Kelokääpä
Kelokääpä (Antrodia sinuosa) on koko Suomessa yleinen kääpälaji. Se on tehokas ruskolahottaja, joka voi elää niin vanhoissa kuin talousmetsissä ja voi vahingoittaa puurakennuksiakin. Isäntäpuita ovat mänty ja kuusi, harvemmin lehtipuut.[1][2]
| Kelokääpä | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Elinvoimainen |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumalliset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Lahko: | Polyporales |
| Heimo: | Fomitopsidaceae |
| Suku: | Rivikäävät Antrodia |
| Laji: | sinuosa |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Antrodia sinuosa |
|
| Synonyymit | |
|
Polyporus sinuosus |
|
| Katso myös | |
Kelokäävän itiöemä on yhden tai muutaman vuoden elävä ja tyypiltään resupinaattinen. Vanha itiöemä voi kasvattaa nykerömäisiä pseudopileuksia ja varsinkin pystypinnalla käävän pinta portaittainen. Tuoreena kääpä on karhean korkkimainen ja kuivuessaan se muuttuu kovaksi. Alkujaan väriltään valkoinen itiöemä muuttuu ikääntyessään kermanvalkean kautta harmahtavan pihkanruskeaksi. Kasvunsa lopettanut itiöemä on samean ruskea ja muistuttaa hiilikääpää. Pillit ovat aluksi nuorella kelokäävällä kulmikkaita, vanhetessaan ne muuttuvat epäsäännöllisen sokkeloisiksi ja hammassuisiksi. Pillejä mahtuu 1-3 millimetrille. Pohjamalto on hyvin ohut ja kokonaispaksuuskin 2-4 mm, nykeröissä paksuus voi olla yli 1 cm. Maultaan kelokääpä on mieto, mutta varsinkin kuivahtaneissa itiöemissä on lakritsin tai märän villan tuoksua. Tuoksu ja pillien muoto ovat hyviä tuntomerkkejä verrattaessa samantapaiseen rivikääpään.[2]