.11.2015. Viitattu 12.7.2008. suomeksi
  2. Lauri Lundelin, Helluntaituulia Varsinais-Suomessa, s. 224.
  3. Lauri Lundelin, Helluntaituulia Varsinais-Suomessa, s. 225.
  4. Lauri Lundelin, Helluntaituulia Varsinais-Suomessa, s. 226.
  5. Lauri Lundelin, Helluntaituulia Varsinais-Suomessa, s. 228.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.