Kelpoisuus (oikeustiede)

Kelpoisuus (ruots. behörighet)[1] on sopimusoikeudellinen valtuutukseen liittyvä käsite, joka määrittää sen, kuinka laaja oikeus sitoumusten tekemiseen edustajalla on. Kelpoisuus määrittää toisin sanoen edustusvallan ulkorajan. Kelpoisuus voi määräytyä valtakirjan tai muun valtuutuksen sisällöstä tai ulkoisesti havaittavista tunnusmerkeistä, kuten edustajan asemasta.[2] Kelpoisuus on laajempi käsite kuin toimivalta. Kelpoisuuden rajoituksilla tarkoitetaan edustusvallan rajojen määrittämistä niin, että sopimuskumppanit tulevat tietoisiksi näistä rajoituksista. Oikeustoimi ei sido päämiestä, jos edustaja on sen tehdessään ylittänyt kelpoisuutensa.[3]