Keltavästäräkki

Keltavästäräkki
Uhanalaisuusluokitus
	Elinvoimainen [1]
Suomessa:
	Elinvoimainen [2]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Luokka:	Linnut Aves
Lahko:	Varpuslinnut Passeriformes
Heimo:	Västäräkit Motacillidae
Suku:	Västäräkit Motacilla
Laji:	flava
Kaksiosainen nimi
	Motacilla flava ; Linnaeus, 1758
Katso myös
	Keltavästäräkki Wikispeciesissä; Keltavästäräkki Commonsissa
	Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK

Keltavästäräkki (Motacilla flava) on västäräkkien heimoon kuuluva lintulaji.

Koko ja ulkonäkö

Keltavästäräkki on 15–16 senttiä pitkä ja painaa 17–20 grammaa. Koiras on kookkaampi.

Keltavästäräkki on jaettu ainakin 8 alalajiin, joista tässä kuvaillaan nimialalajia M. f. flava ja pohjankeltavästäräkkiä[3] (M. f. thunbergii), jotka Etelä-Suomessa muodostavat pesivän kannan, ja sekoittuvat usein toisiinsa. Koiras on kesäpuvussa alapuolelta kirkkaan keltainen, selästä ruskehtava, pää on harmaa ja siinä valkoinen pitkä silmäkulmanjuova. Naaras on hailakamman värinen. Nuori lintu on vaalean ruskehtava, sillä on keltainen alaperä ja rinnan yläosassa tummia täpliä, jotka postjuvenaalisen sulkasadon aikana vaihtuvat ruskehtaviin höyheniin. Varottava sekoittamasta nuoreen sitruunavästäräkkiin. Kaikilla on pitkä pyrstö, jonka reunasulat ovat valkoiset. Käyttäytyminen ja lentotapa hyvin västäräkkimäinen.

Keltavästäräkin ääni on heleä ”wtsiy”. Se varoittaa västäräkin tapaan hysteerisellä sirkutuksella. Sen laulu on hyvin yksinkertaista muutamien kutsuäänen tapaisten aiheiden toistelua. Koiras istuu laulaessaan tavallisesti pensaan latvassa tai tolpan nokassa.

Vanhin suomalainen rengastettu keltavästäräkki on ollut 6 vuotta 1 kuukautta 23 päivää vanha. Vanhin eurooppalainen keltavästäräkki oli ruotsalainen, 8 vuotta 10 kuukautta vanha lintu.

Levinneisyys

Keltavästäräkkiä tavataan lähes koko Euroopasta ja Aasiassa. Suomessa pesii koko maassa runsaat puoli miljoonaa paria. Läntisessä Euroopassa pesii yli 4 miljoonaa paria, joista 50 000 Britanniassa. Se on muuttolintu, joka talvehtii Afrikassa. Keväällä palaa toukokuussa, syksyllä lähtee elo–syyskuussa. Suomen pesimäkanta on viime aikoina pienentynyt.

Aasiankeltavästäräkkiä[4] (Motacilla tschutschensis) pidettiin aikaisemmin samana lajina keltavästäräkin kanssa. Se on levinnyt Beringinsalmen kautta Alaskaan ja Kanadan äärimmäiseen luoteisosaan asti.[3][5]

Elinympäristö

Keltavästäräkki on avomaiden lintu, joka on pesimäaikana yleinen rantaniityillä, laitumilla, avosoilla, täytemaa-alueilla, heinämailla ja paikoin pelloilla ja valtaojien varsilla.

Lisääntyminen

Keltavästäräkin munia.

Pesä on maassa kasvillisuuden kätkössä. Muninta alkaa Etelä-Suomessa toukokuun puolimaissa. Naaras munii tavallisesti kuusi munaa, ja pääasiassa naaras huolehtii noin kaksi viikkoa kestävästä haudonnasta. Poikaset lähtevät maastoon vielä lentokyvyttöminä noin 12 vuorokauden ikäisinä, ja emot huolehtivat niistä vielä pari viikkoa.

Ravinto

Keltavästäräkki on hyönteissyöjä, joka syö myös muita selkärangattomia.

Lähteet

BirdLife International: Motacilla flava IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-2. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 10.1.2023. (englanniksi)
Jari Valkama: Keltavästäräkki – Motacilla flava Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 5. Sydän–Öljykala, s. 2085–2086. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-02059-5.
Högmander, H., Björklund, H., Hintikka, J., Lokki, J., Södersved, J. & Velmala, W.: Maailman lintulajien suomenkieliset nimet 2018. BirdLife Suomi. Viitattu 15.10.2018.
del Hoyo, J. & Collar, N: Eastern Yellow Wagtail (Motacilla tschutschensis). Teoksessa del Hoyo, J., Elliott, A., Sargatal, J., Christie, D.A. & de Juana, E. (toim.): Handbook of the Birds of the World Alive. Barcelona: Lynx Edicions, 2018. Teoksen verkkoversio (viitattu 15.10.2018). (englanniksi)

Aiheesta muualla

Hario, Martti & Numminen, Tapani 1988: Keltavästäräkin feldegg-rodun määrittämisestä. – Lintumies 5.1988 s. 216–217. LYL.
LuontoPortti: Keltavästäräkki (Motacilla flava)
ITIS: Motacilla flava (englanniksi)

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[IUCN-1] BirdLife International: Motacilla flava IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-2. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 10.1.2023. (englanniksi)

[laji2019-2] Jari Valkama: Keltavästäräkki – Motacilla flava Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.

[Otava-3] Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 5. Sydän–Öljykala, s. 2085–2086. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-02059-5.

[4] Högmander, H., Björklund, H., Hintikka, J., Lokki, J., Södersved, J. & Velmala, W.: Maailman lintulajien suomenkieliset nimet 2018. BirdLife Suomi. Viitattu 15.10.2018.

[5] Hoyo, J. & Collar, N: Eastern Yellow Wagtail (Motacilla tschutschensis). Teoksessa del Hoyo, J., Elliott, A., Sargatal, J., Christie, D.A. & de Juana, E. (toim.): Handbook of the Birds of the World Alive. Barcelona: Lynx Edicions, 2018. Teoksen verkkoversio (viitattu 15.10.2018). (englanniksi)