Keltamatara

Keltamatara (Galium verum) on monivuotinen, Euraasiassa laajalle levinnyt matarakasvi.

Keltamatara
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Gentianales
Heimo: Matarakasvit Rubiaceae
Suku: Matarat Galium
Laji: verum
Kaksiosainen nimi

Galium verum
L.
Katso myös

  Keltamatara Wikispeciesissä
  Keltamatara Commonsissa

Keltamatara risteytyy helposti paimenmataran (Galium album) kanssa. Lajien risteymä piennarmatara (Galium × pomeranicum) on esimerkiksi Suomessa monin paikoin jo keltamataraa yleisempi. Risteytyminen onkin harvinaistanut merkittävästi keltamataran kantaa.[1] Suomessa keltamatara luokitellaankin vaarantuneeksi (VU) lajiksi.

Ulkonäkö ja koko
Keltamataran lehtiä.

Keltamatara kasvaa 20–60 cm korkeaksi. Kasvin vankka varsi on pysty, hienokarvainen, liereä ja vain tyviosastaan nelisärmäinen. Neulasmaiset, alta valkokarvaiset lehdet muodostavat tavallisesti 8-lehtisiä kiehkuroita. Kukinto on laaja, tiheäkukkainen viuhko. Keltaiset kukat tuoksuvat voimakkaasti. Keltamatara kukkii heinä–syyskuussa.[2]

Levinneisyys

Keltamataran levinneisyysalue on varsin laaja. Sitä tavataan lähes koko Euroopassa, ja levinneisyysalue ulottuu Lähi-idän ja Siperian kautta Pohjois-Aasiaan aina Japaniin saakka. Ihmisen mukana laji on levinnyt myös Pohjois-Amerikkaan.[3] Suomessa keltamataraa tavataan harvinaisena Etelä-Lappia myöten, mutta tavallinen laji on linjan Kristiinankaupunki–Lappeenranta eteläpuolella.[4]

Elinympäristö

Keltamatara viihtyy kuivilla, aurinkoisilla paikoilla, kuten kedoilla, kallioilla, tienvarsilla sekä ulkosaariston nummilla ja katajikoissa.[2]

Käyttö

Keltamatara on vanha rohdoskasvi. Sitä on käytetty muun muassa ihotautien ja kouristusten hoitoon sekä munuaisvaivoihin. Sitä on käytetty myös maidon juoksuttamiseen juustonvalmistuksessa.[5] Keltamatara on myös perinteinen värikasvi, jonka juurista saadaan punaista ja kukista keltaista väriä.[6]

Kansanperinne

Monissa maissa, myös Suomessa, keltamataraa on nimitetty Neitsyt Marian sänkyheinäksi, koska vanhan pyhimystarun mukaan Maria nukkui keltamataran oljilla. Esimerkiksi lajin englanninkielinen nimi Lady's Bedstraw viittaa tähän taruun. Toisen tarinan mukaan Jeesuksen seimeen laitettiin pehmusteeksi mataroita, sillä aasit olisivat syöneet muut kasvit. Suomessa keltamatara on tunnettu myös nimellä ruumiinheinä, koska mataroita laitettiin arkkuun vainajan alle.[5][7]

Lähteet
  • Hämäläinen, Pirjo: Paholaisen marjoja ja Kristus-legendoja. Teoksessa Luonnossa. Kasvit I. Toim. Piirainen, Mikko. Weilin + Göös, Helsinki 2008, s. 12–15.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Suomen terveyskasvit. Luonnon parantavat yrtit ja niiden salaisuudet. Toim. Huovinen, Marja-Leena & Kanerva, Kaarina. Oy Valitut Palat – Reader's Digest Ab, Helsinki 1982.
  • Väre, Henry: Nelilehtivesikuusi. Teoksessa Luonnossa. Kasvit III. Toim. Piirainen, Mikko. Weilin + Göös, Helsinki 2009, s. 252–253.

Viitteet
  1. Väre 2009, s. 253.
  2. Retkeilykasvio 1998, s. 332.
  3. Den virtuella flora: gulmåra (ruots.) Viitattu 17.8.2009.
  4. Kasviatlas 2008: Keltamataran levinneisyys Suomessa[vanhentunut linkki] Viitattu 17.8.2009.
  5. Suomen terveyskasvit 1982, s. 126.
  6. Coloria.net
  7. Hämäläinen 2008, s. 12–13.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.