Kellotalvikki

Kellotalvikki (Pyrola media) on lähinnä Euroopassa kasvava talvikkilaji. Suomessa lajia tavataan koko maassa.

Kellotalvikki
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Ericales
Heimo: Kanervakasvit Ericaceae
Suku: Talvikit Pyrola
Laji: media
Kaksiosainen nimi

Pyrola media
Sw.
Katso myös

  Kellotalvikki Wikispeciesissä
  Kellotalvikki Commonsissa

Ulkonäkö ja koko

Kellotalvikilla on pitkä maarönsy, josta nousee 10–25 cm korkeita lehdettömiä kukkavarsia. Varsien juurella on vihreinä talvehtivia ruusukelehtiä. Paksut, kovat ja muhkuraiset lehdet ovat 3–5 cm pitkiä ja muodoltaan pyöreitä tai pitkänpyöreitä sekä pyöreäkärkisiä. Siipipalteinen ruoti on lehden lavan pituinen tai lyhyempi. Kellotalvikin kukinto on pysty terttu. Valkoiset tai punertavat kukat ovat kellomaisia, emin luotti on kukasta ulkoneva. Kellotalvikki kukkii Suomessa kesä-heinäkuussa.[1] Kellotalvikki on kukiltaan kuin isotalvikin (Pyrola rotundifolia) ja pikkutalvikin (Pyrola minor) välimuoto.

Levinneisyys

Kellotalvikkia tavataan Alpeilta itään läpi Keski- ja Itä-Euroopan metsävyöhykkeen Uralille saakka. Pohjoisessa sitä tavataan Britteinsaarilla sekä Fennoskandiassa. Satunnaisemmin lajia tavataan myös muun muassa Kreikassa, Turkissa, Kaukasuksen alueella ja Etelä-Siperiassa.[2] Suomessa kellotalvikki on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa. Pohjoisemmassa se on harvinaisempi.[3]

Elinympäristö

Kellotalvikki kasvaa tuoreissa ja kuivahkoissa valoisissa kangasmetsissä, harjuilla ja vaaranrinteillä.[1]

Lähteet
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet
  1. Retkeilykasvio 1998, s. 212.
  2. Den virtuella floran: Klockyrola (ruotsiksi) Viitattu 20.6.2010.
  3. Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Kasviatlas 2009: Kellotalvikin levinneisyys Suomessa Viitattu 20.6.2010.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.